Boco - ensimmäinen viikko

Bocon tullessa meille aloin heti ensimmäisenä iltana pitämään vähän kirjaa sen voinnista ja puuhista, jotta muutokset suuntaan tai toiseen huomattaisiin mahdollisimman nopeasti. Tässä nyt viikon ajalta muistiinpanoja, yhtään hienostelematta. Nopeasti kirjoiteltu iltaisin päivän tapahtumia, mutta näistä selviääkin se kaikista oleellisin meidän alkutaipaleesta. :)

Keskiviikko 1.7.2015  Kisu löydetty. Maukui pusikossa ja pelkäsi selvästi, sähisi ja yritti karkuun. Antoi kuitenkin ottaa kiltisti kiinni. Kotona tehtiin kanihäkistä turvallinen paikka, annettiin vettä ja ruokaa. Pelkää todella paljon, sähisee ja hyökkäilee pientäkin liikettä. Väsynyt.

Torstai 2.7.2015 Kisu on todella arka, sähisee ja "pörisee". Kanihäkki otettu pois ja käytössä koko huone. Ihmistä kohtaan utelias ja kiinnostunut, liikkuu hieman samassa tilassa, mutta pelko vie vielä voiton. Sähisee pientäkin liikettä ja ääntä. Illalla mennyt sängyn runkoon piiloon ja tehnyt tarpeita sängyn alle. Sänky viety pois huoneesta ja tarpeet siirretty hiekkalaatikkoon. Syö ja juo edelleen hyvin, matolääke annettu iltaruokaan.

Perjantai 3.7.2015 Taas uusi piilopaikka keksitty, työpöydän alla oleva tuoli. Sähisee lähelle mentäessä, mutta ei kiiruhda enää pakoon. Tuli syömään kädestä. Pienetkin liikkeet (sormen liikutus) pelottaa. Ruokinnan yhteydessä antoi jo silittää eikä arastanut kosketusta hetken silittelyn jälkeen. Ensimmäinen pakkosylitys pyyhkeen sisällä; tuijottelee kovasti, suhteellisen rento. Liikkuu jo enemmän huoneessa sekä hakee katsekontaktia, johon vastataan omien silmien räpyttelyllä tai pään pois kääntämisellä. 

Kädestä ruokintaa ja pakkosylityksiä jatkettu pitkin päivää. Toisella pakkosylityskerralla alkoi jo kehräämään ja puskemaan sylissä. Antaa käsitellä hyvin ja sähisee ainoastaan lähestyessä. Ei yritä purra tmv. Pelästyy vielä yllättäviä tai kovia ääniä ja nopeita liikkeitä. Sukupuoli tarkistettu pojaksi, painoa 770g. Todella laiha, luut tuntuvat selvästi, vain vatsa pömpöttää. Silmien väri alkanut vaihtumaan eli ikää ainakin reilusti yli 6vk! Nimi päätetty, Boco. 

Lauantai 4.7.2015 Reipastunut todella paljon. Leikkii aktiivisesti ja hakeutuu seuraan, puskee ja kehrää paljon. Syö edelleen hyvin ja tekee tarpeet hiekkalaatikkoon. Viimeinen matolääke annos annettu iltaruokaan. Vatsa ollut hieman löysällä.

Sunnuntai 5.7.2015 Huoneeseen mentäessä tulee jo pian syömään ja leikkimään, kun heittelee hetken leluja. Saattaa vielä sähähtää alussa. Pelästyessä etääntyy tai jähmettyy paikoilleen, ei säntää välittömästi piiloon tai sähise juurikaan. Syö ja juo hyvin, vatsa alkanut tasoittumaan. Hakeutuu paljon seuraan ja tykkää rapsutuksista. Leikkii, juoksee ja kiipeilee jaloissa.. riiviö kuoriutumassa? Antaa nostaa ja tutkia jo hyvin. 

Maanantai 6.7.2015 Huoneeseen mentäessä tulee jo pyörimään jalkoihin. Leikkii lähettyvillä, ja kiipeilee sylissä. Näkivät Neelan kanssa ensimmäistä kertaa. Neela istui rauhassa, Boco pelkäsi ja sähisi. Sänky siirrettiin takaisin huoneeseen, tosin ilman jalkoja, jottei pääse sängyn ruonkoon. Illalla kiipeili päällä, juoksi ympäri huonetta ja nukahti viereen.

Tiistai 7.7.2015 Ensimmäinen yö samassa huoneessa takana. Nukkui koko yön sängyssä ja aamulla tuli heti kehräämään ja puskemaan. Ei sähise enää ollenkaan. Meno alkaa olemaan jo aika päätöntä. :D Painoa tullut hyvin lisää 950g, ikä lähemmäs 12vk?

Keskiviikko 8.7.2015 Ei arkaile enää juuri ollenkaan ja oven takana oleva elämä alkaa kiinnostamaan. Meni itse haistelemaan Neelaa portin taakse, kunnes yli-innokas labradori tuli säikäyttämään.. Huoneessa kiinnostunut Neelasta, haistelevat nenäkkäin, mutta Boco pelkää vielä. Sähisee, jos Neela menee liian lähelle. Kaverit kävi katsomassa, alkuun pelkäsi, mutta reipastui nopeasti leikkimään.

Torstai 9.7.2015 Painoa 1010g. Alkaa olemaan jo sopusuhtainen ja ruokahalukin tasaantunut. Iltapäivällä eläinlääkärille. Kaikki ok ja ensimmäinen rokotus annettu. Antoi käsitellä kiltisti! Painon ja olemuksen mukaan ikää noin 12vk, tietenkään tarkaa arviota ei osata sanoa. Käyttäytyy jo kuin mikä tahansa kissanpentu, ei arkaile juuri yhtään. Kesyyntynyt kaikkiaan todella hyvin, tosin aikaakin vietetty paljon. Leikki jo hieman Neelan kanssa!

Perjantai 10.7.2015 Nukkuu yöt aivat kiinni ja muutenkin viihtyy paljon lähettyvillä. Keksinyt jalkaa ja selkää pitkin kiipeämisen, kevyen puremisen leikin yhteydessä ja muutenkin riehuu paljon. Leikkii jo Neelan kanssa, lähinnä käy läpsimässä tai repimässä häntää ja juoksee karkuun. Neela vielä varovainen ja lähinnä ihmettelee toisen menoa. :D

Kissanpentu

Äiti tuli keskiviikkona iltalenkiltä ja kertoi törmänneensä pusikossa yksinäiseen kissanpentuun. Mulla välähti heti mieleen yhtälö kuumasta kesäpäivästä, metsän eläimäimistä ja pienestä pelokkaasta kissanpennusta. Pian oltiin jo autossa matkalla paikkaan, jossa äiti oli tämän pienen kissanpennun nähnyt melkein tunti sitten. Epäiltiin, ettei kissaa enää löytyisi, mutta siellä se nökötti vieläkin samassa paikkaa, pienen pieni kissa aivan peloissaan. Kaapattiin kissa pahvilaatikkoon ja suunnattiin kaupan kautta kotiin. Tässä vaiheessa fiilikset olivat todella sekavat. Mitä tehdä pennulle? Oliko oikein ottaa se mukaan? Eihän sitä voinut sinnekkään jättää, herranjestas.

Päätettiin pitää pentu kotona ja seurailla sitä ainakin huomiseen. Ensimmäisen illan aikana saatiin ainoastaan selville, että pieni oli todella kauhuissaan, sähisi ja örisi jatkuvasti. Ruoka maistui paremmin kuin hyvin ja silmät painuivat vähän väliä kiinni väsymyksestä. Seuraavana päivänä siirrettiin huoneestani sänky olkkarin puolelle ja laitoin huoneeni kissalle sopivaksi. Pentu osoitti jo hieman kiinnostusta, mutta pelko vei vielä voiton kaikesta tutustumisesta. Ruoka maistui edelleen hyvin ja matolääke annettiin ruuan sekaan. Välillä meinasi epätoivo kolahtaa niskaan ja mietin jatkuvasti mitä tehdä tuon pienen kanssa. Kesyyntyminen tuntui mahdottamalta ainakin tässä vaiheessa, mutta aikaahan näissä tarvitaan. Selasin taas tuttuun tapaan netin jokaisen keskustelupalstan läpi vastaavista tarinoista ja etsin myös kaikkea tietoa ja ohjeita maan ja taivaan väliltä. Ennen kaikkea yritin pysyä toiveikkaana.

Perjantaina olin torstaita viisaampi ja aloitin heti aamusta tekemään tuttavuutta pennun kanssa. Räpsyttelin sille silmiä, käänsin päätäni pois päin ja haukottelin. Tätä olin tehnyt jo edellisenä päivänä ja tulosta alkoi tulla. Hetken päästä pentu söi ruokaa jo kädestäni ja pystyin silittämään sitä rauhallisin liikkein, niin epätodellinen ja onnellinen olo. Päivän aikana edistyttiin paljon, todella paljon. Jo toisella pakkosylitys kerralla pentu rentoutui ja onnenkyyneleet valui siinä vaiheessa kun kissa alkoi kehräämään sylissäni. Taas pieni muistutus itselleni miksi haluan eläintenhoitajaksi. Jatkoin pitkin päivää kädestä ruokkimista ja pakkosylityksiä. Iltapäivällä leikittiin jo leluilla ja juoksenneltiin huoneessa. Nopeat liikkeet ja äänet saavat vielä sähinät päälle, mutta pian taas mennään. Silmien värin, painon ja olemuksen mukaan iäksi on arvioitu noin 8-10 viikkoa ja sukupuoli tarkistettiin pojaksi. Nimeksi pieni sai Boco. Pitkä tie edessä, mutta olen valmis tekemään pienen eteen mitä vain. Tänään ollaan taas oltu jo eilistä rohkeampia. Menokin alkaa olemaan sellaista luokkaa, että halleluja, meillä on taas kissa talossa. Luottamus kasvaa molemmin puolin koko ajan ja tänään pieni taisi tulla jo hieman rapsutuksia kerjäämään. Tästä kaverista tulen  varmasti kirjoittelemaan paljon blogin puolella.♥

Kukkuu kuulumisia

Edellisen postauksen jälkeen mulla on ollut taas paljon parempi fiilis tätä blogia kohtaan! Tuntuu kuin jonkinlainen raskas taakka olisi pudonnut vihdoin harteilta ja tilalle palannut se vanha innostus pitää blogia pystyssä. Oli myös ihana huomata miten hyvin edellinen postaus otettiin vastaan ja jopa yllättävää, kuinka moni pystyi samaistumaan tilanteeseen. Tästedes muistetaan kirjoittaa blogeja itseämme emmekä muita varten, niin se toimii parhaiten! 

Viime aikoina on tapahtunut paljon. Aloitetaan vaikka tuoreimmasta eli juhannuksesta minkä vietin vastoin suunnitelmiani kotona vatsataudin kourissa. Jos epämiellyttävää oloa ei oteta huomioon niin kotona vietetty juhannus ei ollut yhtään hassumpi. Rentoa oleskelua äidin ja eläinten kanssa. Tähän väliin on ihan pakko hehkuttaa (taas) vähän pientä vauvapupua, joka on liioittelematta maailman ihanin. Niin kiltti ja seurallinen pieni ja erityisen siitä tekee se, että tuo kakara muistuttaa päivä päivältä enemmän edesmennyttä kaniani Lunaa. Luna oli todella ihmisrakas ja kiltti. Se osasi temppuja ja katsoi iltaisin telkkaria siinä missä me ihmisetkin, sohvalla löhöten. Sen kanssa otettin päiväunia ja varsinkin lapset rakasti sitä. Luna jouduttiin lopettamaan kahden vuoden iässä ja se oli silloin itselleni todella kova paikka. Mikään ei ole eikä ikinä tulekkaan korvaamaan Lunaa, mutta nyt musta tuntuu ihan kuin olisin saanut pikku-Lunan takaisin. Toivotaan, että Mainiosta kasvaa kelpo jätkä ja se saisi pitkän elämän.♥

Seuraavaksi ehkä hieman jännittävimpiin uutisiin. Jokunen blogin lukija taitaakin seurata mun henkilökohtaista instagramia (@emmiyzz) ja tietääkin jo, että aloitan elokuussa eläintenhoitajaopinnot Salpauksessa! Pääsin siis sisään sinne mihin eniten halusinkin. Tiedon saatua alkoi hirveä sählinki, mutta onneksi kaikki palaset loksahtivat yllättävän hyvin paikoilleen ja opiskelupaikan lisäksi mulla on myös vuokrakämppä valmiina odottamassa syksyä. Oon ihan superonnellinen tästä kaikesta enkä malttaisi odottaa, että päästään Neelan ja kanien kanssa muuttamaan. Jäääiks!

Ainut mikä hieman  harmittaa on se, että muuttoasiat sotkevat vähäisiäkin kesäsuunnitelmia ja tietysti kaikki rahat menevät kämppään sekä hankittaviin tavaroihin. Mätsärireissut ja dobotunnit saavat siis jäädä. Tervetuloa opiskelijaelämä. Noh, onneksi kesällä keksii paljon muutakin tekemistä, kuhan vain säät taas sallisi.. Neelan kanssa päästiin kesäkuun ajaksi treenaamaan agilitya, mutta siitä kirjoittelen myöhemmin lisää! Muuten täytyy tunnustaa, että olen ollut ihan superlaiska treenailemaan mitään. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja saada aikaiseksi lähteä treenailemaan edes tokoa useammin, koska mulla se on aina vain siitä lähtemisestä kiinni, ei itse treenaamisesta. 

Ainiin, täytynee vissiin loppuun ilmoittaa, että poistin tänään blogin instagram tilin käytöstä. Ettei kukaan ihmettele mihin se on kadonnut. Sitä tuli niin huonolla menestyksellä päivitettyä, koska kahden käyttäjän välillä hyppely oli mukamas niin vaivalloista. Katsotaan jos joskus innostun yrittämään uudelleen, koska toisaalta senkin pitäminen oli ihan hauskaa! Tai ehkä jatkossa julkaisen kännykkäkuvia blogin puolella, koska niissä on ne parhaimmat arkipäivän tilanteet tallennettuina ja niihin jos joihinkin kuviin on kiva palata myöhemmin.

Mainio-Manu

Mulla on ollut pupukuumeilua jo jonkin aikaa ilmassa, mutta päätin heti alkuun pysytellä visusti erossa supersuloisista pupuvauvoista, koska mulla saattaa olla syksyllä edessä muutto omaan kämppään sekä uudet opiskelut, joten päätös tyytyä nykyiseen laumaan kuulosti järkevältä. Kuitenkin siinä vaiheessa kun Facebookin seinälle lävähti kuva näistä pupuvauvoista oli järki jo kaukana.

Mainio on osoittautunut tässä viikon aikana nimensä mukaiseksi, mainioksi. Todella seurallinen, reipas ja kiltti pikkumies. Yhtään valehtelematta voin sanoa, että tämän kesympää vauvapupua en ole tavannut koskaan, vaikka eläinkaupasta mulle tulikin. Mainiosta olisi tarkoitus tulla Desalle kaveri, kun Pepestä aika jättää eli kastrointikin on edessä heti, kun tullaan siihen ikään. Voisin vain hehkuttaa loputtomiin kuinka ihanan pikkumiehen sainkaan.♥

Nimi: Mainio-Manu

Rotu: Risteytys (kääpiöluppa/leijonanluppa)

Väri: Ruskeasiamsoopeli

Sp. uros ♂

Synt. 28.3.2015

SUMMER BUCKET LIST

Wipii, meillä alkoi eilen kesäloma mikä tarkoittaa myös sitä, että Kennelkymppi on nyt koluttu loppuun. Näin jälkeenpäin ajatellen, vuosi meni ihan hirveää vauhtia, vaikka niitäkin hetkiä mahtui joukkoon, kun olisi vain halunut kelata aikaa eteenpäin. Kaikesta huolimatta meillä on Neelan kanssa takana ihan huikea vuosi. Oon ilonen, että Neela sai kasvaa ja kehittyä nämä kymmenen kuukautta koululla koirakavereiden keskellä sekä itsekin taidan olla sata kertaa itsenäisempi (ja ehkä jopa itsevarmempi) kuin mitä olisin ilman tätä vuotta. Nyt jännitetään vielä pari viikkoa yhteishaun tuloksia, kunnes selviää pääsenkö jatkamaan opiskeluja eläinten parissa, jäiks!

Instagramissa meitä seurailevat ovatkin jo saattaneet bongata, että meidän kesäloma sai aika ylisöpön aloituksen. Pupukuumeilua on ollut ilmassa jo jonkin aikaa, tosin ei sen pitänyt mihinkään johtaa.. Minkäs teet kun tuollainen söpöläinen tulee vastaan, en vain voinut vastustaa. Mainio-Manusta saatte kuulla enemmän lähiaikoina, mutta sen verran voin paljastaa, että mä olen ihan myyty.♥

Summer bucket list

Kaikki varmaan tietävät Summer bucket list -idean? Listataan asioita, joita haluttaisiin kesän aikana toteuttaa ja kesän päätteeksi tsekataan lista. Mitkä jutut tuli tehtyä ja mitkä jäävät odoittamaan seuraavaa kesää. Halusin ehdottomasti tehdä tälläisen ja nyt on hyvä aika julkaista meidän Summer bucket list - näin kesäloman kunniaksi. Jutut eivät ole mitään kummoisia, mutta mun mielestä toteuttamisen arvoisia. Jotkut ovat helposti toteutettavissa kun taas joidenkin eteen tiedän joutuvani tekemään ponnistuksia, jos aijomme saada ne toteutettua. Katsotaan miten käy :-) 

Millaisia kesäsuunnitelmia muilla on?

• MEJÄ-treeni
• Ohjattu dobotunti
• Maahan meno varmaksi
• Agility- ja tokoryhmään pääsy
• Mätsärit toisella paikkakunnalla
• Mahdollisimman paljon mätsäreitä
• Koirakoulussa ja näyttelytreeneissä käynti

• Reissu kasvattajalle
• Turisteina näyttelyyn
• Sofia ja Venni Kotkaan
• Eväsretki koirien kanssa
• Lenkki kansallispuistoon
• Uusien lenkkireittien etsiminen

• Yölenkki
• Paljon kuvia
• Jokin video blogiin
• Paljon koirakaveri lenkkejä
• Iloista ja positiivista tekemistä!
• Kaiken turhan koiratavaran pois myyminen

• Paljon ulkoilua kanien kanssa
• Tuoreiden kuivattaminen kaneille

Hyvää kesää kaikille, nauttikaa!

Keväisiä kuvia pupuista

DIY pupujen herkkutangot

Lepää rauhassa, Peeko

Peeko ajautui meille noin puolitoista vuotta sitten hieman vahingossa. Ihastuin siihen estekisoissa ja näyttelyissä, hypytin sitä monet kisat 2012 kesällä ja se oli minulla loppukesästä pari kuukautta "hoidossakin". Peeko tuntui aina kuin omalta kanilta, vaikka se ei minun ollutkaan. Oli ihana saada hieman arka kani luottamaan itseensä ja Peeko pärjäsi hienosti estekisoissa. Treenasin ja kisasin sen kanssa tuona kesänä enemmän kuin omien kanieni kanssa. Elokuussa 2012 minulle saapui uusi kani Desa, ja Peeko palasi omistajalleen. Tuona syksynä meillä oli kanipoikasetkin, joten ylimääräistä tilaa ei ollut. Poikaset muuttivat uusiin koteihin ja nyt olisi taas tilaa Peekolle.

2013 alkuvuodesta Peeko majailikin taas meillä ja vihjailin välillä äitille, että haluaisin Peekon itselleni ja olihan se meillä jo jonkin aikaa majaillut, eikä sitä helpompaa kania voinut edes olla, mutta silti äiti hieman vastusteli. Muistan kun tammikuussa lähdettiin Peekon entisen omistajan kanssa näyttelyihin ja otin Peekon mukaan. Ilmottautumiskaavakkeen omistaja kohtaa tuli vihdoinkin nimeni. Palatessa näyttelyistä ilmoitin äidille, että Peeko jää meille nyt lopullisesti "hoitoon". 

Peeko oli todella kiltti ja rauhallinen, hieman arka, mutta luottamuksen saannin jälkeen se oli kuin eri kani. Nukuin sen kanssa joskus päiväunia ja vaikka pihassa oli kanila, pidin Peekon mieluummin huoneessani. Elämäntilanteen muuttuessa jouduin vähentämään kanimäärää, mutta Peeko oli yksi kaneista, joiden myyntiä en koskaan edes harkinnut. Luulin, että meillä olisi vielä monta vuotta edessä, mutta toivoin liikoja. Vielä eilen pirteä kani löytyi aamulla kuolleena häkistä. Järkytys oli suuri ja tunnen itseni maailman surkeimmaksi lemmikinomistajaksi. Epäilen, että Peeko menehtyi kanien yleisimpään kuolinsyyhyn, suolitukokseen. Hurja karvanlähtö on ennenkin aiheuttanut kanilassa suolitukoksia, mutta aikaisemmin olen huomannut ne tarpeeksi ajoissa. En voi kuin raivota itselleni ja toistaa päässäni kysymystä -miksi en tajunnut tällä kertaa ajoissa, miksi!? 

Lepää rauhassa♥

Pupujen paratiisi

Pepe

 Desa

Peeko

Parin sateisen yön jälkeen meidän vihreä nurmikko olikin täysin keltainen, rikkaruohojen valtaama. Mun mielestä se oli ihanan värikäs ja vielä ihanempi se oli kanien mielestä! Kanit sai ulkoilla voikukkaa syöden, aamusta iltaan, kunnes äiti ajoi "rumat rikkaruohot" matalaksi. Onneksi ehdin repiä pari ämpärillistä vihreää kaneille talteen ja kasvaahan siihen uudet nopeasti. :-)

Pepe kuusi vuotta

Pepe on opettanu mulle kaiken tarvittavan kaneista. Millainen kani voi olla "kauheimmillaan" ja millainen se voi olla "parhaimmillaan". Mitä kanin kanssa voi kokea ja harrastaa. Sen kanssa on ollut niin hyviä ja kuin huonojakin hetkiä. Se on karannut se on tullut luokse, se on purru se on nuollu, se on ollut kalama se on ollut ihana. Se on kaikki mitä kanilta voi pyytää, enemmänkin.
Se on maailman paras enkä vaihtais sitä mihinkään♥ Onnea Pepsu 6 vuotta!

Oheessa kanikuvia perjantailta. Kuvat ©Ärrä

 Pepe

 Desa

Peeko

koko lauma