Agilytya - Neela 6kk

Tähän asti ollaan treenailtu Neelan kanssa kerran viikossa tai hervemmin kahta hyppyä eri suunnista, odotusta ja lähtöä. Puomit ovat nyt olleet vähän maasta ylhäällä, mutta ei koskaan sen korkeampana! Treenit ovat lyhyitä, maksimissaan 10 minuuttia ja alkulämmittelystä sekä loppuverryttelyistä huolehditaan hyvin joka kerta. Neela reagoi todella hyvin kehon liikkeeseen, joten ajattelin eilen kokeilla ihan parit takaaleikkaukset sekä parit käännökset ja herranen aika, niissä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä! Tässä kun muistelen samalla hieman Mellin ensimmäisiä takaaleikkauksia.. haha!

Tiedän, että Neela on vasta puoli vuotta eikä sen kanssa tule treenata vielä kunnolla, mutta pienen pienet hypyt ja parit käännökset kerran viikossa eivät riko sitä, toki tiedostan myös riskit, mutta ne on aina, vaikka koira olisi jo täysikasvuinen. 

Metukkaa ja juustoa

Ensimmäinen viikko kennelkympillä on nyt takana ja voisin vähän kertoa kuulumisia ja tapahtumia ensimmäiseltä viikolta. Maanantaina tosiaan saavuttiin Valkealaan, saatiin solukämpän avain ja raahattiin tavarat paikoilleen. Opistolla on neljä kennelsolua, joissa on kolme huonetta (eli max. kolme asukasta), pieni keittiö/olohuone sekä kaksi vessaa, joissa molemmissa on suihkut. Huoneet ovat aika alkeelliset, mutta isompia kuin luulin, joten ainakin pienen koiran kanssa on ihan riittävästi tilaa ja muutenkin ihan hyvin täällä pärjäillään vuosi. Heti alkuun annettiin varmasti mahtava ensivaikutelma pihalla olleille kun Neela livahti tavaroiden raahauksen aikana ulos ja mie tietysti perässä.. aina yhtä sähläystä. 

Ensimmäisinä päivinä Neela vaikutti todella stressaantuneelta muutosta, kun meidän solussa ei ollut sille leikkikaveria ja joutui muutenkin olemaan jonkin verran yksin. Tiistai-iltana muutettiinkin sitten viereiseen soluun, jossa majaili Nila ja Johanna, joihin ensimmäisinä oikeastaan tutustuttiin ja koiratkin vaikutti todella samanlaisilta (omistajista puhumattakaan), vaikka alkuun Neela vähän Nilalle irvistelikin. Viikon jälkeen koirat olivat jo ihan kavereita ja meidän lähtiessä kotiin Nila jäi kuulemma ikävöimään, mutta onneksi kohta palaillaan taas takaisin! 

Keskiviikkona olikin jo ensimmäiset tunnit perusaineita eli koulu alkoi kunnolla. Tiistai- ja torstaiaamuisin meillä on aina koiraliikuntaa eli käydään porukalla lenkillä, jonka jälkeen treenaillaan vähän agia tai tokoa. Lukujärjestys sisältää muutenkin ihan perusaineita, mutta meillä kennelkympeillä valinnaisaineet on korvattu erilaisilla kennelaineilla, joista varmasti tuun kertomaan täällä myöhemmin lisää. Meitä "kenneleitä" on yhteensä vain kuusi ja yhdellä ei ole koiraa mukana eli koiria on vain viisi. Kaikki vaikuttaa mukavilta ja myös opettajat ym. opiston työntekijät ovat olleet todella kivoja. Kokonaisuudessaa viikko oli todella mukava ja innolla palataan sunnuntaina opistolle! Jatkossa tuskin jalksetaan tullaan joka viikkonloppu kotiin, mutta nyt piti tulla hakemaan vähän lisää tavaraa (ihan kun sitä ei jo tarpeeksi olisi..) ja käymään lääkärissä mun korvatulehduksen takia. 

Let's go!

Musta tuntuu ihan, että oltaisiin Neelan kanssa muuttamassa pidemmäksi aikaa jonnekkin kauas, vaikka todellisuudessa lähdetään vain opiskelemaan arkipäiviksi 60 kilometrin päähän, viereiseen kaupunkiin. Onhan se tietysti muutos 24/7 kotona pyörimiseen ja vuoden opiskelemattomuuteen, mutta silti mun päässä pyörii ajatus jostakin paljon suuremmasta. Ehkä mun alitajunta toivoo niin kovasti, että pääsisin toteuttamaan vaihtovuosi unelmaani tässä vaiheessa ja luulee meidän lähtevän nyt maailmalle, haha!

Pian opiskelupaikan varmistuttua aloin miettimään mitä tarvitaan mukaan ja mitä pitää lähteä etsimään kaupoista. Ostoslista tuntui loputtomalta, vaikka sitä aluksi ajatteli, ettei sinne mitään ihmeellistä tarvitse. Ei ehkä ihmeellistä, mutta yllättävän paljon sitä tarvitsee tavaraa arkipäiväisiinkin juttuihin. Vielä kun pitäisi miettiä kaikki mahdolliset tilanteet ja niihin tarvittavia tavaroita, ei mun hommaa ollenkaan! Neelan ostoslista oli paljon lyhyempi kuin omani. Häkki, tassupyyhe, ruokaa, luita, nameja ja pari uutta lelua. Siinäpä ne taisi olla. Kaikki muu tarvittava löytyikin jo ennestään. Huomenna aamulla koittaakin jo lähtö enkä tajua miten meinataan ahtautua kaiken tavaran kanssa meidän pieneen pököttiin.. se jää nähtäväksi :D (ehei, kuvassa ei ole kaikki tavarat)

Tasapainotyyny

Tasapainotyyny on jo jonkin aikaa ollut koirien ostoslistalla, mutta sellaista ei ole meinannut löytyä mistään tai sitten ne ovat maksaneet aivan liikaa. Vihdoin ja viimein bongasin sellaisen Clas ohlsonilta eikä hintaa ollut kuin vähän päälle 20 euroa! Tasapainotyyny on yksi apuväline, jonka avulla voidaan kehittää koiran lihaskuntoa, kehonhallintaa, tasapainoa ja liikkuvuutta. Harjoitukset auttavat koiraa myös venyttämään itseään ja poistamaan mahdollisia lihasjännityksiä sekä samalla koiran ja omistaja suhde paranee. Erilaisissa koiraharrastuksissa, varsinkin agilityssä, koiran syvän lihaksiston tulisi olla erityisen vahva. Haittaa siitä ei ole kotikoirallekkaan! Fyysisen kunnon parantamisen lisäksi tasapainotyynyllä tehdyt harjoitteet ovat samalla erittäin hyvää aktivointia koiralle sekä rauhoittavat ja parantavat vilkkaan koiran keskittymistä. 

Alkuun koiran lihaskuntoharjoituksia olisi hyvä tehdä noin kolme kertaa viikossa, maksimissaan 15 minuutin ajan niin että välissä on lepopäiviä. Niin kuin muissakin fyysisissä harjoituksissa täytyy muistaa hyvät alkulämmittelyt ja loppujäähdyttelyt!

Neelan kanssa ollaan harjoiteltu aikaisemmin kovan tason päälle menemistä etu- ja takatassuilla, joten tyynylle mentiin samoilla käskyillä. Ihan alkuun tietysti lämiteltiin palloleikein ja sitten tutustuttiin vähän tasapainotyynyyn, mutta eipä Neela siitä mitään välittänyt, joten ruvettiin harjoittelemaan. Tehtiin ihan lyhyt noin 5 minuutin treeni. Etutassut löydettiin heti oikeaan paikkaan ja takatassutkin asettuivat tyynyn päälle pienen mietinnän jälkeen. Neelan seisoessa joko etu- tai takatassut tyynyn päällä liikuttelin nemeja hieman eri suuntiin niin, että koira liikkui tai paremminkin heilui tyynyn päällä. Lopuksi kokeiltiin tyynyn päällä istumimsta niin, että etutassut ovat lattialla ja sehän sujui hyvin, joten otettiin parit tassun antamiset eikä niissäkään ollut ongelmia. Mulla on liian taitava koira! Mellinkin kanssa olisi tarkoitus jossain vaiheessa alkaa hieman treenailemaan lihaksistoa ja takapään koordinaatiokykyä tasapainotyynyn avulla. 

DIY - koiran narulelu

Sain jo jonkin aikaa sitten kaveriltani kerän matonkudetta, jotta tekisin koirille naruleluja, mutta kerä jäi kaappiin sillä en jaksanut käyttää päätäni tarpeeksi ymmärtämään netin punonta ohjeita. Vihdoin ja viimein päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa aivot työskentelyyn. Kauanhan siinä meni kunnes ymmärsin ohjekuvia ja tämän takia halusin yrittää itse tehdä selkeämmät ohjeet. Yllätys yllätys yhtä epämääräiseltä lankasykermältä ne minunkin ohjekuvat näyttivät, joten päätin tehdä ohje-videon. Vielä vaikeampaa oli saada kamera tarkentamaan ja koirat pois häiritsemästä, joten luovuttaminen oli moneen kertaan lähellä. Vuorotellen myös ääni oli joko epäselvää tai väliin tuli useampia piip-sanoja, joten päätin suosiolla kirjoittaa ohjeet videoon selittämisen sijaan. En nyt tiedä saako ensikertalainen punoja tästä selvää, mutta yritys tehdä selkeä video oli kova, joten enhän voinut jättää tätä julkaisematta. :D

Neela 6kk!

Aina kuulee koiranpennun omistajien ihmettelevän ajankulua ja koiranpennun nopeaa kasvua, vaikka tottahan se on - niiden kasvu on uskomattoman nopeaa. Silti sitä ajattelee aina, että omistajat liioittelevat ajankulua ja pennun kasvua, ehtiihän siihen pentuun jo raivostua monet kerrat muutamassa kuukaudessa. Arvatkaapa mikä tämän pennunomistajan ensimmäinen ajatus oli nähdessään vauvansa 6kk seisotuskuvan. Missä on mun vauva? Onko se nyt muka jo puoli vuotta, ei vaan olisi 5kk? Missä vaiheessa sille on tullut näin paljon senttejä lisää? Miten sen karva on jo tuollainen, entä kuono, tassut, koivet, korvat? Onko tuo edes minun vauva? En voi käsittää, että alla olevien seisotuskuvien välissä on vain neljä kuukautta. Toisaaltaan en voi kuvitella, että neljä kuukautta on jo kulunut. Jotenkin tuntuu, etten edes muista enää tuota pientä karvapalleroa, koska se aika meni niin nopeasti. Ei sitä oikein voi edes käsittää, mutta onneksi on näitä mahdottoman suloisia kuvia kone täynnä. Miksei koiranpennuille ole suunniteltu samoja pikku papuja joita Peppi Pitkätossu söi, jotta ne pysyisivät edes hieman kauemmin tuollaisina palleroina?

6kk - 38cm kasvuseuranta

Miksi sheltti?

Ollessani eskari-ikäinen eli noin 11 vuotta takaperin tutustuin kaveriini, joilla oli tuolloin sheltti. Silloin tämä kyseinen sheltti oli vain parhaan kaverini koira ja meidän cavalierin "bestis" eli en siis tuolloin vielä ajatellut, että haluaisin tulevaisuudessa itselleni sheltin. Itseasiassa saatoin ajan myötä jopa ajatella, että onpa ärsyttävä koira kun ei koskaan osaa olla hiljaa. Todellinen shelttirakkaus hiipi vähitellen vuonna 2010 samaisen kaverin kautta, kun hän alkoi lenkittämään ehkä maailman ihaninta shelttiä. Mili oli kuin unelmakoira. Rauhallinen ja kiltti, mutta innoistui pienestä. Se ei haukkunut juuri koskaan ja se oli niin kaunis koira. Olisin voinut ottaa Milin milloin tahansa itselleni, jos olisin sen vain saanut. Tiesin ja olin kuitenkin nähnyt miten haukkuherkkiä sheltit yleensä ovat, joten shelttihaave pyöri pitkään lähinnä vain Milin ympärillä.

Mellin rodun päätti äiti, mutta jos tuolloin 2011 kesänä olisin saanut päättää rodun, meille olisi luultavasti tullut englannin- tai walesinspringerspanieli, vaikka shelttikin oli jo tuolloin vaihtoehtona. Mellin myötä sain paljon lisää koirakokemusta ja opin paljon uutta, sillä koulutin sen lähestulkoon yksin. Tottakai monia asioita olisi voinut tehdä toisin, mutta virheistä oppii ja viisastuu. Pienempinä ehkä luettiin eri koirarotujen rotumääritelmiä ja luultiin, että jokainen yksilö on juuri sellainen kuin rotumääritelmässä sanotaan. Mellin kanssa todellisuus tuli hyvin esiin, koirat eivät synny kuin tehtaalla mallikappaleiden jatkona. Tässä iässä ymmärsin jo, että monet asiat riippuvat koiran koulutuksesta, joten koiran haukkuherkkyys tai pidättyväisyys rotumääritelmässä ei ollut enää mikään ongelma.

Kun vihdoin oman koiran hankinta tuli ajankohtaisemmaksi oli selvää, että haluan sheltin. En tarkalleen muista missä vaiheessa päätös varmistui mielessäni mutta sen jälkeen en luistanut rotuvalinnasta edes ajatuksen tasolla. Shelteissä minua miellyttää niiden aktiivisuus, iloisuus ja ystävällisyys. Sheltit ovat mainioita harrastuskoiria ja niiden ulkonäkö ja koko ovat mieleeni. Pikku koiraroduista en oikeastaan pidä kuin cavaliereistä, shelteistä ja corgeista. Nyt ei siis humioida edes muiden rotujen yksilöitä ja näistä kolmesta sheltti oli minulle paras vaihtoehto. Isoista koiraroudista löytyy sitten useampikin minua miellyttävä rotu ja ensimmäisenä mielessäni on belgianpaimenkoira malinois, jota en kyllä uskalla edes harkita vielä moneen vuoteen, jos edes koskaan. Varsinkaan opiskelujen aikana mulla ei olisi mitenkään tarpeeksi aikaa käyttölinjaiselle työkoiralle enkä tiedä olisiko minulla vielä rahkeita niin vaativan koiran kouluttamiseen ja veisihän niin iso koira paljon enemmän rahaakin.

Nyt kun elämää sheltin kanssa on takana jo muutama kuukausi, en voisi olla tyytväisempi rotuvalintaan tai siihen millaisen yksilön sainkaan. Neela on ihan mielettömän ihana koira ja sen energisyys ja pieni itsepäisyys tuo sopivaa haastetta koulutukseenkin, vaikka helppohan tuo tähän asti on ollut. Ainakin tällä hetkellä musta tuntuu, etten tarvitse tulevaisuudessa elämääni kuin shelttejä. Tää rotu on vienyt mun sydämen.♥

Peruskiltti kakara

Mun täytyy myöntää, että oon ollut tähän asti ehkä hieman laiska Neelan koulutuksen kanssa tai ainakin löysempi mitä etukäteen kuvittelin. Tietysti puuduttavat helteet on ollut yksi (teko)syy, mutta Nepsu on myös osoittanut niin peruskiltiksi, etten ole kiirehtinyt asian kanssa. Pitäähän kakaran saada olla hetken kakara ja tottakai perusjuttuja ollaan opeteltu jonkin verran. Ikää tulee kohta jo kuitenkin 6kk täyteen, joten nyt on myös korkea aika alkaa kiinnittämään enemmän huomiota käytökseen. Koirakoulussa ollaan elokuun jälkeen käyty kaksi kertaa ja vielä ensi viikolla keretään käymää kerran ennen kuin muutetaan opistolle. 

Olin tänään ja oikeastaan jo viime viikolla yllättynyt miten hyvin Neela osasi tulla perusasentoon, seurata ja ottaa katsekontaktia sekä ohittaa toisia koiria niistä välittämättä, vaikka hieman heikosti näitä ollaan muistettu harjoitella. Hyvä pohja siis jatkaa eteenpäin! Nyt mulla alkaa viimein olla sopivat käskysanatkin mielessä, sillä sopivia on saanut jonkin aikaa miettiä ja "opetella" käyttämään uusia. Mellin kanssa käytössä on ollut ihan perus istu, maahan, odota, seuraa, seiso, seis yms. käskyjä, jotka ovat mielestäni keskenään liian samantyyppisiä sekä jotkut liian pitkiäkin. Neelan kanssa käytössä on enimmäkseen lyhennettyjä versioita, mutta osa myös ihan noita perus käskysanoja. 

Neela muistuttaa kaikkia, että treenaamisen on tarkoitus olla aina hauskaa!

Kouluun koiran kanssa

Peruskoulu suoritettu loppuun vuonna 2013. Viime vuonna lukio jäi kesken ja tämän vuoden yhteishaussa jäin kokonaan ilman opiskelupaikkaa. Pettymyksen ja epäonnistumisen tunteita on koettu ja taas näytti siltä, että jään vuodeksi homehtumaan kotiin.. kunnes kuulin Kennelkympistä. 

"Kennelkymppi on tarkoitettu nuorille, jotka haluavat korottaa peruskoulun päättötodistusta, hankkia lisää osaamista koira- ja kennelasioissa sekä parantaa mahdollisuuksia jatko-opintoihin hakeutumisessa."

Hakuaika oli jo päättynyt, mutta tiesin, että tää olis just eikä melkein meikäläisen juttu tällä hetkellä, joten pistin sähköpostia Kennelkympin ryhmänohjaajalle, vaikka mahdollisuus tuntui todella pieneltä, vielä kun takana on vuosi täynnä epäonnistumista ja toivo menetetty monet kerrat. Pian sain sähköpostia, että juuri hetki sitten kyseiseen kouluun oli alkanut lisähaku. Tottakai pistin hakemusta menemään ja tässä sitä ollaan päivä hakemuksesta ja ollaan Neelan kanssa tulevia Kennelkymppiläisiä, jesjesjes! Kymppi käydään Valkealan kristillisessä kansanopistossa eli asumme viikot soluasunnossa muiden kennelkymppiläisten kanssa ja viikonloput kotona Kotkassa. Jos joku ei vielä tajunnut niin Neela lähtee mukaan. Opiskelussa toivotaankin, että mukaan otetaan oma koira. Meidän "muutto" tapahtuu 25.8 eli reilu kahden viikon päästä! Ihanaa päästä taas vuoden tauon jälkeen koulunpenkille ja saada elämään kunnon rytmiä, samalla pääsen panostamaan Neelaan ja oppimaan uutta koirajutuista, mistä ei voi koskaan tietää liikaa. En malta odottaa! :)

Neelan eka mätsäri

Funtsailin koko eilisen päivän illan mätsäreitä, mennäänkö vai eikö mennä. Olin jo jäämässä kotiin kunnes kysäisin vielä onko kaveri lähdössä ja haluaisiko hän mahdollisesti mennä Neelan kanssa pentukehään. Saatiin myöntävä vastaus ja niinpä lähdettiin! Junnu- ja pentukehä meni kuitenkin juuri päällekkäin, joten loppujen lopuksi löysin itseni Neelan kanssa kehästä. Ei siinä muuten mitään, mutta kehään meno tuli todella yllättäin enkä kerennyt yhtään valmistautua. Tilanteeseen ja harjoittelemattomuuteen nähden Nepsu meni todella hyvin (itse kun olin aivan kujalla tai siltä ainakin tuntui koko mätsärin ajan. :D)! Kakara kuunteli ja otti ihmeen hyvin kontaktia häiriöistä huolimatta ja tuomariakin oli kiva pusuttaa pöydällä eikä se hampaiden kurkkauskaan ollut niin kamalaa. Meitä "vastaan" oli pienen pieni chihuahua ja tuomarin mukaan todella tasavertainen pari. Viimeisillä sekunneilla Neela kuitenkin päätti näyttää kuinka hienosti hän osaa istua ja punainen nauha lähti chihulle. 

Sinisten kehään ehdittiin jo hieman paremmin valmistautua, mutta kuumuus alkoi videä jo molempien voimia sekä namit/hajut maassa vei osan Neelan keskittymisestä. Yllätyin jo siinä vaiheessa kun päästiin neljän parhaan jatkoon, mutta vielä enemmän siinä  vaiheessa kun tuomari oli jo sijoittanut neljänne ja kolmannen. Lopuksi sijoituttiin pentujen SIN2 enkä voisi olla kakarasta ylpeämpi. Nyt on meidän mätsäritaival avattu ja kalenteriin merkattu jo parit seuraavat. Niitä odotellessa.

Riehumishetki, kuvassa kaveri ja Nepsu.