Korvat kurttuun

Tästä aiheesta olen yrittänyt löytää kaiken mahdollisen tiedon googlettamalla ja jonkin verran sheltti-ihmisiltä kysellen, mutta tietoa olen saanut loppu peleissä aika niukasti. Kyseessä on siis sheltin korvat, joiden tulisi rotumääritelmän mukaan taipua 1/3 verran alaspäin, mutta valitettavasti joillakin ne pyrkivät kovastikkin pystyyn varsinkin hampaiden vaihtuessa sekä koiran tullessa sukukypsäksi. Tällöin korvia voidaan auttaa asettumaan oiken eri keinoin. Nyt haluan siis jakaa kaiken vähäisen tietoni ja kokemukseni seuraaville korvien kanssa taistelijoille.

Luovutusikäisenä kasvattaja sanoi Neelalla olevan hyvät korvat, mutta antoi vinkkejä painojen laittoon, jos ne pyrkivät myöhemmin pystyyn. Pian kotiutumisen jälkeen päästiinkin sinitarraostoksille. Sinitarran avulla sain korjattua korvien asennon, mutta muiden kokemuksia lueskellen puhuttiin, että painojen liikkuessa (esim. kun koira juoksee) korvan rusto vain vahvistuu ja voi pyrkiä entistäkin kovemmin pystyyn, varsinkin jos painoa on liikaa. Painon tulee siis olla mahdollisimman kevyt ja se tulisi painaa korvan kärkeen kiinni korvakarvoja hyödyntäen. Painoina voidaan käyttää mm. sinitarraa, purkkaa tai painosalvaa.

Muita korvien taitto konsteja ovat ainakin liimaus, teippaus ja glyseroli. Liimauksesta olen kuullut paljon hyvää ja sillä ollaan saatu usein aikaan hyviä lopputuloksia, mutta väärin liimattuna myös huonoja. Glyseroli taas on apteekista saatavaa nestettä, joka pehmentää korvan rustoa ja näin ollen auttaa oikean asennon saavuttamisessa. Sitä voidaan käyttää yksittäin tai laittaa ennen liimausta. Glyserolia laitetaan siihen kohtaan, josta halutaan korvat taittuvan. Korvien teippaamiseen en ole tutustunut yhtään.

Vas. luovutusikäisenä korvat ilman painoja. Oik. ~10vk korvat alkoivat nousemaan.

Vas. korvissa sinitarrapainot Oik. juhannuksena sinitarrat tippuneena.

Liimauksissa mua pelotti, että liimaan korvat aivan väärin ja on oli epäselvyyksiä mitä liimaa kannattaisi käyttää. Päätin ostaa vielä ennen liimauiluja glyserolia, mutta apteekissa meitä sattui palvelemaan shelttejä omistava nainen, joka kannusti myös liimaukseen ja vinkkasi meille maitoliimasta, jota käytetään yleensä näissä jutuissa. Seuraavaksi lähdettiin metsästämään kyseistä maitoliimaa, mitä hiton maitoliimaa, häh? Loppujen lopuksi löydettiin liima K-raudasta. Vieläkään en tiedä mitä se maito siinä liima-sanan edessä merkitsee, mutta tietääkseni tämä liima on ainakin turvallista ja pitävää, mikä on tärkeintä. Korvat voidaan liimata ainakin kahdella eri tavalla 1) laittamalla liimaa korvan kärkeen ja painamalla suoraan alas 2) liimataan korvan sisäreuna kiinni taittaen halutusta kohdasta. Jos korvat lähtevät "leviämään" ulospäin, voidaan ne liimata pään päältä yhteen ns. sipuliliimauksella. Koska olin vielä youtube videoiden ja ohjekuvien jälkeen epävarma miten liimaus käytännössä tapahtuu, en uskaltanut alkaa sörkkimään sen enempää. Onneksi kaverini tuttu osaa homman, joten lähdettiin heillä pyörähtämään. Sain hyvät ohjeet kädestä pitäen ja nyt on Nepsulla hienot liimakorvat ja mulla homma hallussa! Liimaukset näyttää kestävän eikä häiritse yhtään menoa, tosin kuin sinitarrat irtoili vähän väliä ja näytti silloin tällöin ärsyttävän. Suosittelen siis itsekkin ehdottomasti liimausta, mutta ensikertalaisena kannattaa kääntyä osaavan ihmisen puoleen. Neelan korvat liimattiin 2) esimerkin tapaan. Liimaa laitettiin ihan hitusen korvan sisäreunaan josta korva taitetaan ja taitettin vain alaspäin. Neelan korvat ovat hyvin asettuneet, joten niitä ei tarvinnut liimata ylhäältä yhteen. Maitoliima on aika vetistä, joten kannattaa olla varovainen, sitä voi turahtaa yhtäkkiä kamala määrä. Ihan pieni määrä riittää! Paina korvaa kevyesti n. 30-60 sekuntia.

Vas. Liimauskohdan hahmotusta Oik. Neelan korvat liimattuna (anteeksi kännykkäkuva)

Mielestäni koko korvien liimailu on turhaa ja hieman vastenmielistä, mutta pakko kait se on yrittää, jos näyttelyissä aijotaan tulevaisuudessa pyöriä. Itseasiassa mielestäni Nepsu olisi ehkä jopa söpömpi pystykorvaisena tai varsinkin jos toinen koira olisi pystyssä ja toinen rotumääritelmän mukaisessa asennossa, mutta tälläistä kun ei hyväksytä. Mielestäni on hölmöä, että näyttelyistä saadaan hylätty korvien väärästä asennosta, sillä korvien asento ei todellakaan ole nykypäivänä shelteillä itsestäänselvyys (onko koskaan edes ollut)? Noh, en oikeastaan ymmärrä näyttelyjä muutenkaan, mutta en haluaisi pilata agilityvalio mahdollisuutta pelkästään korvien takia ja eihän sitä tiedä jos se näyttelykäpränen vielä joskus puraisisi.

Loppuun tiivistelmä:

• Sheltin rotumääritelmän mukaisten korvien saavuttamiseksi joillain yksilöillä joudutaan auttamaan korvien oikean asennon saamista.
• Korvat pyrkivät yleensä pystyyn erityisesti maitohampaiden vaihtuessa ja koiran tullessa sukukypsäksi. Apuja joudutaan pitämään yleensä vuoden ikään asti tai jopa pidempään.
• Keinoja oikean asennon saavuttamiseen ovat mm. painot, teippaus, liimaus tai glyseroli. 
• Painoina käytetään yleensä sinitarraa, purkkaa tai koirille tarkoitettua painosalvaa.
• Liimoina käytetään yleensä maitoliimaa mm. Casco tekstiililiimaa, jota saa ainakin rautakaupoista.
• Ensimmäistä kertaa korvia liimatessa suosittelen pyytämään osaavalta ihmiseltä apua.
• Liimaa tulisi laittaa vain koiran korvakarvoihin, ei korvan ihoon.
• Tarvittaessa korvat voidaan liimata vielä pään päältä yhteen, jolloin muodostuu ns. sipuliliimaus.
• Netistä löytyy ohjeita korvien liimaamiseen mm. videona  täältä ja kuvana täältä.
• Glyseroli on apteekista saatavaa nestettä, jota sivellään koiran korvaan haluttuun taittokohtaan, oikean asennon saavuttamiseksi. Kyseistä nestettä voidaan käyttää myös saippuakuplien vahvistamiseksi, hah!

Neelan korvat liimattu 24.6.2014.

23.6.2014 Agitreenit

Kolmas ja neljäs treenikerta uudessa ryhmässä.

Viimeviikon treeneistä en postaillut ollenkaan, sillä niistä jäi niin huono maku, että piti ihan sulatella viikko. Melli olisi mennyt hyvin, mutta mun ymmärrys ei mennyt perille persjätöillä ja valsseilla. Vasta kotona parin päivän jälkeen rataa muistellessa tajusin miten yksinkertainen se lopulta olisi ollut, ei vain menneet silloin tämän blondin aivoihin.. Tässä uudessa ryhmässä tehdään meille vielä aika vaikeita juttuja, mutta toisaaltaan kivempi oppia uutta kuin jankata aina sitä yhtä ja samaa asiaa, vaikkakin se ehkä joissain jutuissa tulisi meille enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi kaikki muutkaan ei ole vielä mitään PROagikiitäjiä (vaikkakin niitäkin löytyy) tässä ryhmässä. Laitan postauksen loppuun viime viikon radan muisteltavaksi, mutta en jää sitä sen enempää jahkaamaan.

Sitten eilisiin treeneihin, jotka menivät paremmin kuin viime viikkoiset. Tällä kertaa jätin Mellin odoittamaan autoon ja kävin rauhassa tutustumassa rataa, ilman että piti koko ajan stressata kun koira huutaa kentän laidalla kaikilta korvat puhki. Tämä oli superhyvä veto, sillä sain keskittyä vain ja ainoastaan rataa, joka sisälsi uusia juttuja eikä Melli ollut radalle mentäessä niin "kiihtynyt". Mellin kanssa tehtiin rataa osittain, sillä uusia juttuja oli niin paljon ja välissä palkkaaminen pitää muutenkin Mellin kiinnostuksen paremmin yllä. Edettiin rata pätkissä 1-6, 7-8, 9 eli kepit erikseen, 10-11 ja loppuun 13-16. Puomia ei lähdetty treenaamaan tälläkään kertaa, koska aika oli rajallinen eikä siinä saa kiirehtiä. Treeni meni siis mielestäni onnistuneesti ja Melli meni ensimmäistä kertaa kepit ekalla yrityksellä täydellisesti, jes! Mitään noita harjoitusten nimiä en muista mikä vähän ärsyttää, sillä nekin olisi kiva oppia. Joten jos joku enemmän agiatreenaava osaa tuosta 1. ratakuvasta päätellä miten ne mentiin niin saa heitellä harjoitusten nimiä, veikkauksetkin ovat tervetulleita! Näillä siis viittaan estettä 6, 7-8 putkelle ohjaus, 10-11. Jos epäselvyyttä miten me ne tehtiin, niin sitäkin voi kysellä, jos noita voi tehdä monella eri tapaa.. :D

 Alla 16.6.2014 Agitreenit

Mätsäröintiä meidän silmin

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa jo ikuisuuden, joten se meinasi päästä jo unohtumaan. Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja kirjoitettua postauksen loppuun eli tässä vähän meidän mätsäröinnistä. Mitkä ovat tavoitteemme mätsäreiden suhteen ja miksi ylipäätä käymme niissä?

Koiranäyttelyt eivät ole oikeastaan koskaan sytyttäneet mussa intoa, sillä pidän enemmän toiminnasta ja vauhdista. Näyttelyt ovat hieman liian pitkäveteistä ja "hienoa" toimintaa mulle. Monissa roduissa tykkään myös hieman rotumääritelmästä poikkeavista koirista, joten en tykkää niitä oikein katsoakkaan. Shelttiä miettiessä aloin kuitenkin tutustumaan enemmän nykypäiväiseen näyttelytoimintaan, sillä eihän sitä tiedä, vaikka siitä pennusta kasvaisi kuinka hieno näyttelykoira ja jos meinaa agilityvalioksi asti päästä niin täytyy saada pohjalle näyttelytulos. Noh, eivätpä näyttelyt minua vieläkään sytytä, mutta mätsäreihin olen jo alkanut lämpeämään, tosin onhan se ihan erilaista kuin kunnon näyttelyt, mutta kuitenkin pientä edistystä. Neelan kanssa kuitenkin tullaan joskus pyörähtämään kunnon näyttelyissä, joten hyvähän sitä "näyttelyinhoa" on alkaa pikkuhiljaa jollain tapaa selättämään.

Tässä seisotuskuvassa Melli on tyypillisen labbiksen näköinen ja seisoo ihmeen hyvin.

Tässä se on taas hieman sporttisemmassa kunnossa, minun silmään paremmassa, sekä seisomistyyli on perinteinen Melli style.

Neelan kanssa tullaan varmasti tulevaisuudessa mätsäröimään ahkerammin kuin Mellin kanssa, sillä tarkoituskin on molempien koirien kanssa hieman eri. Neelan kanssa tullaan harjoittelemaan näyttelyitä varten, kun taas Mellin kanssa ajatus on toinen. Tietysti yksi syy miksi lähdin Mellin kanssa mätsäröimään oli voittaa oma jännitys kehään menemisestä ja saada itselle hieman kokemusta ennen kuin pennun kanssa lähtee poikkoilemaan kehään. 

Toinen syy Mellin kanssa mätsäröimiseen oli sen epävarmuus sekä erilaisissa tilanteissa rauhoittuminen ja keskittyminen. Yleensä Melli ottaa aikuiset ihmiset innolla vastaan, mutta jos aletaan tehdä enemmän tuttavuutta ja katsomaan vaikka hampaita se alkaa epäilemään mitä tapahtuu. Ehkä pentuna ei vaan tullut tarpeeksi totutettua käsittelyyn. Paikoissa joissa on paljon koiria tai ihmisiä Melli on yleensä malttamaton, innoikas ja keskittyminen hipoo lähes nollaa. Näitä lähdettiin harjoittelemaan mätsäreihin ja hankkimaan positiivisia kokemuksia. En siis tavoittele Mellin kanssa mätsäreissä täydellistä seisomista tai liikettä, vaan iloista ja rauhallista mieltä!

Loppuun vielä Mellin täydellinen näyttelyseisonta, rento, oma itsensä..

Katsotaan vuoden päästä miten ajatus mätsäreistä on muuttunut jos Neelan kanssa lähdetään kehiin pyörimään. Tämä nyt painottui aikalailla Melliin, sillä eihän Neelan tulevaisuudesta osata sanoa vielä juuta eikä jaata.

Ruusaröökynä 4kk

Nyt on neljä kuukautta ikää purkissa ja rokotukset kunnossa! Yleensä sanotaan, että koiranpentua ei saisi/kannattaisi viedä ennen 4kk rokotuksia kotipihasta kauemmaksi, vaikka pentu sopeutuu juurikin 10-12 viikkoisena kaikista parhaiten uusiin tilanteisiin ja ympäröivään maailmaan. Tämän takia Neelan kanssa lähdettiin heti kotiutumisen jälkeen katsomaan agikisoja, mätsäreitä, tutustumaan koirakavereihin, käymään eläinkaupoissa ja monissa muissa erilaisissa paikoissa. Meille 4kk ikä määrää enemmänkin pentuhössötyksen loppumista ja nyt saadaan osallistua mm. koirakouluun ja mätsäreihin. Pentuhössötyksen loppumisella tarkoitan sitä, että aletaan pikku hiljaa opettelemaan hihnassa kävelyä, yksinolemista yms. Tietysti näitä voisi alkaa opettelemaan jo melkein heti kotiutumisen jälkeen, varsinkin yksinolemista, mutta mun mielestä pentu saa olla pentu ainakin vielä ne ensimmäiset kaksi kuukautta kotiutumisesta eikä Neelan kanssa ole tähän mennessä ilmennyt hössötystä kummempia ongelmia. Meillä on nykyään aina joku kotona, joten yksinolotilanteita ei ole hirveästi tullut, mutta hyvä sekin on oppia, viimeistään nyt. Sisäsiisteyden kanssa ollaan edetty, mutta vielä näyttää olevan matkaa täydelliseen sisäsiisteyteen. Ruokinta aletaan pikkuhiljaa jättämään kahteen kertaan päivässä, sillä koulutuksen oheella palkkaa tulee aika paljon pitkin päivää. Kovasti kakara kasvaa, toivotaan vain, että pysyisi medirajoissa. Eiköhän!

4kk / 4,7kg / 32cm

Neelan kasvuseuranta

Kotkan Ruusu 2014

Ainakin vielä tämä vuosi meni täysin turistoiden Kotkan Ruusussa, mutta saa nähdä löytääkö meidät ensi vuonna jo kehästä. Aamupäivä meni ihastellessa upeita koiria ja hieman suunnitelmien vastaisesti myös kojuja tuli kierrettyä. Leluja ei ainakaan pitänyt lähteä mukaan, mutta lopulta niitä löytyi kassista kolme kappaletta. Lisäksi ostin Nepsulle harjan ja puristeluita, jotka kyllä tulevat tarpeeseen. Shelttikehästä löytyi kivana yllätyksenä myös Neelan isä Bobby, joka oli livenä vielä upeampi kuin kuvissa! Belgejä ja nahkiksia tuli myös ihailtua, tosin niitä ei passaa liikaa ihailla vielä muutamaan vuoteen.. Labbiksia ei tule yleensä näyttelyissä katseltua sen kummemmin, sillä suurin osa ovat niitä töppöjalkoisia tankkeja, jotka eivät niinkään mun silmää miellytä. Äiti olisi ehkä halunut ne nähdä, mutta alkoi tulla jo niin kylmä sekä koirien päiväruoka-aika lähestyi uhkaavasti, joten päätettiin lähteä kotiin ihastelemaan omaa tankkia, hah. :)

Neelan isä Lizmark Marchand D'or

12 heiluvaa häntää

kuvat © Janniliisa T

Viikko on hurahtanut taas vauhdilla enkä oikein tiedä mitä kirjottaisin näin vastaheränneenä. Mitään sen kummallisempaa ei ole tapahtunut, maanantaina agitreenit, tiistaina serkku tuli yökylään, jolloin tuli heitettyä talviturkki ja koirat pääsivät myös rantaan rellestämään. Torstai meni mun osilta tallilla ja eilen miittailtiin hirrrveää määrää koiria Kyminlinnassa, joka oli ehkä tämän viikon kohokohta ainakin koirien osalta! Koiria oli yhteensä huimat 12 ja kieltämättä meinas välillä mennä silmät ristiin kun yritteli kuikuilla seasta omia koiria. Mikä parasta, kaikki tuli hyvin toimeen niin koirat kuin omistajatki, hahah! Joukosta löytyi myös cavalieri ja voitte arvata kenen sydän pomppasi kurkkuun. *hyppii ja heiluttelee käsiä* Kaiken kaikkiaan hyvä lenkki, toivottavasti otetaan joskus uusiksi! 

Kuvasta puuttuu pienet pennut eli Neela ja Tete.

9.6.2014 Agitreenit

Musta tuntuu, että nää agitreenipostaukset ei oo niitä lukijoiden suosituimpia, vaikka itse tykkään yleensä muidenkin treenipostauksia lueskella. Näiden avulla voin kuitenkin itse palata muistelemaan edellisiä treenejä tai tulevaisuudessa mistä lähdettiin liikkeelle. Treenien jälkeen on myös kiva muistella rataa ja käydä vielä mielessä läpi plussia ja miinuksia, jotka muistaa sitten seuraavissa treeneissä ottaa huomioon. Blogin tarkoitus onkin pitää oma muisti virkeänä.

Eilen meninkin ensimmäistä kertaa Neelan kanssa hallille ennen Mellin treenejä. Harjoiteltiin ihan pieniä juttuja eli aitojen välistä tarketille menoa sekä lyhyttä putkea. Leikittiin ja ihmeteltiin muiden menoa. Neelan lopputreenien aikaan alkoi jyristä ja sataa kaatamalla vettä, joten päästiin todellakin jäähdyttelemään ulos. Yhtään kakara ei pelännyt ukkosta ja hömpsötteli vain tuttuun tapaan ympäriinsä.

Äiti toi Mellin hallille ja vei Neelan samalla kotiin eli vaihdoin vain koiraa lennosta. Tykkäsin tosi paljon eilisistä treeneistä! Rata oli kiva ja yhteistyö pelasi, mitä nyt alkuun piti vähän karjumalla etsiä sitä labbiksen olematonta keskittymistä kepeillä. Melli hakee koko ajan paremmin ja paremmin esteitä, minkä huomasin varsinkin putkilla. Enää ei tarvitse viedä sitä suuaukolle asti, jolloin mulla tuli ennen helposti pysähdys ja sen johdosta koiralta kielto. Parin kerran jälkeen Melli alkoi väsyä, mutta innokkaalla ja jämäkällä ohjauksella saatiin vielä viimeisetkin pätkät kunnialla läpi! Meidän rata loppui taas ennen puomia, sillä sitä ei olla päästy vielä harjoittelemaan kunnolla. Suurin idea tolla puomilla oli kuitenkin 5 ja 6 esteen väli, sillä ohjaus meni vinoon, mutta koiran piti mennä hypyn kautta, eikä kaartaa putkelta puomin ali ja hyvin se meillä onnistuikin. Alussa ennen rataa, kokeiltiin ensimmäistä kertaa keinua. Olin varma, ettei Melli saisi keinulle kuin etutassut, jonka jälkeen iskisi paniikki, mutta kuinkas ollakkaan se meni ryminällä läpi. Onneksi keinun takana oli varmistaja, ettei kiikahtanut ihan täysillä maahan. Seuraavilla kerroilla Melli kuitenkin tuppasi hyppäämään puolen välin jälkeen alas, jonka jälkeen harjoiteltiin vain alastuloa. Ensi kerralla sitten uudestaan. Tosiaan, treeneistä jäi todella hyvä fiilis ja innostuttiinkin jäähdyttelemään piiitkästä aikaa lyhyen hölkkälenkin parissa, sekä tietysti Melli pääsi pulahtamaan jokeen, kun ukkonenkin kerkesi lähteä muille teille.

little great love

On aivan mieletöntä huomata miten koiran käyttäytyminen muuttuu, kun lähellä on pieni lapsi. Tai aivan sama miten isot koirat ottavat pienemmät koirat huomioon leikeissä, eivätkä runttaa niitä ihan solmuun. Eilen meillä kävi kyläilemässä pieni tyttövauva ja oli hämmästyttävää miten erilailla Neela otti vastaan tämän pienen tytön kuin aikuiset vieraat. Aikuisia se moikkasi innokkaasti, vähän hyppien, kun taas vauvan luokse se meni varoen ja antoi pari märkää pusua. Neela näki pari viikkoa sitten tämän vauvan ensimmäistä kertaa kun kyläiltiin serkuilla ja osasi silloinkin olla varovainen, vaikka välillä riehuikin rajusti muiden koirien kanssa. Heti huomasi miten näillä kahdella pikkuisella synkkasi. Neela antoi vauvan tukistaa ja vetää vähän korvasta ilman mitään reagointia, vauva taas sai paljon pusuja. Tällä kaksikolla ei ole kuin pari kuukautta ikäeroakaan. Ihan liian suloisia♥

Paljonko koira maksaa?

Koiranpentujen hinnat vaihtelevat paljon roduittain ja täytyy myös muistaa, että koiraa hankkiessa rahaa menee itse pennun lisäksi myös sen tarvikkeisiin ja rokotuksiin. Monesti ehkä ajatellaan, että pennun hinnan lisäksi pärjätään parilla satasella, mutta todellisuudessa pentuajan tarvikkeisiin ja ensimmäisiin rokotuksiin voi mennä helposti sama määrä mitä koira maksoi tai enemmänkin. Nykypäivänä rotukoirien hinnat vaihtelevat yleensä 1000-2000 euron välillä, riippuen toki rodusta.

Ennen pennun tuloa taloon tulisi ostaa ainakin ruoka- ja juomakuppi, peti, muutama lelu, kampa ja/tai harja, kynsisakset sekä panta ja hihna. Varsinkin isojen koirarotujen pennut kasvavat huimaa vauhtia, joten pentupantoja saattaa joutua ostamaan useamman eri kokoa pennun kasvaessa koko ajan. Tietysti joissain asioissa pystyy säästämään hieman, kuten leluja pystyy tekemään itse vaikkapa rikkinäisistä sukista ja pediksi kepaa viltti tai vanha täkki. Kannattaa myös hyvissä ajoin ennen pennun tuloa alkaa säästämään sanomalehtiä, jotka ovat hyviä pennun pissa-alustoja. Talvella kotiutuvalle pennulle täytyy usein ostaa myös talvimantteli tai vastaava, sillä pieni pentu paleltuu herkästi. Niitäkin voi kasvun aikana tarvita useamman, mutta niitä voi löytää halvalla mm. netin myyntipalstoilta tai alekoreista.

Kotiutumisen jälkeen koira rokotetaan yhteensä kolme kertaa. Ensimmäisen kerran pennun ollessa 12 viikkoinen ja toisen kerran 16 viikkoinen. Kolmas rokotus annetaan koiran ollessa vuoden ikäinen. Eläinlääkäristä ja paikkakunnasta riippuen rokotukset vaihtelevat 60 euron puolin ja toisin. Koirille myös sattuu ja tapahtuu, toisille enemmän ja toisille vähemmän, jolloin saatetaan joutua kääntymään eläinlääkärin puoleen useastikkin. Eläinlääkärikulut ovat nykypäivänä suuria, vaikka kyse ei olisi suurestakaan asiasta. Kannattaa siis olla aina vähän säästössä "koirarahaa" yllättävien menojen varalle.

Kaikista eniten rahaa menee kuitenkin koiran ruokaan. Ei ehkä pentuaikana se suurin menoerä, mutta tulevaisuudessa luultavasti kyllä. Tietysti koiran ruokiakin on eri hintaisia, mutta myöskin eri laatuisia. Varsinkin pentuna on tärkeää huolehtia, että koira saa tarvittavat ravintoaineet. Tietysti tämä on tärkeää myös tulevaisuudessa! Ihmisten tavoin koiratkin voivat olla allergisia tai sairaita, jolloin voidaan tarvita erityisruokavaliota. 

Laskeskelin hieman mitä Neelan pakolliset ensitavarat maksoi, jotta olisi helpompi hahmottaa kuinka paljon mikäkin maksaa. Apuna Musti & Mirri nettikauppa, sillä suurin osa tavaroista on sieltä ostettu. + kohdassa tarvikkeet, jotka olisimme ostaneet, jos niitä ei olisi löytynyt valmiiksi jo kotoa. Itse olen suorastaan hullu ostelemaan koirakamoja, joten listassa ei todellakaan ole kaikki mitä ennen Neelan tuloa ostin tai mitä ensimmäisinä viikkoina olen ostanut. Näillä tavaroilla kuitenkin pärjäisi Neelan kaltaisen koiran kanssa. Isommille koirille tietysti kalliimpaa ostaa tavaroita ja pienemmälle voi olla halvempaa.

Ruokakuppi 10.90€

Juomakuppi 16.90€

Kupin alunen 5.90€

Lelut 1, 2, 3, 4 ~24€

Panta 12,90€

Hihna 21.90€

Peti 42.90€

Harja 9.90€

+Karsta 9.90€

+Metallikampa 9.90€

+Kynsisakset 9.90€

+ lisää leluja

Lisäksi ruokasäkki 33€

yht. 198€

Tästä päästäänkin vasta aiheeseen, jonka takia postausta aloin väsäämään, sillä joku lukijoista on jo ehkä huomannut bannerin alle tulleesta "rahanmeno" -sivusta. Yritän parhaani mukaan listata sinne koiriin menevät kulut ja laskeskella kuun lopussa, mihin ja kuinka paljon sitä rahaa oikeastaan kuluu. Viime kuukausina on tullut osteltua kaikenlaista hyödyllistä ja ei niin hyödyllistä, joten nyt on tiukka säästökuuri käynnissä eli menot tulevat olemaan varmasti vain pakollisia. Rahan meno sivulle pääset TÄSTÄ.

Agitreenit 2.6.2014

Maanantaina mulla ja Mellillä oli ensimmäiset agiharkat uudessa ryhmässä. Edellisellä viikolla kävin ilman koiraa katsomassa vähän millaisella tasolla ryhmäläiset ovat ja mitä siellä tehdään. Treenit vaikutti oikein hyvältä, vaikka muut ovat meitä hieman kokeneempia, mutta eiköhän me joukossa pärjätä. Treenaajat ja ohjaajat olivat todella mukavia ja rentoja.

Tosiaan maanantaina mentiin sitten kunnolla mukaan ryhmään ja harkattiin vähän keppejä sekä muutamaa estettä ja putkea, jotta ohjaajat sai vähän käsitystä missä vaiheessa ollaan. Meitä oli treeneissä vain kolme, joten jo puolessa tunnissa koirat olivat ihan poikki. Treeneistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka Mellin keskittyminen suuntasi enemmänkin ryhmän vesikoiraurokseen ja toisin päin.. tais olla rakkautta ensisilmäyksellä. ;) Treenien jälkeen Melli pääsi jäähdyttelemään jokeen.

Ärräpäät lentelee

Jokainen koiranpennun omistaja tietää, ettei pennut ole vain söpöjä ja pieniä karvapalleroita, jotka syövät ja nukkuvat usein. Yleensä ulkopuolisillekkin kerrotaan vain ne hyvät ja hauskat hetket ja saatetaan unohtaa kaikki "negatiivinen" omasta pallerosta. Itsekkin tulee usein ylistettyä Neelan rohkeutta ja reippautta eikä mainittua niitä omien ärräpäiden syitä. Blogiinkin tulee useimmiten kirjoitettua kuinka hieno koira oli tänään sen siasta, että kirjottaisi kuinka rasittava pentu oikeasti oli. Pennun omistajat, kuulostaako tutulta?

Yritin muistella Mellin pentuaikaa ja nimenomaan niitä ärsyttäviä hetkiä niilta ajoin. Mitä muistan? Melli oppi todella nopeasti sisäsiistiksi, se oppi nopeasti uutta ja sen kanssa oli kivaa viettää kaikki päivät äidin ollessa töissä ja isosiskon pyöriessä tallilla. Kuulostaapas negatiiviselta. Miksi äiti sitten kertoi Neelan ansiosta tulleiden ensimmisten ärräpäiden jälkeen kuinka olin uhonut Mellin pentuaikana, etten halua enää ikinä pentu meille? Tässä tulee hyvin esille, että ne hyvät muistot jäävät todellakin paremmin mieleen kuin huonot.

Vaikka hyvistä hetkistä on aina kivempi kertoa, haluan kuitenkin muistaa millaista se pentuaika voi pahimmillaankin olla. Joten mistä ne päivittäiset ärräpäät johtuu? Pakko mainita, että yleensä mulla on aika hyvät hermot enkä todellakaan ota asioita vakavasti kävi sitten oikeastaan mitä vain. Tässä vaiheessa äiti ja isosisko saattaisivat nauraa huutonaurua, mutta oikeasti, on mua paljon heikkohermoisiampiakin ihmisiä, jotka pimahtavat koiran syödessä kaukosäätimen tai muuta vastaavaa. Myönnettäköön, ehkä juuri sillä hetkellä kun jotain odottamattoman ikävää tapahtuu saattaa aika helposti lentää muutama ärräpää, mutta pian osaan nauraa asialle ja tämän takia ehkä ne ikävät hetket Mellinkin pentuajasta on unohtuneet sillä ne ovat muuttuneet nopeasti "hauskoiksi". Eniten niitä ärräpäitä tulee kuitenkin väsyneenä.

Eniten ärräpäitä ja huokauksia lentää ehkä sisäsiisteyden, ainaisen ylienergisyyden/riehumisen ja huolen takia. Eihän Neelan ikäisen pennun todellakaan tarvitse osata tuossa iässä olla vielä sisäsiisti, mutta Mellistä mulle on jäänyt niin vahva kuva siitä miten nopeasti se oppi sisäsiistiksi ja jätöksiä siivotessa mulle tulee usein yökkörefleksi, joten eihän se koskaa kivaa ole. Ensimmäisinä viikkoina varsinkin se heti ulkoa tulemisen jälkeiset pissat matolle taikka juuri ehjän sukkaparin löytymisen jälkeen astuminen siihen lätäkköön tuottaa usein ärräpäitä, vaikka sitä ei saisi huomioida, jonka jälkeen tulee ne oman epäonnistumisen tuomat ärräpäät.

Ainaisesta ylienergisyydestä sen verran valitettavaa, kuinka se on todellakin ainaista. Tälläkin hetkellä koirat ja kissa nukkuvat sikeästi yhdessä kasassa ja vain Mellin kuorsaus kuuluu. Osataan meillä siis rauhoittuakin, mutta oikeesti vasta sen hurjan shown jälkeen. Aamulla taas mentiin tavarat lentäen, kakara haukkuen ja Melli muristen ympäri taloa. Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas omistajan ärräpäät lentää kun se ei osaa lopettaa.. Ei mua niiden riehuminen haittaa pihalla taikka sisälläkään, mutta kun ne ajoittautuvat aina aikaiseen aamun, jolloin kaikki on väsyneitä tai yrittää vielä nukkua tai iltaan kun olisi jo aika rauhoittua. Vielä kun joukossa on räksyttävä paimen, suuri virtahepo, joka ei meinaa mahtua mistään ilman, että huonekalut liikkuu ja hullu kissa joka liukuu pöytiä pitkin tavarat lentäen.

Kolmas eniten ärräpäitä tuottava aihe on huoli. Pentu ei syö kunnolla moneen päivään tai se ontuu. Alussa Neela söi todella huonosti, mutta onneksi nyt ruoka maistuu jo hyvin! Nepsu on myös mahdottoman kova menemään ja hyppimään joka paikkaan ja myös joka paikasta ales. Välillä terassilla riehuessa on jäänyt tikku anturaan ja välillä tassut tärähtää maahan sillä voimalla että pentu inahtaa. Mulle tulee heti kamala paniikki murtuko sen tassu, pitääkö se nyt amputoida, sillä on varmaan selkä tai lonkat **skana, koska kyse on pienestä herkkäluisesta pennusta ja varsinkin sheltit on niin "hentosia", että saa aina varoa ja kauhistella. Mitää pahempaa ei koskaan ole kuitenkaan sattunut (koputtaa puuta) mutta sitä vaan huolestuu heti kun Mellin kanssa on tottunut, ettei pienestä inahdeta. Silloinkin ärräpäät lentää, kun aina pitää mennä niin kovaa ja pelotella sohvan selkänojan päällä huojuen, ihan kun tuo pentu lällättelis sieltä että "lälläslää mä saatan kohta täältä hypätä jos et äkkiä tuu nappaamaan mua, juoksejuokse".

Sinäänsä saan olla onnellinen, ettei meillä muut kuin kissa ole osoittautuneet koskaan tuhontekijöiksi. Melli taisi yhden ratsastuskypärän pistää palasiksi ja jotain pientä pureskella, mutta sohvat ja huonekalut ovat jääneet rauhaan. Tähän asti Neelan kanssa ollaan menty samoilla linjoilla, vain jotain pientä ollaan pureskeltu. Toivottavasti jatkossakin jätetään isommat tuhot tekemättä.

Neelan tuhot alle 4kk vanhana:

 Siilistä tehtiin naku, yrttit tunnistaa ilman nimiäkin ja tänä aamuna hengari kärsi kun kukaan ei kerennyt leikkimään.