Tammikuun kulut

Mun uuden vuoden tavoite oli alkaa säästämään rahaa mm. uuteen kameraan ja siinä samassa heittäisin hyvästit vähän turhimmille ostoksille. Kerroinkin tästä jo vuoden ensimmäisessä blogipostauksessa, jossa myös haastoin itseni ostolakkoon tammikuun ajaksi.

"Pienten lupausten lisäksi haluan haastaa itseni liittyen toiseen lupaukseen, turhien ostosten vähentäminen.. Tammikuussa en siis osta mitään turhaa. Lelut, hihnat, pannat ja valjaat, pedit, kupit ja harjat, kammat ym. ovat täysin nounou listalla."

No, miten meni noin niinku omasta mielestä? Noh, eihän se nyt ihan nappiin mennyt. Pakko tunnustaa. Alku näytti lupaavalta ja ostinkin vain pakolliset ruuat ja herkut. Mätsäreitä en lue turhaksi kuluksi, vaikka olisi voinut jättää väliinkin. En kuitenkaan kadu, sillä se oli yksi kuukauden kohokohdista ja todellakin seitsemän euron arvoinen reissu! Eniten kuukaudessa tuskaa tuottivat pakolliset laskut, Neelan vakuutus, mutta se on vain maksettava, ei auta valittaminen. Ruokintaan meni tässä kuussa reilusti, sillekkään ei mahda mitään (tosin kuukauden ruuat riittää ensi kuuksi), mutta sitten ne turhat ostokset.. Aktivointipeli, kongi ja lelu. Jos tässä vaiheessa keräisin säälipisteitä kirjoittamalla hieman perusteluja. Aktivointipeli on ollut kauan haaveissa ja nyt bongasin sellaisen Facebookin ryhmästä hyvään hintaan ja kongin uusiminen liian pienen koon vuoksi oli myös hyvä päätös, joten eikös sen voisi laskea pakolliseksi kuluksi? Myönnän, että Kongin lelu olisi voinut jäädä hyllyyn, vaikka Neela siitä tykkääkin. 

Loppukuusta tiesin jo epäonnistuneeni kuukauden tavoitteessa, joten ajattelin yrittää korjata tilannetta. Kävin kotona kaikki tavarani läpi ja keräsin kasan kirpputorikamaa, laitoin pari tuotetta nettiin myyntiin sekä yritän haastetta ensi kuussa uudelleen! Tässä kuussa oli yllättäviä tulojakin, joten säästösumman puolesta pysyttiin suunnilleen tavoitteissa.

TAMMIKUU 2015

Neela: Pvm / Tuote / Hinta

2.1.2015 / Raakaruokaa / 9€

2.1.2015 / Kanakierre-herkut / 2.99€

2.1.2015 / HHC puruluut / 5.19€

6.1.2015 / Match show / 7€
7.1.2015 / Junalippu -lemmikkipaikka / 5€

13.1.2015 / Neelan vakuutus / 84€

12.1.2015 / Tummeli ja vauvan sukat / n. 8€

21.1.2015 / Aktivointipeli / 18.50€
23.1.2015 / Junalippu -lemmikkipaikka / 5€

23.1.2015 / Kong Classiks L / 14.90€

23.1.2015 / Kong Wubba friends S / 11.90€
27.1.2015 / Omegaöljy / 19.90€
27.1.2015 / Kuukauden ruuat / 41€
YHT. 232.5€

"Turhat kulut" 52.3€
Yllättävät kulut 84€

Neelan ruokinta #1

Neelan ruokinnan kanssa ollaan saatu tehdä aika paljon töitä, että löydettäisiin meille molemmille sopiva ruokintatapa ja itseasiassa töitä tehdään vieläkin. Koiran ruokintatapojahan on vaikka kuinka ja se, että ruokinta onnistuu, sen tulee olla sopiva niin omistajalle kuin koiralle. Yhtä oikeaa ruokintatapaa ei ole olemassakaan. Joillekkin omistajille on helpompaa syöttää koiralleen teollista ruokaa, ehkä juuri sen helppouden takia. Kaikille koirille taas ei sovi raakaruokinta tai se on liian vaikeaa tai  liikaa aikaa vievää omistajan mielestä. Miten ikinä koiraasi ruokitkaan, se on fine, jos se on sulle ja sun koiralle fine!

Neela on ensimmäinen koira, jonka ruokinta on täysin minun vastuulla. Alusta asti oli selvää, että tulevaisuudessa hauan kokeilla raakaruokintaa, mutta netin kautta omaksuttu tieto oli vähäistä ja sekavaa. Pentuna syötiin kasvattajalla totuttuun Jahti&Vahti pentunappulaan, johon kumpikaan meistä ei ollut tyytyväinen. Kuullessani koko ajan suosiota kasvattamasta 50/50 ruokintatavasta, ajattelin sen olevan sopivin meille, ainakin näin alkuun. Sitä lähdettiin tavoittelemaan..

Pentuna Neela tosiaan söi kasvattajankin syöttämää Jahti & Vahti pentunappulaa sekä pieninä määrinä raakaa. Ruoka maistui todella huonosti ja raakaa Neelan vatsa kesti vai pienen pieniä määriä. Noin kuuden kuukauden isässä Neela söi täysin 50/50 annostuksella nappulaa ja raakaa. Maha oli kuitenkin vähän väliä löysällä ja omistajan huoli koetuksella. Seitsemän kuukauden iässä alkoi vatsaongelmat, jolloin niitä hoidettiin ensimmäisellä kerralla vatsapöpönä. Tällöin myös Neelan ruokinta alkoi ns. alusta. Vaihdoin J&V nappulan Acanan hypoallergiseen ja raakaruokinta aloitettiin maltillisesti, ensin vain kalkkunalla ja naudanmahalla. Kuukauden päästä vatsaongelmat uusiutuivat ja käytiin tutkituttamassa maha kunnolla. Stressiperäinen vatsakalvontulehdus. Oikean hoidon jälkeen tulehdukset ovat olleet poissa ja ruokinta saatiin raa'an osalta pikkuhiljaa monipuolisemmaksi. Näin jälkeen päin ajatellen raaka oli Neelalle varmasti alkuun liian monipuolista, kunnes maha tottui yksi kerrallaan yhteen uuteen lihaan. Pentunappulasta en tiedä, mutta vähäviljaisella ruokavaliolla Neela voi selkeästi paremmin. Aikamoista säätöä, mutta 50/50 ruokinta oli meille varmasti se paras tapa totutella raakaruokintaan, koska vierellä oli koko ajan sopiva nappula ja koira voi pääsääntöisesti erittäin hyvin.

Kennelkympillä olen saanut toivotusti paljon uutta tietoa ja varmuutta koiran ruokinnasta. Mitä erilaisia koiran ruokintatapoja on olemassa ja miten suosiota kasvattama raakaruokinta koostetaan käytännössä. Täysipainotteinen raakaruokinta pyöri jatkuvasti mielessäni, mutta toisaalta olimme juuri tottuneet 50/50 ruokintaan ja nappulasta luopuminen tuntui jotenkin vaikealta, vaikka sitä juuri halusin. Joululoman jälkeen koululla vieraili koirien ravitsemusneuvoja, joka kertoi hieman syvemmin teollisesta ruokinnasta. Sen päivän jälkeen nukuin yöt huonosti, miettien taas Neelan ruokintaa. Koira voi ihan hyvin, mutta miten pidemmällä aikavälillä? Sekaruokinnassa ravintoaineiden laskeminen on todella vaikeaa ja tästä seuraa usein ravintoaineiden yli- tai alisaantia. Aloin todenteolla pohtimaan täyspainoista raakaruokintaa. Neelan vatsa kesti jo monia lihoja sekä koko ajan totuteltiin uusiin. Itsellä on vihdonkin tarpeeksi tietoa raakaruokinnasta sekä ympärillä on ihmisiä, joilta voi kysyä milloin vain apua. Mitä vielä edes mietin? Raakaruokinnassa on paljon hyviä puolia, jos sen saa toimimaan ja haluaa todella panostaa koiran luonnonmukaiseen ruokintaan. Nappula taas on helppoa. Ei tarvitse pakastinta tai lisiä, ruuan voi helposti antaa treenin oheella, heittää kuppiin tai vaikka maton alle tarjoten koiralle samalla aktivointia. Valitettavasti nappula on myös yksipuolista, sisältää paljon lisäaineita sekä useimmiten paljon viljaa ja liian vähän koiran tarvitsemaa proteiinia. 

Nyt tai ei koskaan on meille paras aika kokeilla täyspainoista raakaruokintaa. Katsotaan sopiiko ruokintatapa Neelalle, ja entä minulle? Saanko koostettua ruuan oikein ja miten se onnistuu, hyvin vai huonosti vai kenties hyvinhuonosti. Onko tässä Neelan loppuelämän ruokintatapa vai onko tämä vain pieni osa sen oikean ruokinnan etsimistä. Katsotaan miten käy ja seuraava ruokintapostaus tuleekin luultavasti käsittelemään ensitunnelmia täysipainotteisesta raakaruokinnasta. Katsotaan milloin ollaan valmiita kertomaan niistä!

Miten te ruokitte koirianne ja miksi juuri näin?

Tuotetestausta ja arvontaa!

Toteutettu yhteistyössä Mustin ja Mirrin kanssa.

Sain valita Mustin ja Mirrin Pro Dog -tuotesarjasta sekä Animology-turkinhoitosarjasta molemmista kaksi tuotetta testattavaksi. Pro Dog -tuotesarjasta valitsin treenejä ajatellen jäniksenkarvalelun sekä makupalapussin. Animology-turkinhoitosarjasta mieleisiksi valikoituivat yleisshampoo sekä turkin selvityssuihke. Jos arvonta kiinnostaa, niin tässä kohtaa suosittelen jatkamaan lukemista, sillä otsikko ei valehtele! Tuotteen otsikkoa kilikkaamalla pääset tarkastelemaan tuotetta Mustin ja Mirrin nettikaupassa.

Pro Dog Bungee jäniksenkarvalelu

Pro Dog Bungee jäniksenkarvalelu antaa heti alkuun todella kestävän vaikutelman. Joustava Bungee-naru on erittäin jämäkkää, joten pienet koirat eivät välttämättä edes hyödy sen joustavuudesta. Keskikokoisille ja isommille koirille oikein hauska ominaisuus. Lelun karvaosuus on todella pehmeää, aitoa jäniksenkarvaa, josta innostui jokainen tuotetta testaamaan päässyt koira. Alkuun jäniksenkarvaosuus oli hieman omituinen koirien suuhun ja kuvista näkyykin, että koirat pitivät alkuun mieluummin naruosasta kiinni. Kotona Neela tajusi, että karvaosuutta on kiva pureskella eikä lelua meinattu jättää rauhaan kuivumisen ajaksi. Kuivuttua jäniksenkarva palautui entiselleen. 

Plussat: Erittäin kestävä ja innosti myös koiria, jotka eivät yleensä leiki. Isoille koirille joustavuun on kiva ominaisuus. Tästä lelusta tykättiin kovasti!

Miinukset: Pienemmille koirille Bungee-naru on liian jämäkkä, mutta muuten lelu sopii pienemmillekkin koirille. 

Pro Dog Treat makupalapussi taskulla

Pro Dog Treat makupalapussi taskulla oli tuotetestauksen positiivisesti yllättävin tuote! Aikaisemmista makupalapusseista mulla ei ole kovinkaan paljon hyvää sanottavaa, toisin kuin tästä. Pussin suuaukosta mahtuu hyvin käsi ja tilavuuden ansiosta nameja mahtuu reilusti mukaan. Pussi ei kuitenkaan ole liian iso. Kiinnitys on tukeva sekä suurta plussaa tulee takana olevasta vetoketjutaskusta, jonne saa vaikka kotiavaimet talteen. Kesän taskuongelmat ovat siis vihdoin historiaa! Sivussa olevan lukon tarkkaa tarkoitusta en tiedä, mutta itse ajattelin kiinnittää siihen koulutuspillin tai naksuttimen. Suuaukon saa helposti kiristettyä kiristysnauhalla. Pinkki väri on tietysti myös aina suurta plussaa!

Plussat: Suurinta plussaa tuovat riittävän suuri suuaukko ja namipussin takana oleva vetoketjutasku. Kaiken lisäksi namipalapussi ei ole todellakaan hinnalla pilattu!

Miinukset: Ei mitään huonoa sanottavaa tai parannusehdotuksia.

Animology Dogs Body Shampoo

Valitessani tuotteita Animology -turkinhoitosarjasta ajattelin yleisshampoon olevan paras tuote arvonnan kannalta, sillä se soveltuu kaikille iho- ja turkkityypeille. Animology tuotteet olivat mulle täysin uusia tuttavuuksia, joten lähdin testaamaan niitä innolla. Yleisshampoo tuoksuu miellyttävältä eikä missään nimessä liian voimakkaalta. Tuotetta testattiin molemmilla koirilla, Neelalla ja Mellillä. Shampoo oli riittoisaa ja vaahtosi vain vähän, kuten tuotekuvauksessa luvattiin. Mellin lyhyelle karvalle shampoo oli toimiva, mutta Neelan pesun lopputuloksena oli hieman takkuinen karva. Onneksi tuotetestaukseen sisältyi myös selvityssuihke.

Plussat: Miellyttävä tuoksu ja riittoisa koostumus. Vähäinen vaahtoisuus takaa nopean pesutuloksen.

Miinukset: Pitkäkarvaisen koiran pesutulos oli hieman takkuinen.

Animology KnotSure Detangle Suihke

Animology KnotSure Datange Suihke on kehitelty selvittämään tehokkaasti takkuja. Tuote pääsikin heti Neelan pesemisen jälkeen testaukseen, sillä yleisshampoo teki turkista hieman takkuisen. Yhdessä nämä tuotteet toimivat hyvin ja tuotteissa on sama, miellyttävä, tuoksu. Takut selvittyivät tehokkaasti ja harjaus oli herkälle koiralle miellyttävä tämän tuotteen ansiosta. Lopputulos oli sileä, ei yhtään tahmea. Mustin ja Mirrin tuotekuvauksen mukaan suihke toimii myös pihkan tai muun tahmaisen aineen poistamisessa.

Plussat: Miellyttävä tuoksu, selvittää takut tehokkaasti.

Miinukset: Tästäkään ei ole mitään huonoa sanottavaa, tykkäsin kovasti.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT

Jos kiinnostuksesi näistä tuotteista heräsi niin lueppa alla olevat ohjeet, sillä niitä noudattamalla sinulla on mahdollisuus voittaa treeni- tai turkinhoitotuotteet itsellesi. Arvon siis kaksi pakettia! HUOM: osallistuaksesi arvontaan sinun tulee olla blogimme lukija tai seurata meitä instagramissa @kultatassut. Aikaa osallistua arvontaan on 16.2.2015 asti.

1. Ensimmäisen arvan saat, kun kommentoit alas millä nimellä luet blogia tai seuraat meitä instagramissa. Muista laittaa mukaan myös voimassa oleva sähköpostiosoitteesi. Jos haluat osallistua vain toisen tuotepaketin arvontaan niin mainitsethan siitä, sillä ilman mainintaa osallistut automaattisesti molempien tuotepakettien arvontaan!

2. Toisen arvan saat lisäämällä kommenttiin kaksi postausideaa tai mainostamalla arvontaa blogissasi (halutessasi voit käyttää alla olevaa kuvaa). Muistathan linkittää kommenttiin postauksen, jossa mainostat arvontaa.

Kuulumisia Kuulumisia

Huh, vihdoin taas blogin parissa! Kaksi viikkoa sitten koululle palatessa läppäri ei mahtunut matkaan, joten tässä välissä en ole päässyt julkaisemaan kuin valmiita postauksia. Toisaaltaan, kahden viikon breikki koneesta pitkän joululoman jälkeen saattoi tehdä jollain tapaa hyvääkin..

Ihan ensin haluan ylpeänä koiranomistajana kertoa vähän eilisestä matkustamisesta. Neelalla on ollut tapana stressata hirveesti matkustamisesta eikä se mielellään pysyisi yhtään paikoillaan. Tähän asti apuna on ollut Serene UM, mutta tällä kertaa ne oli loppu. Tunnin bussimatka, asemalla odottelu ja puolen tunnin junamatka meni aivan mahtavasti. Neela nukkui matkat rauhassa ja minun liikkuessa seurasi perässä kuin orja, ei edes vilkuillut muualle. Ihan mahtava koira.♥

Koulussa saatiin koiran ruokinta ja hyvinvointi -kurssi päätökseen ja nyt on pää täynnä tietoa, jota tietysti täytyy hyödyntää, mutta siitä postausta myöhemmin! Kurssin loppuessa meillä alkoi jalostus ja kasvatus aiheinen kurssi ja oli ehkä tähän asti paras kurssin aloitus, sillä opettaja toi mukanaan kaksi luovutusikäistä labradorinnoutajaa meille näytille. Tuo oli jo aikamoista kiusaamista, mutta loppuviikosta koululla kävi opaskoiran hoitoperheenjäsen kertomassa opaskoiran työstä ja mikäs sillä olikaan mukana. Neljä kuukautta vanha labbispentu, pentu parhaassa iässä. Labbispennut on mulle se heikko kohta! Ne on ehkä maailman söpöimpiä ja niin touhukkaita. Aivan ihanaa seurattavaa! Näiden lisäksi päästiin tutusumaan tarkemmin myös kaverikoiratoimintaan ja käytiin  laajasti näyttelyasioita läpi. 

Kivoista jutuista huolimatta nää kaksi viikkoa oli tähän asti pisimmät kaksi viikkoa koululla. Opiskelumotivaatio on lopullisesti kadonnut, yhteishaku stressaa ja kaiken huipuksi mulla paleltui mätsäreissä niin pahasti oikean jalan varpaat, että sain tietämättäni astuttua itselleni virheasennon niitä jäkittäessä. Niin hauskalta kun se kuulostaakin niin tässä ollaan viikonpäivät jo kärvistelty kipeän päkiän takia. Voi tätä onnentuuria. Viikko sitten tuli Neelalle 11 kuukautta ikää täyteen ja neiti painaa tällä hetkellä tasan kahdeksan kiloa ja senttejä 39 tai 39.5. Korvat näyttää edelleen kovasti haluavan nousta pystyyn. Laitan tänään vielä viimeiset glyserolit taitoksiin ja katsotaan mitä tapahtuu. Jos ei tapahdu mitään niin meikä heittää hanskat tiskiin ja korvat saavat tahtomansa.

Jokohan sitä olisi tärkeimmät kuulumiset rustailtu. Blogin suhteen mulla on hirveä into päällä ja alkuviikosta on jotain kivaa luvassa, vihdoin myös teille lukijoille! Pysykää siis valppaina. Ensi viikolla olisi tarkoitus saada läppärikin opistolle, joten kamalaa postaustaukoakaan ei pitäisi olla lähiaikoina tulossa.

shetlanninlammaskoiran historia

Kasattu omasta kennelkympin koulutyöstä, koiran historia.

Sheltti eli shetlanninlammaskoira on nimensä mukaisesti kotoisin Shetlannin saarilta, Iso-Britanniasta. Sen alkuperäroduista ei ole täyttä varmuutta, mutta rodun kehittymiseen on luultavammin vaikuttaneet ainakin Yakkie-koirat ja King Charlesinspanieli sekä collie, jonka risteytyksestä johtuu vieläkin havaittavissa olevat suuretkin kokoerot rodun sisällä. Alkujaan shelttejä käytettiin lammaspaimenina sekä puutarhojen hälyttävänä vahtina. 1800-luvun lopussa lammastaloudessa alettiin siirtyä suurempiin bordercollieihin, jolloin shelttejä alettiin kasvattaa lemmikeiksi. Tällöin rotuun sekoitettiin pienempiä koirarotuja mm. pomerania. Shelttejä myytiin englantilaisille merimiehille matkamuistoiksi ja koiria kasvatettiin innokkaasti ylimääräisen ansion toivossa. 1900-luvulla huolestuttiin rodun tuelvaisuudesta ja silloin Englannissa perustettiin ensimmäinen rotuyhdistys. Ensimmäinen maailmansota kuitenkin tyrehdytti kasvatustoiminnan ja sen jälkeen rotu oli jälleen hajanainen. Pikku hiljaa rotutyyppiä yritettiin vakiinnuttaa käyttämällä jalostukseen pienikokoisia collieita. Suomeen ensimmäiset sheltit saapuivat 1950-luvun alussa eli rotu on siis melko nuori.

Sheltit 1900-luvulla (kuvat: google)

Sheltti nykypäivänä

Nykyään shetlanninlammaskoira on yksi Suomen suosituimmista koiraroduista. Lähivuosien ajan niitä on rekisteröity liki 1000 kappaletta per vuosi. Rodun suurin valtti on sen monipuolisuus. Sheltti voi olla rakastettu perhekoira, näyttelykoira, monipuolinen harrastuskoira tai vaikka näitä kaikkia. Koiranäyttelyt ja agility ovat varmasti suosituimpia, mutta sheltin kanssa voi harrastaa myös esimerkiksi tottelevaisuuskokeita, koiratanssia, metsäjälkeä ja paimennusta. Rotuna sheltti on suhteellisen terve ja pitkäikäinen, omistajansa uskollinen elinkumppani!

Neelan kuvia havainnollistamaan nykypäivän shelttiä

Orbiloc -tuotearvostelu

Ensimmäisen kerran Orbilociin tutustuin syksyllä ollessani Faunattaressa tet-harjoittelussa. Melkein 25 euron hinta tuntui kuitenkin aika reilulta yhdestä valosta ja kahdelle koiralle ne tulisi maksamaan lähmmäs 50 euroa. Lopulta päätettiin ostaa kyseiset valot koirille joululahjaksi ja Petenkoiratarvikkeessa valoista sai -28% alennusta, joten lompakkokin sai hieman helpotusta joulun alla. Syksyn ja alkutalven aikana tuli kokeiltua mm. USB-johdolla ladattavaa valopantaa, joka olikin ihan hyvä, kunnes parin kuukauden jälkeen pantaa olisi pitänyt ladata 15 minuutin välein, joten kestävyys oli loppupeleissä aika heikkoa. Toinen ostos oli mini-ledvalo, joka on osoittautunut oikein toimivaksi heijastinliivin tai pukujen kanssa, varsinkin nopeilla ilta- ja aamu-ulkoiluilla, mutta liian tehottomaksi pidemmillä (varsinkin mettä-) lenkeillä.

Valojen saapuessa ensimmäiset minuutit pähkäiltiin niiden kiinnitystä. Ohjekirjasta idean tajuttua mietittiin  seuraavat minuutit, että kestääkö ne todella kovemmassakin menossa mukana. No, ainakin tähän asti ovat kestäneet kiinni ongelmitta. En oikein tiedä mitä näistä valoista pitäisi sanoa tai itseasiassa en tiedä olenko tyytyväinen vai enkö. Odotin ehkä enemmän, vaikka en tiedä miksi, koska ei noissa mitään vikaa ole. Näkyvyys aikaisempiin valoihin on tuplat, vaikka ledpanta valaisikin koko kaulanympäryksen, orbiloc vain puolet. Toisaaltaan tuotekuvauksissa suositellaankin ostamaan kaksi kappaletta isoille ja pitkäkarvaisille koirille. Neelalla oon käyttänyt tota valjaiden selkäpuolella, jolloin näkyvyys on mun mielestä paras. Auton alle ei olla jääty ja vapaana ollessa ei oo kertaakaan tarvinnut miettiä missä ne koirat viilettää. Valon ollessa kaulan alla ja koira lähettyvillä, se valaisee tien myös omistajalle, että mitä valolta edes enempää odottamaan. Ehkä niitä kehutaan kuitenkin liikaa tai sitten luvattu viiden kilometrin näkyvyys on niin käsittämätön, että lähtevän valonmäärän ei uskoisi riittävän niin pitkälle, jolloin itselle ainakin tulee ensimmäisenä mieleen, että onko meitä nyt huijattu. Valon saa kätevästi päälle ja pois, vaikka hanskat kädessä, siitä myös plussaa. Ehkä mä oon ihan tyytyväinen itse Orbilociin, mutta pettynyt, etten ole löytänyt yhtä tehokasta valopantaa mitä Orbiloc on, sillä jonkin verran kuitenkin harmittaa, ettei näkyvyys ole välttämättä taattua samaan aikaan joka suunnlta. Vinkvink Orbilocin valmistajille, haha!

Orbiloc lupaa vs. Kultatassujen kokemus

Näkyvyys 5 km - Kilometreistä en tiedä, mutta näkyvyys on hyvä, vaikka koira viilettelisi vähän pidemmälläkin. Valo on todella kirkas!

Vedenpitävä 100 m asti - Tähän mennessä edes Melli ei ole testannut valoa vesisadetta märimmissä olosuhteissa, mutta sadetta ja kosteutta on ainakin kestänyt hyvin.

Iskunkestävä jopa 100 kg asti - Kolhuja, hampaita ja tippumista ainakin kestänyt, se riittääkin meille.

3 vuoden takuu - Laiskalle ihmiselle olematon takuu, sillä takuu  lunastetaan jotenkin netin kautta.. äh.

2 toimintoa, helposti vaihdettavissa - Vielä joutuu pariin kertään pyörittelemään, että saa oikean asetuksen päälle, mutta onnistuu jopa hanskat kädessä, toisin kuin monien muiden valojen kanssa!

Näkyy pitkäkarvaisenkin koiran karvojen alta - Check! Miinuksena, että yksi kappale ei valaise joka puolelta toisin kuin valopannat. 

Helppo asentaa koiran pantaan mukana tulevalla kuminauhalla - Idean älytessä kyllä, alkuun meni jonkin aikaa. Pysynyt menossa mukana tähän asti, vaikka alkuun vähän arvelutti.

Kestää koviakin lämpötiloja - Ainakin Etelä-Suomen talvikeleissä kestänyt moitteettomasti.

Mätsärit 6.1.2015

Kotkan Koiraystäväin seura järjesti tänään loppiais Match Shown, jossa käytiin korkkaamassa vuoden ensimmäiset sekä Neelan toiset mätsärit! Halli oli miltein täynnä porukkaa ja pakkasta lähemmäs -15 astetta. Onneksi oltiin edes hallissa tuulen suojassa. Junnujen kehä alkoi viimeisenä, joten oltiin saatu seisoskella jo useamman tunnin. Molemmat oltiin ihan jäätymispisteessä, mutta hyvänä puolena suurin osa porukasta oli jo lähtenyt ja Neela oli tottunut ympäristöön, mikä alkuun oli aika pelottava juttu. 

Kehässä Neela seisoi yllättävän hyvin ja liikkui sitäkin hienommin. Pöydällä seisominen ja uusi ihminen kopeloimassa oli Neelle todella todella hurjaa, mutta siitäkin selvittiin hengissä. Saatiin sininen nauha ja jatkettiinkin suoraan sinisten kehään. Taas seisoskeltiin ja liikuttiin hienosti, mutta siitä huolimatta en olisi uskonut meidän päätyvän BIS-kehään eli sijoituttiin SIN1! BIS-kehässä meitä oli yhdeksän ja Neela tärisi kylmästä jo ennen kehään menoa. Tuomarit seisottivat todella pitkään eikä kakaran pylly pysynyt lopussa enää yhtään ylhäällä ja lopulta sijoituttiin hyvällä mielellä BIS9. Tuomarit kommentoivat Neelaa kauniiksi, hyvät liikkeet ja turkki, mutta jokaisen suusta tuli myös, että kaipaa lisää kokemusta mikä on ihan totta. Mathava lopetus joululomalle kun huomenna palaillaankin jo takaisin koulunpenkille. Väsynyt sheltti ja ylpeä omistaja kiittää ja kuittaa tästä päivästä! 

Uuden vuoden lupaukset

Vuoden vaihteessa blogilista pursuaa otsikoista, jotka viittaavat menneen tai tulevan vuoden tavoitteita. Tykkään lukea miten muut ovat päässeet tavoitteisiin sekä mitä tavoitteita tulevalle vuodelle asetetaan, mutta omalla kohdalla tuntuu, että tavoitteet tuovat vain paineita. Jos ei päästäkkään tavoitteisiin oman laiskuuden tai aikaansaamattomuuden takia, jos asetan liian suuret tavoitteet. Mielessä kyllä olisi tavoitteita, jotka olisi helppo tänne kirjoittaa. Kesällä agility- ja tokoryhmiin molempien koirien kanssa, Mellin kanssa vepeä ja molempien kanssa mejää jne. mutta tiedän jo nyt, etten kaikkia tavoitteita saisi onnistumaan ja epäonnistuminen on mulle vähän heikko juttu. Ajattelin kuitenkin tehdä pari pientä uuden vuoden lupausta. 

• Enemmän aikaa Neelan kanssa leikkimiseen 
• Turhien ostosten vähentäminen
• Kotona ollessa enemmän aikaa kaneille!
• samoin kotona ollessa enemmän kahdenkeskeistä aikaa Mellille

Pienten lupausten lisäksi haluan haastaa itseni liittyen toiseen lupaukseen turhien ostosten vähentäminen. Tunnetusti oon koko ajan ostamassa Neelalle jotain mukamas tarpeellista ja joo, omasta mielestä mitään täysin turhaa en ole ostanut, mutta ilman useampaa juttua oltaisiin pärjätty. Nyt kun kaapeista löytyy kaikki tarpeellinen ja vähän sitä ylimääräistäkin rompetta niin haasteen ei pitäisi olla mikään ongelma. Tammikuussa (ja ehkä helmikuussakin) en siis osta mitään turhaa. Lelut, hihnat, pannat ja valjaat, pedit, kupit ja harjat, kammat ym. ovat täysin nounou listalla. Mulla on nyt aika hyvä tsemppi ja motivaatio tähän, nimittäin on tässä pienenä takaa-ajatuksena säästää kaikki rahat nyt kameran uusimiseen. Katsotaan mitä tästä tulee!

Venni, Neela ja Sora