Neelan ruokinta #4

Nyt ollaan menty melkein kaksi kuukautta nykyisellä ruokinnalla ja ehdottomasti tämä on se toimivin meille eli 50/50 nappulaa ja lihaa. Sopivan ruokinnan löytymiseen ollaan tehty töitä ja omistaja saanut valvoa yhden jos useammankin yön. Aikaisemmat ruokintapostausket sisältävätkin mm. meidän kokemuksia raakaruokinnasta ja ne löytyvät seuraavista linkeistä: Neelan ruokinta #1, Neelan ruokinta #2 ja Neelan ruokinta #3. Mutta mitä Neela tarkalleen syö nykyään? 

Puolet lihaa ja puolet kuivaruokaa

Kyseessä on 50/50 -ruokintamalli, jossa koiralle tarjotaan päivittäin raakalihaa kuin kuivaruokaakin eli nappulaa. Ruokintamallissa on ideana hyödyntää molempien ruokien etuja. Raakaliha on koiralle täysipainosta ja luonnonmukaista ruokaa kun nappula taas turvaa pääosin tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saannin. Yhdistettynä nämä kaksi, saadaan ruokintaan monipuolisuutta ja koiran vatsan toiminta tasaantuu, jolloin koira ei reagi vatsallaan niin herkäsi satunnaisiin ruokajämiin tai uusiin namipaloihin (huom! koirat ovat kuitenkin yksilöitä). 50/50 -ruokintamalli on hinta-laatusuhteeltaan useimmiten paras vaihtoehto eikä se vaadi niin suurta perehtymistä kuin esimerkiksi täysipainoinen raakaruokinta. Edellytys toimivuuteen, niin hinta-laatusuhteen kuin koiran vatantoiminnankin osalta, on löytää omalle koiralle sopiva kuivaruoka ja sopivat raakalihat. Jos koirasi vatsa sietää marketin halvimman nappulan niin säästät jo paljon verrattuna talouteen, jossa koiralle sopii ainoastaan kallein erikoisnappula. Samalla lailla jotkut koirat sietävät kaikkia lihoja kun taas toiset voivat syödä vain siipikarjan lihoja. Koirat ovat yksilöitä.

Nimensä mukaan 50/50 -mallissa koiralle tarjotaan päivän aikana puolet ravinnosta lihana ja puolet nappulana. Tällöin ruuan kalsium/fosfori -suhde pysyy oikeana eikä kalkkilisää tarvita. Usein kuulee ihmisten puhuvan/luulevan, ettei 50/50 -mallissa tarvitsisi lisiä ollenkaan, mutta yleensä ainakin sinkin ja d-vitamiinin saanti kannattaa tarkistaa, koska harvoin pelkällä nappulallakaan elävät koirat saavat sinkkiä ja d-vitamiinia riittävästi ja ajan mittaan tämä voi näkyä erilaisina puutosoireina. Esimerkiksi meillä Melli on ollut koko ikänsä nappularuualla ja nyt neljän vuoden jälkeen silmänympärykset alkoivat kaljuuntua, joka viittaa sinkin puutokseen.

Neelan 50/50 -ruokintamalli:

Jospa nyt oltaisiin turhat alkuhöpinät höpisty ja aletaan miettimään mitä Neela tarkalleen ottaen syö. Neelalle tällä hetkellä sopiva annostus on ollut noin 75 grammaa päivässä niin kuivaruokaa kuin lihaakin eli vatsaa täyttää päivittäin yhteensä noin 150 grammaa ruokaa. Lisinä kalanmaksaöljy, sinkki sekä jodi. Kananmunaa heitän kuppiin silloin tällöin, noin kerran tai kaksi viikossa. Maitotuotteet eivät varsinaisesti sisälly meillä ruokintaan, mutta joskus harvemmin niitäkin eksyy kuppiin maistiaisiksi, pääasiassa raejuustoa ja piimää. Aamuisin Neela saa aina nappulaa, joko aktivointikupista, ronskisti vain lattialta tai treenin kautta. Iltaisin syödään lihoja, jolloin kuppi tai kongi täyttyy naudasta tai broilerista sekä lisistä. Päivän aikana palkkana kuluu nappulaa epämääräinen määrä, joka välillä sisältyy päivittäiseen annokseen kun taas joskus nappulaa saattaa treenien takia kulua päivässä kaksinketainenkin päiväannos. Välillä treeninamit ovat itse keittämiä lihoja, Hau Hau Championin lihanameja tai muita koirannameja. Jos vatsa on jostain syystä löysällä tai kovalla niin tilanne kojataan maitohappobakteeilla ja pellavansiemenouheella. 

Nappulana parhaaksi ollaan koettu Acanan lamb and okanagan apple. Kyseinen kuivaruoka on suunniteltu täysikasvuisille, ravintoaineyliherkkyydestä kärsiville koirille. Lamb and apple sisältää vain yhtä eläinproteiinia (lammasta) ja  se on viljaton. Nappula lähti aikoinaan (silloin kun JV-junioriruoka ei toiminut ja Neelan vatsa ei kestänyt vielä raakalihoja) matkaamme korkean lihapitoisuuden ja viljattomuuden takia enkä ole lähtenyt sitä sen jälkeen vaihtamaan, koska se sopii ja maistuu erittäin hyvin Neelalle, vaikkakin hinta on aika korkea. Toisaalta nappulan onkin hyvä olla sellainen, mitä voisi syöttää hyvällä mielellä niinä päivinä kun raakalihaa ei ole saatavilla tai jos jonkin takia jouduttaisiin lihoista luopumaan kokonaan. Kyseinen Acana on juuri sellainen! Lihat ostan nykyään Kennel-Rehulta, sillä tehtaanmyymälään on meiltä vain muutaman minuutin ajomatka. Lisät mistä sattuu löytymään halvimmalla tosin niitä ei kovinkaan usein meillä tarvitse ostella. 

Neelan ruokinta #3

Kirjoitin tammikuussa postauksen Neelan ruokinnasta (täällä). Kerroin vähän mitä se oli syönyt siihen mennessä ja millaisella menestyksellä. Postauksen loppuun hihkaisin raakaruokinnasta, jota suunnittelin ainakin kokeilevan Neelalle. Noh, mehän kokeiltiin ja kokeiluksi jäikin, mutta toisaalta hyväksi sellaiseksi. Sanottakoon jo tähän väliin, että mitään ei opi niin hyvin edes kirjoista, luennoista tai esimerkeistä kuin itse kokeilemalla. Tämä pätee hyvin myös koiran ruokintaan.

Tosiaan tuolloin tammikuussa heitettiin nappuloille kokonaan hyvästit. Aamuruoka vaihtui nappuloista lihaan ja lihan kaveriksi ostettiin lisäpurkki jos toinenkin. Iltaruoka pysyi ennallaan eli ennen raakaruokintaa Neela söi noin 50/50 annostuksella. Raakaruokinnassa itseäni epäilytti, että osaanko? Millä palkkaan, kun nappula toimi siinäkin? Mitä lisiä tarvitsee ja kuinka paljon? Kestääkö Neelan vatsa? Eniten kuitenkin mietitytti, kuinka opin suhtautumaan useampaan lisäravinnepurkkiin. 

Alussa oli vaikeuksia. Yritin saada ruokinnasta monipuolista ja käyttää mahdollisimman vähän lisäravinteita. Neelan vatsa ei kuitenkaan kestänyt kupissa vaihtuvia lihoja. Perehdyin kunnolla tarvittaviin lisiin ja  yksipuolistin ruokinnan ainoastaan naudan- ja broilerinlihaan. Lisinä meni kalkki, sinkki, jodi sekä ADE-vitamiinit. Namitkin jouduttiin jättämään melkein kokonaan pois. Tässä vaiheessa olin saanut paljon apuja raakaruokinnan osaajilta ja käsitykseni raakaruokinnasta sekä etenkin lisäravinteista olivat muuttuneet paljon. Vihdoin Neelan vatsa tasaantui ja lopulta se toimikin oikein hyvin tällä combolla. Satunnaiset ripulit tai ummetukset hoidettiin maitohappobakteerilla ja pellavansiemenrouheella. Olin tyytyväinen, koska Neelan vatsa toimi hyvin ja ajan kuluessa koira oli energisempi kuin vähään aikaan! Toisaalta taas vihasin raakaruokintaa. Vihasin sitä lisäpurkkien määrää ja harmittelin aktivointikupin vähäistä käyttöä. Neelan vatsa ei kestänyt vaihtelevuutta ruokinnassa, joten myös namit jäivät vähemmälle, mikä taas johti siihen, että treenit jäivät koko ajan vähemmälle. Mietin jatkuvasti lisien oikeita annostuksia, vaikka yritinkin ottaa rennosti. Oltiin tilanteessa, jossa ruokintatapa sopi koiralle ihan hyvin, mutta ei omistajalle.

Mietin lähes päivittäin palaamista takaisin 50/50 ruokintaan. Kuinka helppoa olisi taas aktivoida koiraa ruualla ja saada ne meidän lempparit eli aamutreenit kuvioihin. Raakoja lihaklönttejä kun en koskaan oppinut kuljettamaan taskussa. Kuinka helppoa olisi kiireisinä aamuina heittää nappulat matolle sen sijaan, että pahimmassa tapauksessa sulattelisin raakalihoja vesihauteessa vielä puolenpäivän aikaan, koska unohdin ottaa lihat illalla sulamaan. Kuinka paljon rennommin voisin ottaa lisien kanssa. Kun viimein kalkkipurkin pohja alkoi häämöttää ja uuden ostaminen tuli päivä päivältä ajankohtaisemmaksi, huomasin pakevani sen ostoa siinä mielessä, että sitä ei enää tarvittaisiin ollenkaan. Tarvittava kalkki voitaisiin saada nappulasta. Muutaman päivän päästä olin laskenut 50/50 ruokinnan annoksia,  lisien tarpeita ja pian vaatehuoneen kätköistä löytyikin pussi tuttua nappulaa, Acanan lamb and okanagan apple.

Tietysti mietin taas, miten Neelan vatsa tulee kestämään ruokinnan vaihtoa, mutta sen jos jonkin olin raakaruokinnassa oppinut, että mitään ei saa selville ilman, että uskaltaa kokeilla. Yllätyksekseni vatsan toiminnassa ei tapahtunut mitään muutosta. Ainut minkä olen tässä parin viikon aikana huomannut niin sen, että edes kananmuna ei vedä vatsaa löysälle. Näyttää siltä, että ruokinnassa on taas enemmän joustavuuden varaa niin kuin muistelinkin. Nappula katoaa kupista yhtä hyvään vauhtiin kuin raakaruoka eli maistuvuudestakaan ei ole pulaa. Tarvittavat lisät pysyvät edelleen mukana päivittäisessä ruokinnassa, mutta omistajan stressin määrä on selvästi vähentynyt. Ensimmäistä kertaa pystyn oikeasti sanomaan, että nyt tuntuu hyvältä ja varmalta Neelan ruokinnan suhteen. Toivon todellakin, että tämä toimisi meillä myös pidemmällä tähtäimellä. Tarkempaa 50/50 ruokintapostausta yritän rustailla heti kun oikea fiilis iskee päälle. 

Täytyy kuitenkin vielä sanoa, että raakaruokinta ei ollut turha kokeilu. Ei missään nimessä. Opin todella todella paljon ja ollaan taas yhtä kokeilua rikkaampana. Kokeilulla selvisi millaista se raakaruokinta ihan oikeasti on ja miten se sopii Neelan vatsalle. Nyt tiedän nämä tulevaisuudessa. Ei se lihojen sulattelu tai pilkkominen niinkään iso juttu ollut enkä kokenut ruokintaan kuluvan liikaa aikaa tai sen olevan toteutuksellisesti vaikeaa enkä sano, että raakaruokinta ei olisi sopinut meille. 50/50 ruokinta sopii vain paremmin. Jos joku mietiskelee tällä hetkellä raakaruokintaa omalle koiralle tai kissalle niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Se voi olla juuri se teidän juttu tai jos ei, niin ainakin saat sen selville. Ei tarvitse miettiä enää jatkossa. 

Neelan ruokinta #2

Ennen käytin Neelalla palkkana lähinnä nappuloita ja Hau Hau Championin kanakierteitä tai kanafileitä. Raakaruokaan siirtyessä aloin panostamaan myös nameihin ja huomasin, ettei raakalihojen keitteleminen olekaan niin vaivanloista. Parhaimmat namit saa ehdottomasti kanan sydämistä, mutta samassa kattilassa valmistuu vaihteluksi kivipiiraakin. Kaupan nameista menee edelleen silloin tällöin HHC:n kanakierteet ja -fileet.

Yhdestä Maukkaan tai Mushin pötköstä eli 500 grammasta saa kukkuraisen raejuustopurkillisen nameja. Yhden broilerin sydän- tai kivipiirapötkön hinta huitelee siinä 2,5 euron paikkeilla. Neelalle tästä satsista saa useamman treenipäivän namit. Ja jos ennen sanoin, että nappulalla treeni kulkee niin entiseen verrattuna näillä päästäisiin vähintäänkin taivaaseen. Jos ei kirjaimellisesti niin ainakin Neelan ajatusmaailmassa. 

Itse teen nameja yleensä 500 gramman satseissa eli puoli pötköä sydäntä ja puoli pötköä kivipiiraa. Ensiksi puolitan pötköt ja annan niiden sulaa. Keitän lihoja kattilassa noin viiden minuutin ajan. Keittämisen tarkoituksena on lähinnä saada paloista miellyttävämpiä käsitellä, joten ei haittaa, jos ne jäävät sisältä hieman raa'aksi. Keittämisen jälkeen kaadan keitinveden sivuun ja annan lihojen hieman jäähtyä ennen kuin pilkon ne pienemmiksi. Keitinvettä ei kannata heittää hukkaan, sillä liemi sopii mainiosti nappuloiden tai puuron sekaan. Lientä tulee kuitenkin aika reilusti, joten kukaan tuskin käyttää sitä saman päivän aikana. Suosittelen siis pakastamaan lientä, vaikka pienissä jääpalamuoteissa. 

TREENINAMIT:

250 grammaa kanansydäntä

250 grammaa broilerin kivipiiraa

keitinvettä sen verran, että lihat peittyvät

Jotkut laittavat kyseisten namien keitinveteen ripaukse suolaa, valkosipulinkynnen ja laakerinlehden, mutta itse olen tähän asti keittänyt lihat ilman mausteita. Lihat ja vesi kattilaan ja liesi päälle. Keitetään sen verran, että pinta saa väriä, noin 5 minuuttia. Kaadetaan keitinvesi pois ja annetaan lihojen jäähtyä. Lopuksi namit pilkotaan sopivan kokoisiksi ja tarvittaessa pakastetaan kerta-annoksina. Namit eivät säily montaa päivää hyvinä, joten suosittelen pakastamista, jos tekee isompia annoksia kerralla. 

Neelan ruokinta #1

Neelan ruokinnan kanssa ollaan saatu tehdä aika paljon töitä, että löydettäisiin meille molemmille sopiva ruokintatapa ja itseasiassa töitä tehdään vieläkin. Koiran ruokintatapojahan on vaikka kuinka ja se, että ruokinta onnistuu, sen tulee olla sopiva niin omistajalle kuin koiralle. Yhtä oikeaa ruokintatapaa ei ole olemassakaan. Joillekkin omistajille on helpompaa syöttää koiralleen teollista ruokaa, ehkä juuri sen helppouden takia. Kaikille koirille taas ei sovi raakaruokinta tai se on liian vaikeaa tai  liikaa aikaa vievää omistajan mielestä. Miten ikinä koiraasi ruokitkaan, se on fine, jos se on sulle ja sun koiralle fine!

Neela on ensimmäinen koira, jonka ruokinta on täysin minun vastuulla. Alusta asti oli selvää, että tulevaisuudessa hauan kokeilla raakaruokintaa, mutta netin kautta omaksuttu tieto oli vähäistä ja sekavaa. Pentuna syötiin kasvattajalla totuttuun Jahti&Vahti pentunappulaan, johon kumpikaan meistä ei ollut tyytyväinen. Kuullessani koko ajan suosiota kasvattamasta 50/50 ruokintatavasta, ajattelin sen olevan sopivin meille, ainakin näin alkuun. Sitä lähdettiin tavoittelemaan..

Pentuna Neela tosiaan söi kasvattajankin syöttämää Jahti & Vahti pentunappulaa sekä pieninä määrinä raakaa. Ruoka maistui todella huonosti ja raakaa Neelan vatsa kesti vai pienen pieniä määriä. Noin kuuden kuukauden isässä Neela söi täysin 50/50 annostuksella nappulaa ja raakaa. Maha oli kuitenkin vähän väliä löysällä ja omistajan huoli koetuksella. Seitsemän kuukauden iässä alkoi vatsaongelmat, jolloin niitä hoidettiin ensimmäisellä kerralla vatsapöpönä. Tällöin myös Neelan ruokinta alkoi ns. alusta. Vaihdoin J&V nappulan Acanan hypoallergiseen ja raakaruokinta aloitettiin maltillisesti, ensin vain kalkkunalla ja naudanmahalla. Kuukauden päästä vatsaongelmat uusiutuivat ja käytiin tutkituttamassa maha kunnolla. Stressiperäinen vatsakalvontulehdus. Oikean hoidon jälkeen tulehdukset ovat olleet poissa ja ruokinta saatiin raa'an osalta pikkuhiljaa monipuolisemmaksi. Näin jälkeen päin ajatellen raaka oli Neelalle varmasti alkuun liian monipuolista, kunnes maha tottui yksi kerrallaan yhteen uuteen lihaan. Pentunappulasta en tiedä, mutta vähäviljaisella ruokavaliolla Neela voi selkeästi paremmin. Aikamoista säätöä, mutta 50/50 ruokinta oli meille varmasti se paras tapa totutella raakaruokintaan, koska vierellä oli koko ajan sopiva nappula ja koira voi pääsääntöisesti erittäin hyvin.

Kennelkympillä olen saanut toivotusti paljon uutta tietoa ja varmuutta koiran ruokinnasta. Mitä erilaisia koiran ruokintatapoja on olemassa ja miten suosiota kasvattama raakaruokinta koostetaan käytännössä. Täysipainotteinen raakaruokinta pyöri jatkuvasti mielessäni, mutta toisaalta olimme juuri tottuneet 50/50 ruokintaan ja nappulasta luopuminen tuntui jotenkin vaikealta, vaikka sitä juuri halusin. Joululoman jälkeen koululla vieraili koirien ravitsemusneuvoja, joka kertoi hieman syvemmin teollisesta ruokinnasta. Sen päivän jälkeen nukuin yöt huonosti, miettien taas Neelan ruokintaa. Koira voi ihan hyvin, mutta miten pidemmällä aikavälillä? Sekaruokinnassa ravintoaineiden laskeminen on todella vaikeaa ja tästä seuraa usein ravintoaineiden yli- tai alisaantia. Aloin todenteolla pohtimaan täyspainoista raakaruokintaa. Neelan vatsa kesti jo monia lihoja sekä koko ajan totuteltiin uusiin. Itsellä on vihdonkin tarpeeksi tietoa raakaruokinnasta sekä ympärillä on ihmisiä, joilta voi kysyä milloin vain apua. Mitä vielä edes mietin? Raakaruokinnassa on paljon hyviä puolia, jos sen saa toimimaan ja haluaa todella panostaa koiran luonnonmukaiseen ruokintaan. Nappula taas on helppoa. Ei tarvitse pakastinta tai lisiä, ruuan voi helposti antaa treenin oheella, heittää kuppiin tai vaikka maton alle tarjoten koiralle samalla aktivointia. Valitettavasti nappula on myös yksipuolista, sisältää paljon lisäaineita sekä useimmiten paljon viljaa ja liian vähän koiran tarvitsemaa proteiinia. 

Nyt tai ei koskaan on meille paras aika kokeilla täyspainoista raakaruokintaa. Katsotaan sopiiko ruokintatapa Neelalle, ja entä minulle? Saanko koostettua ruuan oikein ja miten se onnistuu, hyvin vai huonosti vai kenties hyvinhuonosti. Onko tässä Neelan loppuelämän ruokintatapa vai onko tämä vain pieni osa sen oikean ruokinnan etsimistä. Katsotaan miten käy ja seuraava ruokintapostaus tuleekin luultavasti käsittelemään ensitunnelmia täysipainotteisesta raakaruokinnasta. Katsotaan milloin ollaan valmiita kertomaan niistä!

Miten te ruokitte koirianne ja miksi juuri näin?