Millainen koiranomistaja olen?

Ennen ajattelin koiran ehkä enemmänkin leppoisana kaverina ja lenkkiseurana, jonka kanssa pärjää yhdellä pannalla ja hihnalla sekä parilla lelulla läpi sen elämän. Koira on enemmänkin ihmisen kaveri kuin ihminen koiran palvelija. Koiran kanssa pystyy elämään omistajan ehdoilla, eikä kaikkea tarvitse suunnitella koiran mukaan. Matkalle lähdetään jos lähdetään ja koira viedään siksiaikaa jonnekkin hoitoon. Ajattelutapani on kuitenkin hieman muuttunut tästä, johtuen varmasti siitä, että ennen asiaa ajateltuani olin nuorempi ja meillä oli vanha, kaikkien kaveri ja kaikkeen suostuvainen/sopeutuvainen cavalieri. Sille riitti rapsuttelut ja lyhyet pissalenkit. Se oli niin pieni ja kiltti, joten sitä ei juurikaan tarvinnut koskaan kouluttaa.

 miss you, Ada♥

Ison ja vaativamman koulutuksen tarvitseva labbis ja ikioma koira on kuitenkin opettanut minut hieman erilaiseksi koiranomistajaksi kuin vaikka viisi vuotta takaperin. Nykyään ajattelen koiran tietysti edelleen ihmisen kaverina, mutta pidän itseäni myös koiran "palvelijana" tai siis, minun tehtävä on asettaa koirille säännöt ja tarjottava sille mitä se tarvitsee. En myöskään voi mennä ja tulla miten haluan vaan koirat rytmittävät elämäni aika pitkälle. Mielestäni koiralla ei pidä olla aina tiptop pannat, hihnat ja omat vermeet jokaiseen juttuun, mutta pakko myöntää, että nykyään tulee ostettua aika usein koirille kaikenlaista vaikka entisiäkin voisi hyödyntää ja pistän aina koirien tarpeet omieni edelle.

Voisin sanoa itseäni melko rennoksi koiranomistajaksi, vaikka äiti saattaisi olla erimieltä, sillä itse hän on maailman kiltein ja lepsuin ihminen jonka tiedän. Sallin koirille sohvalla ja sängyllä makoilut, mutta en kuitenkaan itse istahda lattialle, jos koirat ovat vallanneet sohvan vaan käsken koiran poistumaan (ainakaan kovin usein). Opetan koirat poistumaan tilasta käskystä, esim. jos kerjääminen ruuanlaitossa menee liian pitkälle (hyppimiseksi tai haukkumiseksi). Kotona meillä on siis suhteellisen rento meinikin, mutta tarvittaessa siihenkin puututaan ja koirien tulee totella.

Lenkeillä ja vieraissa paikoissa ollaan sitten hieman tiukempia. Mulle on todella tärkeää, että koirat tottelevat hyvin, jotta niiden kanssa on helppo liikkua ja mennä eri paikkoihin. Koirallakin on paljon mukavempaa kun omistajalla on mukavaa olla koirien kanssa ja kenelleppä olisi mukavaa mennä julkisilla paikoilla täysin tottelemattoman koiran kanssa. Kaksi tärkeintä käskyä mun mielestä on luoksetulo ja perusasento. Luoksetulo kun on sataprosenttista koira tulee aina luokse, karatessa ja vapaana ollessa. Perusasennossa taas koira on hyvin hallussa ja "turvassa". Tästä voi saada kuvan, että meidän koirat tottelevat aina sataprosenttisesti ja käyttäytyvät erityisen hyvin, ehei. Neela on ensinnäkin vielä niin kakara, joten näitä vasta opetellaan. Mellin taas on niin energinen ja sählä, mutta tottelee kuitenkin melko hyvin. Melli on todella oppivainen joten sillä olisi todellakin potenttiaalia käyttäytyä "täydellisesti", jos vain jokainen perheenjäsen vaatisi siltä yhtä paljon..

Tästä päästäänkin asiaa, josta voisin mäkättää äidille jatkuvasti. Tiedän, että myös äiti haluaisi Mellin ainakin kulkevan nätisti hihnassa, poistua (esim. keittiöstä) kun käsketään sekä lopettaa pöydille hyppimisen. Miksi koiraa ei sitten voida opettaa näihin tapoihin, silloinhan koirallakin olisi mukavempaa. "En mie haluu sitä torua" ÄRRRRR, että voi suututtaa! Okei, oon jo lopettanut mäkättämisen, sillä se ei ole auttanut mitään ja tehnyt Mellin kanssa mahdollisimman paljon töitä, että se käyttäytyisi ainakin minun kanssa niin kuin haluan, mutta tietysti se on koiralle sekavaa kun kaikki vaatii eri asioita. Parhaiten Melli kuitenkin mua tottelee, koska oon aina vaatinut siltä samat asiat, enkä toisena päivänä sitä ja toisena päivänä tätä. Aina se äiti jaksaa tätäkin ihmetellä, vaikka en tajua miksi. Tässä tulee taas hyvin Mellin oppivaisuus esille, sillä ainahan sanotaan, että mikä kerran koiralle sallitaan se on aina koiralle sallittua.

Meillä koirat eivät koskaan ole tuhonneet juurikaan mitään, johtuen aika varmasti siitä, että niille tarjotaan tarpeiden mukaan aktiviteettejä. Ajattelen usein itseni koirien asemaa ja mietin sitten mitä niiden kanssa tehtäisiin. Asettaudutaanpa energisen koiran asemaan. Sinulla on todella tylsää ja haluaisit tehdä jotain, mutta mitään tekemistä ei ole tarjolla. Makaat suurimman osan päivästä sisällä, päästen välillä vessaan ja syömään. Jos tätä jatkuu pitkää tulisin ainakin itse hulluksi. Niin varmasti koirakin ja alkaisi keksiä itse tekemistä esim. kaukosäätimien pureskelua ja kenkien mutustamista. Sitten omistaja tulee kotiin ja alkaa raivoamaan koiralle sen keksittyä itselleen aktiviteettejä, koska kukaan muu ei sitä sille tarjoa. Haloo ihmiset, oma vika. Monesti kuulee myös koiranomistajien sanovan, ettei ole aikaa käydä koiran kanssa harrastuksissa tai ei meidän Fifi tykkää namien etsimisestä. Älkää hankkiko koiria jos niihin ei ole aikaa tai jos et ole valmis etsimään juuri sinun koirallesi oikeaa aktiviteettiä. Itse aktivoin koiria harrastuksilla (agi, toko, mätsärit) sekä käydään paljon kaverikoirien kanssa lenkeillä ja päivittäin keksin koirille jotain pientä kivaa esim. namien etsimistä tai uusien temppujen opettelua.

Mätsärit 27.5.2014

Sadepilvistä ja viileästä säästä huolimatta lähdettiin tänään Summan mätsäreihin. Melli pääsi kehään ja Neela katseli menoa kehän laidalta. Kiitokset serkuille, jotka jaksoi pitää Nepsulle seuraa! Melli oli oma energinen ja sählä itsensä ja sininen nauha tuli tuomarin pitkän mietinnän jälkeen. Sinisten kehässä keskittyminen oli jo hieman parempaa ja sijoituttiin taas toisiksi eli SIN2! Tyytyväisiä ollaan ja palkintokin oli mieleinen, saatiin nimittäin autoon takapenkin suoja, joka on ollut mietintälistalla. Mahtavaa :-)

Torstaina olis taas tiedossa mätsäröintiä Kotkassa. Jospas sinne vähän harjoteltaisiin huomenna ja torstai aamulla voitais heittää joku lenkki, jospa energiaa ei olisi ihan yhtä paljon kehässä.

toisesta kuvasta näkee hyvin meidän perusmenon...

Kooste viime viikkoon

Viime viikolla ehdittiin taas puuhailla vaikka ja mitä, mutta kamera on pysytellyt aika tiiviisti ylähyllyllä. Kesällä on niin ärsyttävää raahata kameraa (ja mitään muutakaan tavaraa) joka paikkaan, kun ei ole taskuja mihin sujauttaisi linssin talteen. Myöskin tuota kakaraa on vaikea kuvata ilman apukäsiä, sillä sen perässä on juostava lähes koko ajan. Muutenkin tykkään reissuilla vaan olla ja jättää kuvailustressit sivuun (joita on lähiaikoina ollut taas enemmän). Kännykällä tulee tietysti kuvailtua vähän väliä, sillä laatu ei sen suuremmalla yrityksellä ole sen kummempi kuin pikalaukauksillakaan toisin kuin järkkärillä. Mutta mennäänpä asiaan..

Tiistaiaamuna lähdettiin mummolaan, Kerimäelle. Matkaan ilman pysähdyksiä menisis noin kolme ja puoli tuntia, mutta koirien kanssa pysähdellen matkaan kului ainakin neljä tuntia. Perillä Neela oli uudessa paikassa heti pienen tutkiskelun jälkeen kuin kotonaan tosin matkasta todella väsynyt, niinkuin Mellikin. Päivällä käytiin siskon kanssa Kerimäen onnettomassa keskustassa tilpehööriostoksilla ja jätskillä. Illalla käytiin läheisellä uimarannalla uittamassa Melliä ja voi että se nautti laiturilta hyppimisestä! Muu aika höpistiin lähinnä mummon kanssa, kun ei sitä kovin usein nähdä.

 

Keskiviikkona lähdettiin siskon kanssa käymään Savonlinnassa kiertelemässä ne keskustan muutamat vaatekaupat sekä käytiin kattomassa Olavinlinnaa ulkoapäin. Puoliltapäivin lähdettiinkin jo ajelemaan kotiapäin. Poikettiin kuitenkin Imatralla serkkujen luona. Sieltä taitaakin olla ainuat reissun kamerakuvat koirista, jotka ovatkin ihan hirveän laatuisia. Ihmettelen kyllä miksi en ottanut ihanasta Ilona-vauvasta kuvaa kun häntä kuitenkin mentiin katsomaan.. aina vaan koirat mielessä, pirulainen sentään. Kotimatka meni hyvin lämpöisissä merkeissä niin kuin myös puolet menomatkastakin nimittäin auton ilmastointi päätti ottaa lomaa.. Hengissä kuitenkin selvittiin ja onneksi keskiviikko oli hieman viileämpi päivä. Oli kyllä muuten oikein kiva reissu. :)

Torstaina kävin ratsastelemassa ja illalla käytiin kuvailemassa kavereiden kanssa koiria. Alunperin oli tarkoitus jättää kännykkäkuvat pois tästä postauksesta ja lisäillä vain torstain räpsyjä, mutta toisin kävi, joten niitä kuvia sitten myöhemmin muissa merkein. Perjantai-ilta ja lauantai meni pitkälti agilitykisoja katellessa. Neela teki rohkeasti tuttavuutta monen neli- kuin kaksijalkaisenkin kanssa, hieno kakara♥ 

Pupujen paratiisi

Pepe

 Desa

Peeko

Parin sateisen yön jälkeen meidän vihreä nurmikko olikin täysin keltainen, rikkaruohojen valtaama. Mun mielestä se oli ihanan värikäs ja vielä ihanempi se oli kanien mielestä! Kanit sai ulkoilla voikukkaa syöden, aamusta iltaan, kunnes äiti ajoi "rumat rikkaruohot" matalaksi. Onneksi ehdin repiä pari ämpärillistä vihreää kaneille talteen ja kasvaahan siihen uudet nopeasti. :-)

Viilennystä kesäpäiviin

Kesän lämpöisinä päivinä varmasti jokaisella koiralla on kuuma, koiran koosta tai turkin laadusta riippumatta. Kuumimpina päivinä pitkät lenkit ja kovat treenit kannattaa unohtaa ja aktivoida koiraa muilla keinoin. Sisällä voi tehdä temppuja ja tietysti uimisesta pitävät koirat voi viedä uimaan. Kesäisin koiran viilentäminen on tärkeää sekä on hyvä tarkkailla, että koira juo tarpeeksi. Viilentämiseen on monia keinoja, mutta jos samalla haluaa aktivoida koiraa on seuraava vinkki aika POP!

Tarvitset vain ämpärin tai jonkin kulhon riippuen koiran koosta, vettä sekä nameja. Etene rauhassa lisäämällä ensin vain vähän vettä ämpärin pohjalle ja heitä nami ämpäriin. Anna koiralle lupa ottaa nami vedestä. Lisää joka kerran jälkeen vähän vettä ämpäriin kunnes koira joutuu oikeasti sukeltamaan korviaan myöten namin eteen. Muista edetä rauhassa äläkä missään nimessä pakota koiraa, varmastikkaan jokaisella koiralla tämä ei toimi. Muista myös, että koiraa tulee valvoa koko ajan. Iloisia viilennyshetkiä :-)

Vauhdikkaita päiviä

17.5.2014 Aamupäivästä käytiin äitin ja koirien kanssa Tottakain koirapäivässä. Valokuvaaja kuvas koirat ja fyssari näytti pari lihaskuntoliikettä kotiin tehtäviksi. Oltiin hieman pettyneitä tähän koirapäivään, nimittäin ei se ollut niin hohdokas mitä mainos antoi ymmärtää. Melli oli kuitenkin tyytyväinen kun sai uuden uimalelun!

Tottakai-reissun jälkeen lähdettiin melkein heti lenkille Sannin ja Lolan kanssa. Neela pääsi ensimmäistä kertaa mukaan lähimetsään ja hyvinhän se jaksoi, vaikka käytiin aika pitkällä. Heti alkulenkistä Melli bongasi tietysti ojan ja sinnehän se pulahti, Neela perässä. Selvisipähän, että osaa tuo kakarakin uida. Onneksi ei näyttänyt mitään traumoja saavan, vaikka tais tulla aika yllätyksenä ettei se vesi kantanutkaan. :D

Illalla kaverini, Meiju, tuli koirineen kuvailemaan Neelaa ja sen jälkeen lähdettiin vielä Kyminlinnaa ottamaan Mellistä uimakuvia. Tää kuvausreissu kokonaisuudessaan oli niin hermoja raastava, että ihan nauratti. Reissun kruunasi kun Meiju koirat kusi vuoron perään hiekkalaatikolle leikkikentällä, jonne ei saa viedä koiria sekä keski-ikäiset miehet, jotka ajoi meidän ohi autolla, tööttäsi ja näyttivät keskaria ilman mitään syytä. Tää ei siis liittynyt mitenkään tuohon tapahtumaan kun koirat kusi hiekkalaatikolle. Ihmiset on outoja.

18.5.2014 Alunperin tämän päivän suunnitelmissa oli mennä Mellin kanssa Otsolan koulun mätsäreihin, mutta näytti siltä etten saisi kyytiä, joten päästin äitin lähtemään heti aamusta Mellin kanssa pitkälle lenkille. Sainkin kyydin "petsieläiseltä", joten lähdin sitten Neelan kanssa kattelemaan mätsäri menoa. Paikan päällä olikin hurjasti lapsia, joten ihan hyvä, ettei Melli ollut mukana. Mellin lapsipelko on jo hieman helpottanut, mutta edetään vielä hitaasti ja varmasti, joten tuollainen määrä lapsia olis ollut varmaan vielä liikaa Mellille. Mätsäreiden jälkeen mentiin suoraan Kyminlinnaan lenkille. Neela sai ensimmäistä kertaa lähemmäs itsensä kokoista leikkiseuraa, kun kaikki aikaisemmat kaverit ovat olleet isompia. Pienten kanssa leikki meinas mennä vähän liiankin rajuksi, kun Nepsu on tottunut isojen kanssa leikkimään aika rajusti. Hienosti ne silti pärjäili!

Aivan mahdottoman söpö Tete :3

Illalla lähettiin vielä äitin ja koirien kanssa autolla uimapaikalle viilentymään. Uusi vesilelukin pääsi kokeiluun ja osottautui todella hyväksi! Lentää pitkälle, Melli saa hyvin napattua vedessä suuhun ja tuntuu kestävältä. Mellin uidessa Neela juoksi pitkin rantaviivaa välillä tassujen käväistessä vedessä. Yhdessä vaiheessa Neela oli niin innoissaan Mellin tullessa rantaa kohti ja meni vähän liikaakin vastaan, jolloin Neela joutui jo vähän uidakkin. Raukka ei edes heti meinannut tajuta, että meni veteen asti, haha. :-D

Agility säännöt

Agility-harrastuksen voi periaatteessa aloittaa jo luovutusikäisen pennun kanssa sillä agilityyn sisältyy paljon muutakin kuin esteiden hyppimistä ja ratojen suorittamista. Perusasiat joita pennun kanssa voi harjoitella ovat mm. paikalla olo, luoksetulo ja leikkiminen. Kuitenkaan kunnon agility-harrastusta ei tule aloittaa ennen pennun saavutettua aikuiskokonsa. Useimmissa agilityryhmissä alaikäraja on vuoden, joissakin jopa puolitoista vuotta.

Agilityssä kisataan kolmessa eri säkäluokassa, jotka määräytyvät nimensä mukaisesti koiran säkäkorkeuden mukaan. Mini-koirat ovat alle 35cm. Medi-koirat 35-43cm ja maxi-koirat vähintään 43cm. Myös hyppyesteiden korkeudet vaihtelevat säkäluokkien mukaan. Minit kisaavat 25-35cm. Medit 35-45cm ja maxit kisaavat hypyillä, joiden korkeus on 55-65cm. Kontaktiesteet ovat kaikissa säkäluokissa samat.

• Mini-koirat säkä alle 35cm. Hyppyesteet 25-35cm korkeita.
• Medi-koirat säkä 35-43cm. Hyppyesteet 35-45cm korkeita.
• Maxi-koirat säkä vähintään 43cm. Hyppyesteet 55-65cm korkeita.

Agissa esteet jaetaan eri esteluokkiin, hyppyesteet, kontakti- ja muut esteen. Hyppyesteisiin sisältyy aita, sarjaeste, okseri, muuri, pituushyppy ja rengas. Kontaktiesteitä ovat A-este, puomi ja keinu. Muita esteitä ovat kepit, pöytä ja tunnelit. kepit saavat esiintyä radalla vain kerran.

Kontaktiesteet (A-este, puomi ja keinu)

Agilityradat jaetaan perus- ja hyppyratoihin. Hyppyradalla ei ole kontaktiesteitä eikä pöytää ja esteet suoritetaan numerojärjestyksessä ennaltamäärätyssä maksimiajassa. Radalla peräkkäisten esteiden väli on 5-7m. Sarjaesteessä esteiden etäisyys määrrittyy säkäluokkakohtaisesti. Mineillä 2m, medeillä 3m ja makseilla 4m, sarjaesteiden tulee olla suorassa linjassa. Ensimmäisenä ja viimeisenä esteenä saa käyttää vain ja ainoastaan hyppyestettä. viimeinen este voi olla myös okseri. Radan pituus on noin 100-200m ja esteitä on 15-20 kappaletta, joista vähintään seitsemän tulee olla hyppyesteitä. Radassa pitää olla myös kaksi suunnan muutosta. I-luokan radalla saa olla maksimissaan kolme kontaktiestettä. Luokissa II ja III kontaktiesteitä saa olla korkeintaan neljä.
Ennen agilitykisaa ohjaajat tutustuvat rataan, ilman koiraa, noin viiden minuutin ajan. Lähtömerkin jälkeen ohjaaja saa luvan ohjata koiransa radan läpi koskettamatta koiraan tai esteisiin. Ajanotto aloitetaan koiran ylitettäessä lähtölinjan ja lopetetaan koiran ylittäen maalilinjan. Koiralla ei saa olla pantaa tai valjaita rataa suorittaessa! Vähiten virhepisteitä saanut koirakko voittaa, pisteiden mennessä tasan voittaa vähiten virheitä radalla tehnyt ja jos nämäkin ovat tasan, voittaa nopeamman ajan saanut koirakko.

Hylkäävän suorituksen koirakko saa jos..

• koira suorittaa väärän esteen.
• koira aloittaa esteen suorittamisen väärästä suunnasta.
• koira kieltäytyy radalla kolmannen kerran.
• koira tekee tarpeensa radalle tai poistuu radalta tai ei ole ohjaajan hallinnassa.
• maksimiajan ylittäytyessä.
• koiralla on panta tai valjaat radalla.
• ohjaaja hyppää esteen yli.
• ohjaajalla on kädessään makupala tai lelu joka häiritsee koiran suoritusta.
• sopimaton käytös koiraa tai tuomaria kohtaan.
• koira näykkii ohjaajaa jatkuvasti

Agilityssä lasketaan myös virhepisteitä. Ihanneajan ylityksestä tulee 1 virhepiste/sekunti ja ratavirheestä 5 virhepistettä.Ratavirheitä ovat seuraavat:

• kieltäytyminen
• koiran koskettaminen
• ohjaaja koskee estettä
• ohjaaja kulkee lähtö- tai maalitolppien välistä
• riman tai muurin pudotus
• kontaktivirhe
• koira ei pysy pöydällä 5 sekuntia
• pujottelun aloitus väärältä puolelta, kieltäytyminen

Kieltäytymisvirheissä on palattava suorittamaan este ennen radan jatkamista, muuten hylätään. Kolmesta kieltäytymisvirheestä saman radan aikana kuitenkin hylätään. Pujottelun aloitus väärin on myös hylkäys (pujottelussa ensimmäisen kepin on jäätävä koiran vasemmalle puolelle). Muissa virheissä seuraa 5 virhepistettä, mutta ohjaaja ja koira jatkavat radalla etenemistä normaalisti. 

Pujottelussa voi saada vain yhden ratavirheen keppivälin ohittamisesta, mutta kaikki ohitukset tulee kuitenkin korjata! Jokainen väärä aloitus kepeillä eli kieltäytyminen rangaistaan kuitenkin kieltovirheellä. Pujottelussa maximivirheet ovat siis 2x kieltovirhe + tavallinen virhe (kolmannesta kiellosta hylätään).

Pituushypyssä ratavirheitä tulee jos koira kaataa osia tai astuu osien väliin tai esteen osalle. Kieltovirhe tulee jos koira ohittaa esteen, hyppää esteen sivuun, hyppää esteen sivusta, pysähtyy esteen eteen ta ikävelee esteen yli. Pituuden kulmakeppien kaatamisesta ei tule virhettä vaikka esteen osa kaatuu tästä johtuen.

Estesarjoissa jokainen este arvostellaan erikseen. Jos koira saa kiellon joltakin osalta esteeltä, se voi suorittaa esteen kaikki osat tulematta hylätyksi. Aidat tulee asettaa suoraan linjaan ja ne voidaan suorittaa vain kerran radan aikana.

Vas. hyppyesteet (pituus, aita, rengas ja muuri) Oik. muut esteet (putki, pussi, kepit ja pöytä)

Ensimmäiset rokotukset ja täysikuu

Neela täyttää huomenna jo huimat kolme kuukautta, joten oli aika käydä ensimmäisillä rokotuksilla. Neela oli rohkea oma itsensä eikä ollut moksissaan piikistä tai muista toimenpiteistä. Alan jo epäilemään onko tuo puhdas sheltti kun mistään pidättyväisyydestä ei oo merkkiäkään, haha. :D

Eläinlääkärikulut:
Käyntimaksu 27,49€
Toimenpiteet 2€
Lääkkeet 8€
Trvikkeet ja laboratoriokulut 3,50€
arvonisävero 8,72
Yht. 49,79€

Meinasin jo unohtaa Melli yölliset touhut täydenkuun aikana. Viime yönä Melli siis heräsi kahden maissa äitin vierestä ja meni raapimaan toiselle puolelle taloa siskoni huoneen ovea. Aikansa temuttua oli saanut oven auki ja mennyt sängyn alle perimpään nurkkaan ja inissyt siellä kun oli käsketty pois. Melli nukkuu aina yöt äitin vieressä tai sohvalla eikä koskaan oo mennyt itekseen sängyn alle, ainoastaan joskus Wilssonin perässä. Ite en herännyt tähän episodiin, mutta äiti ja isosisko kertoi mulle tän aamulla. Todellakin outoa käytöstä Melliltä. Mitä lie hirviötä lähtenyt karkuun. En tiedä. :D