Agitreenit 22.10.2015

Torstaina päästiin taas parin viikon tauon jälkeen agitreeneihin. Väsyneellä fiiliksellä kohti treenejä ja ilmakin oli hieman keljun puoleinen vesisateen, kylmyyden ja pimeyden takia. Onneksi treenit ovat sentään maneesissa. Alkufiilis muuttui paremmaksi, kun päästiin radalle. Kerrankin ihan oikeasti radalle, tällä kertaa ei nimittäin menty enää vain yksittäisiä esteitä. Edettiin lyhyt rata ensin pienissä pätkissä yksi juttu kerrallaan ja se sujuikin mahtavasti ilman suurempia ongelmia. Oltiin jo lopettelemassa omaa vuoroa, kun ohjaaja heitti, että menkääpä vielä koko rata alusta loppuun asti. Hieman epävarmana kysäisin, että ihan oikeestiko? Kait me sitten yritetään. Rata mentiin ja hyvin mentiinkin. Ei mitään ongelmaa ja ensimmäisellä kerralla alusta loppuun asti. Lisäksi mentiin keppejä ja keinua yksittäin. Mahtava fiilis treeneistä taas jälleen kerran. Neela toimi todella kivasti, ei turhautunut ja keskittyi sopivalla innolla. Tästä on hyvä jatkaa taas toivottavasti jo ensi viikolla. :)

Aksan uudet tuulet

En muista olenko tullut maininneeksi miten meidän harrastelujen kävi muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Agilityn lähinnä, eihän me muissa ohjatuissa käyty ennen muuttoakaan. Päästiin tosiaan täälläkin jatkamaan aksaa mikä on ollut ihan huippua! Kyytien ja koulun tuomien mutkien kautta ollaan yritetty käydä viikoittaisissa treeneissä, mutta tähän asti se on valitettavasti ollut aika epäsäännöllistä. Ryhmäpaikka kuitenkin löytyy ja pääasia, että päästään edes harvakseltaan treenaamaan. Tavoitteena on tietysti käydä viikoittain, mutta toteutus on välillä eriasia. Omaa autoa tässäkin asiassa odotellessa..

Mentiin uuteen aksaryhmään yhdessä luokkakaverin kanssa ja ollaan aloitettu tässä ryhmässä aivan aksan alkeista. Esteiden yksittäisistä opetteluista yms. pikkujutuista hiljalleen edeten. Neelalla ja mulla on aikaisempaa kokemusta lajista ja jutut ovatkin olleet tähän asti helppoja nakkeja, toisin kuin kaveri ja hänen koiransa ovat ensimmäistä kertaa aksan parissa. Mua ei haittaa ollenkaan aloittaa ihan alusta, koska ei meillekään kokemusta ole vielä hirveästi karttunut. Kertaus on aina opintojen äiti, tässäkin lajissa. Rataakin ollaan päästy ohjaamaan, tosin ei vielä omilla koirilla. Toisella ohjaajista on erittäin toimivia belgejä ja niillä onkin aika luksusta tehdä agia. Oppii itsekin ohjausjuttuja helpommin, kun koira osaa jo asiat huonommallakin ohjauksella eikä rikkoudu tällaisten amatöörien käsissä. :D Aksatreeneistä yritän jatkossa saada tänne rustattua treenifiiliksiä talteen, vaikka niitä tulee treenivihkoonkin kirjoiteltua. Kiva ne olisi täältäkin löytää tarvittaessa, nyt vain en ole saanut oikein aikaiseksi. Yllätys.

Motipurkki - syysiltojen pelastaja

Pari viikkoa sitten havahduin ulkona syksyn väreihin ja viileneviin ilmoihin, mutta tällä viikolla ollaan saatu kaivaa heijastinkamppeet esiin ja lenkkeillä aamuisin ja iltaisin katulamppujen valoissa. Mennäänhän nyt jo lokakuussa, mikä tuntuukin ihan hullulta ajankululta. Syksyn kylmyys, sateet ja piemys vetää helposti mieltä ja omalla kohdalla ainakin myös lenkkeilymotivaatiota alaspäin, jonka ylläpitämiseksi onkin yritetty keksiä keinoa jos toistakin. Ajattelin alussa, että pimeistä aamuista tulee ongelmallisia, mutta ne ovatkin osoittautuneet ihan kivoiksi. Kävellään aamuisin yleensä puolen tunnin rauhallinen lenkki, jolloin Neela saa haistella rauhassa ja mennä vähän vapaammin. Siinä pysyy hyvin mukana puoliunisenakin, kun ei tarvitse edes vastaantulijoita väistellä, niitä kun ei ole syysaamuina hirveästi näkynyt. 

Illoista ollaan sen sijaan selvitty monipuolisuuden ansiosta. Pidemmät lenkit ja treenit ovat jääneet enimmäkseen viikonlopuille ja arki-illat täyttyvät erilaisista aktivoinneista. Oma pää ei ainakaan kestä päivittäin samaa parin tunnin lenkkiä, jos ei edes eteensä nää. Koirakin väsyy helpommin erilaisita aktivoinneista ja tottakai monipuolisuus on hyväksi myös koiralle. Ihmisen mielestä puhumattakaan.

Mistä meidän illat sitten koostuu? Sain yksi ilta lenkillä päähäni tehdä, jälkeenpäin motipurkiksi nimetyn, noh miksi muuksikaan sitä nyt osaa kutsua.. motipurkin siis, joka toisi sitä motivaatiota treenaamiseen. Kirjoitin paperilapuille kaikkia mahdollisia aktivointeja kuten doboa, tokoa, pyöräilyä, juoksulenkkejä, koiratanssia, temppuja, vieheleikkiä ja namien piilotusta. Laput purkkiin ja joka ilta poimitaan purkista yksi aktivointi joka toteutetaan. Sen verran ollaan menty myös oman mielen mukaan, että jos jonain päivänä on selvä plääni mielessä niin mennään sen mukaan eikä nosteta purkista lappua. Tämä "motipurkki" kuulostaa ehkä hieman hölmöltä, mutta jos moti on kadoksissa tai treenit menevät aina yhdellä ja samalla kaavalla, suosittelen kokeilemaan! Juoksulenkin osuessa kohdalle, saattaa mielen sisällä syntyä ensiksi pieni itkupotkuraivari, mutta sanomattakin selvää, että fiilis on erittäin hyvä sen pienekin juoksulenkin jälkeen. Koiratanssit, leikit ja temput tuovat iltoihin rentoa - ei elämä ole niin vakavaa - fiilistä, mikä on tärkeä muistutus  välillä kiireisen ja tylsän arjen keskelle. Motipurkki on myös motivoinut meitä kokeilemaan uusia juttuja, joita ollaan aijemmin vain mietitty. Esimerkiksi pyöräilyä mietin koko viime kesän, mutta kokeiltua tuli vasta kun olin nostanut lapun motipurkista ja nyt vähän kismittää, että talvi tekee tuloaan ja pyöräilemään päästään kunnolla varmaankin vasta ensi kesänä, mutta sitä odotellessa. Jospa sitä talvella tulisi kokeiltua, vaikka koirahiihtoa pyöräilyn sijaan!

Kesäkuun agilityt

Neela tuli mulle harrastuskoiraksi, tai ehkä näin jälkeen päin on parempi sanoa, että ensimmäiseksi koiraksi, jonka kanssa olisi tarkoitus päästä kokeilemaan eri lajeja ja löytämään niitä omia juttuja. Agility on aina ollut mulla ykkösenä mielessä ja reilu vuosi sitten sainkin Mellin kanssa pientä tuntumaa lajista alkeiskurssin merkeissä. Siitä asti olenkin odottanut, että pääsen oman koiran kanssa agin pariin ja se olikin tämän kesän suurin toive. Päästä ohjattuihin treeneihin Neelan kanssa.

Toive toteutui ja meillä on nyt kesäkuulta neljät mahtavat treenit takana! Tiesin, että Neela tykkää lajista ja sillä on potentiaalia, mutta en olisi ikinä osannut odottaa näin paljon, mitä tuo koira näytti näiden neljän kerran aikana. Ihan uutta intoa, onnellisuutta, nopeaa oppimista ja hauskaa yhdessätekemistä. Välillä saatiin ohjaajan kanssa pysähtyä tuijottamaan tuota koiraa silmät suurina ja suut ammollamme ja treeneistä sai kyllä aina lähteä suupielet korvissa! 

Ryhmän muut koirakot olivat osa jo tuttuja mun ja Mellin viime kevään alkeiskurssilta eli ryhmäläiset olivat treenailleet meitä paljon enemmän, mutta hyvin sulauduttiin joukkoon. Tehtiin tietysti vähän helpompia ratoja ja sivussa treenailtiin omatoimisesti paljon muun muassa keppejä. Heti ensimmäisellä kerralla saatiin mahtavaa palautetta Neelan hyppytekniikasta ja meidän yhteistyöstä. Neela meni myös kunnollisen renkaan ensimmäistä kertaa elämässään sellaisella varmuudella, ettei ohjaaja kuulemma ollut ennen nähnyt vastaavaa. 

Toisella treenikerralla hallin äänet ja uudet koirat ympärillä häiritsivät keskittymistä ja treeni menikin suurilta osin niitä ihmetellessä. Keskittyessä Neela meni todella hyvin ja saatiin onneksi onnistuneitakin suorituksia ja hyvää kokemusta. Kolmas kerta olikin treeneistä ehdottomasti paras! Neela alkoi selvästi tottumaan hallin ympäristöön ja keskittyi ihan täysillä. Kepeillä ei ollut mitään ongelmia, ihan kun oltaisiin enemmänkin treenattu, tosin vielä pidettiin ohjurit visusti paikoillaan, mutta anyway ihan superhieno neiti! Rataan sisältyi hyppyjä, yksi kontakti ja pari putkea. Pystyttiin treeneissä hyvin suorittamaan ratoja, mutta ohjaukset täytyi olla todella selkeitä ja loppuun asti vietyjä, jotta Neela ymmärsi. Itselleni eniten tuottaa vaikeuksia oikean nopeuden löytäminen. Ajattelen koko ajan, että Neela on niin nopea, että pakko vain viipottaa täysiä, vaikka välillä vauhtia olisi saanut höllätä reilusti, että Neela pysyi vielä tarpeeksi lähellä. Kun oma vauhti ja ohjaus pysyi oikeana meni tietysti koirakin ihan superhyvin, vaikka jutut olikin Neelalle ihan uusia. Viimeisellä kerralla Neela tiesi jo hallille kävellessä, mitä olisi edessä ja intoa puhkui joka tuutista. Halli oli Neelalle jo tuttu ja kiva paikka eikä äänet tai muut koirakot häirinneet enää yhtään. Päinvastoin treenikavereiden kanssa olisi ollut kiva vetää pienet rallit ja jokainen nurkka piti päästä tutkimaan oli sitten luppoaikaa tai oma rata kesken. Hölmö kakara. Huonon keskittymisen takia treenit meni vähän miten meni, mutta en vetänyt missään välissä herneitä nenään, koska Neela oli kerrankin vapautunut ja aivan innoissaan. Saatiin kuitenkin myös onnistuneita suorituksia ja hauskoja tilanteita, joten ei se niin vakavaa! Juuri tälläisiä hauskoja ja hyviä kokemuksia kaivataan.

Valitettavasti treenit tässä ryhmässä jäi meidän osalta vain kesäkuulle. Seura lomailee heinäkuun ajan ja elokuussa meillä onkin jo uudet maisemat tiedossa. Ryhmä oli mahtava ja mielelläni oltaisiin jatkettu treenaamista, mutta toivotaan, että päästäisiin syksyllä jatkamaan treenejä toisessa seurassa. Nyt meillä on varma laji, jota kohti halutaan suunnata.

Ahmimisenestokuppi on POP!

Bongasin toukokuussa Best Friend FI -facebook sivulla julkaisun, jossa etsittiin testaajia BF Gear ahmimisenestokupille. Mellille ostettiin pari vuotta sitten ensimmäinen ahmimisenestokuppi ja sen jälkeen paluuta normaaliin kuppiin ei ole ollut, paitsi nyt alkuvuodesta alkoi vanha kuppi näyttämään siltä, että elämä oli sen osilta ohi ja palattiin väliaikaisesti takaisin vanhaan normaaliin kuppiin. Sen myötä myös satunnaisiin ahmimisesta aiheutuviin oksenteluihin. Uutta ahmimisenestokuppia ei saatu vielä aikaiseksi hankkia, joten ilmoitin Mellin innokkaaksi testaajaksi hetkeäkään epäröimättä. 

Reilun viikon päästä saimme iloksemme huomata, että meidät oli valittu mukaan testaajaryhmään, mahtavaa! Kuppi saapui pikaisesti ja yllätyin heti positiivisesti kupin koosta ja materiaalista, se olikin isompi ja kestävämmän oloinen, mitä oletin - juuri passeli Mellille. En ollut etukäteen tutustunut kuppiin yhtä kuvaa lukuunottamatta, joten itselläni ei ollut hirveästi aavistusta esimerkiksi juuri sen koosta, taikka mistään muustakaan. BF Gear ahmimisenestokuppi on spiraalin muotoinen ja halkaisijaltaan 25cm. Kupit urat ovat noin 10cm syvät ja suhteellisen leveät, jonka takia kuppi soveltuukin parhaiten keskikokoisten ja isojen koirien käyttöön. Meillä esimerkiksi Neela saa pienellä kuonollaan noukittua kupista nappulat hetkessä, kun Mellillä siihen menee kolminkertainen aika mitä normaalista kupista syödessä. Mielestäni kuppi vaikuttaa todella kestävältä ja suurta plussaa pohjan liukuestoista! Kurkkasin mielenkiinnosta myös kupin hintaa netistä ja se, jos mikä yllätti. VAIN 8,90€. Siis näin hyvästä ahimimisenestokupista pyydetään alle 10€ ja me kun ooteltiin  tilipäivää, että saataisiin ostettua Mellille useamma kympin maksava kuppi..

Ja miksi kerron tästä täällä blogissa? Siksi, että olen ollut niin tyytyväinen kyseiseen kuppiin ja iloinen siitä, että Mellin satunnaiset oksenteltun pysyvät taas poissa. Blogilla ei ollut mitään osuutta testaukseen taikka toisinpäin, vaan tämä postaus on täysin omasta halusta rustattu ja täysin omasta halusta ja sydämestä suosittelen tätä kuppia kaikille hotkijoille tai miksei muillekkin ihan vain aktivointia kaipaaville. Juuri tätä kyseistä BF kuppia siksi, että se on niin HALPA ja hidastanut meillä ruokailuja vielä enemmän kuin edellinen kuppi (tämä). Mellille ahmimisenestokupista on ollut niin paljon hyötyä, että toivon muidenkin kokeilevan näitä. Meillä ainakin aluksi epäröitiin moisen kupin toimivuutta, mutta nykyään myös Neela syö aamunappulansa ahmimisenestokupista, tosin vain aktivoinnin kannalta. Pienemmille koirille voin lämpimästi suositella tätä kuppia.

Dobo - minkä kokoinen pallo?

Edellisestä dobo -postauksesta onkin vierähtänyt jo parisen kuukautta, vaikka alkujaan oli tarkoitus kirjoitella dobosta hieman ahkerammin. Meillä kuitenkin kävi niin, että ensimmäisenä tilaamani pallo (55cm) osoittautui liian pieneksi. Uutta tilatessa pallot olivatkin jo loppuunmyytyjä ja vasta viime viikolla saatiin uusi pallo kotiin. Tähän mennessä emme ole saaneet treeneistä kunnollista otetta, mutta toivottavasti uuden pallon myötä alkaisi sujumaan paremmin.

Uusi dobo-pallo innosti myös kirjoittamaan jotain tänne blogin puolelle, mutta koska mulla ei vielä ole jakaa vinkkejä treenaamisesta niin ajattelin jatkaa blogin "dobosarjaa" kertomalla hieman pallon koon valitsemisesta. Itse olisin ainakin ensimmäistä palloa ostaessa kaivannut enemmän vinkkejä ja muiden kokemuksia, joten ehkä tästä on apua jollekin joka tuskailee saman asian kanssa.

Minkä kokoinen pallo?

Dobo-pallon koko valitaan koiran säkäkorkeuden ja ruumiinrakenteen mukaan ja yleinen suositus on, että pallo olisi noin 10cm suurempi kuin koiran säkäkorkeus. Pitkärunkoiset koirat saattavat kuitenkin tarvita hieman suuremman pallon ja ostotilanteessa suosittelen myös miettimään sen käyttötarkoitusta. Meillä pallo toimii niin koiran kuin omistajankin treenivälineenä, joten pallon täytyy olla myös omistajalle sopivan kokoinen. Esimerkiksi 170cm pitkän ihmisen on varmasti hankala treenata 45cm pallolla kaikkia liikkeitä ja sama juttu pätee, jos pallo on aivan liian suuri. Palloa ostaessa tulee myös huomioida, että ilmoitetut koot ovat tehdaskokoja eli todellisuudessa pallo on aina matalampi mitä ilmoitetaan. Tehdaskoot heittävät todellisesta koosta noin 10-15cm. Jos mietit kahden pallokoon välillä suositellaan yleensä valitsemaan suurempi.

Dobo-pallo 45cm:
-Koirat, joiden säkä on alle 30cm
-Ohjaajan hankala treenata näin pienellä pallolla

Dobo-pallo 55cm:
-Koirat, joiden säkä on alle 40cm
-Lyhyt/pienikokoinen ohjaaja saattaa pystyä treenaamaan hyvin

Dobo-pallo 65cm:
-Koirat, joiden säkä on alle 55cm
-Mielestäni paras koko ohjaajalle

Dobo-pallo 85cm:
-Koirille, joiden säkä on yli 50cm
-Turhan iso ohjaajalle useimmissa liikkeissä

Oma kokemus pallon koon valinnasta?

Meillä tosiaan pallon koon valinta ei mennyt ekalla kerralla ihan nappiin. Pähkäilin aluksi 55cm ja 65cm välillä ja luultavasti olisin päätynyt suurempaan, kunnes saatiin lajitietäjältä hieman väärää tietoa (oletetusti kuitenkin vahingossa!). Tällöin meille sanottiin, että pallon tulisi olla 10cm pienempi kuin koiran säkäkorkeus eli Neelalle paras vaihtoehto olisi 45cm. Ihmettelin hieman näitä suosituksia, sillä olin juuri yrittänyt etsiä netistä tietoa ja olin päätymässä paljon suurempaan palloon. Lopulta päädyin kolmesta vaihtoehdostani keskimmäiseen eli 55cm.

Dobo-pallo saapui ja tietysti se piti saada heti kokeiluun. Petyin jo hieman palloa täyttäessä, koska huomasin sen olevan paljon pienempi mitä oletin. Tyhmänä en siis osannut edes arvata, että ilmoitettu koko olisi tehdaskoko ja pallo tulisi täytettynä olemaan reilustikin pienempi. Epäilin jopa hetken, että mulle olitaisiin lähetetty väärän kokoinen pallo. Kaikesta huolimatta yritettiin kuitenkin saada treeniä aikaiseksi. Jotkut liikkeet onnistuivatkin mutkitta ja saatiin pientä ensimakua lajista. Neela ei kuitenkaan suostunut hyppäämään pallon päälle yhtä hyvin kuin koululla olevan, isomman pallon päälle. Yksikseni, ilman koiraa, treenaillessa huomaisn myös, että 170cm pitkälle ihmiselle 55cm pallo on aivan liian pieni. Dobo - koiran kanssa kuntoon kirjassakin useimpiin omistajan liikkeisiin suositellaan joko 65cm tai 85cm kokoista palloa. Treeni-into laski aika nopeasti sadasta nollaan ja pallokin viskattiin vaatehuoneen perukoille siinä toivossa, että joko se kasvaisi tai me treenaajat kutistuttaisiin. Kumpikaan toiveista ei toteutunut, joten uusi pallo lähi tilaukseen heti kun niitä oli taas saatavilla. 

Uusi (65cm) pallo saapui ja tällä kertaa odotukset osuivat paremmin oikeaan. Tyhjänä pallo vaikutti jättikokoiselta muovikasalta verrattuna kokoa pienempään, mutta pumppauksen jälkeen se osoittautui juuri passelin kokoiseksi. Neela oli heti varmempi pallon päällä ja liikkeet onnistuvat paremmin - niin koiralla kuin ohjaajallakin! Tykkään myös ehkä hieman enemmän tästä kiiltäväpintaisesta pallosta kuin mattapintaisesta, vaikka mitään erikoista eroavaisuutta ei olekaan.

Dobo-pallo 55cm:

Neela (säkä 40cm): Pystyy treenaamaan, mutta epävarmuus pallon päällä. Ohjaajan tukiessa palloa jaloillaan koira ei mahdu kunnolla / hyppää mielellään pallon päälle. Pallon "kuljettaminen" etutassuilla onnistuu paremmin kuin suuremmalla pallolla.

Melli (säkä 59cm): Pystyy suorittamaan joitain liikkeitä (mm. etutassut pallon päälle), mutta suurin osa liikkeistä joudutaan sivuuttamaan. Ei voi treenata aktiivisesti.

Ohjaaja (pituus 170cm): Pystyy treenaamaan suhteellisen monipuolisesti, mutta useimmissa liikkeissä tulee väärä suoritusasento liian pienen pallon takia.

Dobo-pallo 65cm:

Neela (säkä 40cm): Varmuus pallon päällä -> liikkeet onnistuvat paremmin. Heiluminen pallon päällä vähentyy huomattavasti. Hyppää mielellään pallon päälle, myös ohjaajan tukiessa palloa jaloillaan. 

Melli (säkä 59cm): Monipuolisemmin liikkeitä kuin 55cm pallolla, mutta vaatisi kuitenkin koon isomman pallon. 

Ohjaaja (pituus 170cm): Kaikki liikkeet onnistuu, jopa ne joihin suositellaan pienempää palloa. Liikkeiden suoritusasennot paremmat kuin 55cm pallolla!

Dobo - alkulämmittelyä

Ihan alkuun mainittakoon, etten todellakaan ole lajin ammattilainen vaan aloitteleva harrastaja! Olen lukenut ja saanut paljon vinkkejä lajista sekä kokeillut niitä käytännössä. Näiden pohjalta myös postaus on kasattu.

Doboa harrastaessa on todella tärkeää huolehtia niin koiran kuin omistajankin hyvästä alku- ja loppuverryttelystä. Alkulämmittelyn tarkoituksena on aktivoida lihasten verenkiertoa, herätellä hermoston ja lihasten toimintaa sekä lisätä harjoitusvaikutusta ja ennaltaehkäistä vammojen syntymistä. Doboharjoittelua ei koskaan tule aloittaa kiireessä vaan siihen on aina varattava riittävästi aikaa. Jo pelkästään alkulämmittelyyn menee vähintään 15-30 minuuttia.

Kävelylenkki -  kiihdytä loppua kohden

Harjoittelu on hyvä aloittaa vähintään 15 minuutin reippaalla kävelylenkillä. Joidenkin mielestä jo tämä on riittävä määrä alkulämmittelyä, mutta itse teetän koiralla pienen kävelylenkin lisäksi aina verrytteleviä temppuja sekä pienet liikeratojen avaukset. Lyhyt, reipas lenkki on pitkää tassuttelua parempi vaihtoehto, sillä dobo on koiralle todella rankkaa. Älä siis väsytä koiraasi aivan puhki ennen varsinaista harjoittelua. 

Temput - kyykkää, älä kumarra

Hyviä alkulämmittelytemppuja ovat liikkeet joissa koira joutuu venyttämään itseään, esimerkiksi kiepit, kierimiset ja pujottelut. Tärkeää on muistaa, että venytykset kohdistuvat tasapuolisesti molemmlle puolille eli esimerkiksi kiepit tulee tehdä molempiin suuntiin. Mikään temppu ei kuitenkaan ole turhasta, joten alkulämmittelyksi käy mainiosti vaikka kaikkien, jo koirasi osaamien temppujen kertaaminen. Temput kannattaa tehdä myös omistajalle hyödyllisiksi. Voit esimerkiksi kumartumisen sijaan kyykätä palkkaamaan koiran ja pyörähtää ympäri koirasi pyörähtäessä. Tämä tietysti vaatii koiraltakin jo jonkinlaista osaamista tempuissa. Näin hyöty tulee kuitenkin molemmille ja treenaaminen on entistä hauskempaa, pitäkää vain mielikuvitus ja turvallisuus rajananne!

Liikeratojen avaus - ääriasentoon ja takaisin
Liikeratojen avauksissa sama homma kuin tempuissa. Tärkeää on "venytellä" koiran kehon molemmat puolet tasavertaisesti. Kumarrukset, namin avulla pään kääntelyt ylös, alas ja sivuille ovat oivia tapoja venyttää koiraa turvallisesti. Liikeratojen avaaminen ja venyttely ovat lähellä toisiaan, ainoa suurehko ero on niiden kesto, joten  käytin niitä nyt törkeästi synonyymeina. Venytyksistä puhutaan kun venytys kestää ääriasennossa yli viisi sekuntia ja liikeratojen avaamisesta silloin kun käydään ääriasennossa ja palataan takaisin. Alkulämmittelyt tehdään siis liikeratojen avauksina, käydää ääriasennossa ja palataan takaisin. 

Alkulämmittely on hyvä lopettaa kunnon kehuihin ja omien raajojen heilutteluun. Tarjoa jo tässä välissä koiralle tilkka vettä. Jos kova jano yllättääkin olisi hyvä päästää koira vielä nopeasti pissalle, sillä täydellä rakolla treenaaminen on ikävää! Sitten vain treenailemaan. Alla vielä meidän pieni video, joka sisältää muutamia alkulämmitystemppuja/liikkeitä. Olisi myös kiva kuulla mitä teidän alkulämmittelyihin sisältyy tai saitteko joitain vinkkejä tästä postauksesta?

Treenivideo

Marraskuun postaustahti oli päätähuimaavaa, kolme postausta kuukaudessa ja silti lukijoita on tullut lisää, kiitän ja pahoittelen! Postattavaa on ollut mielessä, mutta aikaansaamattomuus ja kiire (tiedätte nää kaikkien käyttämät tekosyyt..) on voittanut niiden toteuttamisen. Viikko sitten käytiin Nepsun kanssa bussi ja juna -yhdistelmällä Kotkassa, matkat meni hyvin ja stressi/matkapahoinvointi pysyi hyvin kurissa Serene Um avulla. Edellisinä viikonloppuina on ollut pupumenoja, oltiin nimittäin kaverin kanssa esittämässä estekani -harrastusta ensin Kouvolan Faunattaressa ja nyt viime lauantaina vuorostaan Kotkassa. 

Koululla ollaan normaaliin tapaan lenkkeilty ja silloin tällöin treenailtu, pääasiassa tokoa. No miten meidän tokoilut sujuu? Mun mielestä treenien määrään verraten ollaan edistytty paljon, vaikka paljon on vielä opittavaa ja opituissakin hiomista. Ohjatut treenit kiinnostais, mutta täältä koulun korvesta on mahdotonta päästä mihinkään.. Alla pieni kooste tämän päivän treenailuista. :-)

käykää osallistumassa Hertan ja Kertun blogiarvontaan täällä!

Agilytya - Neela 6kk

Tähän asti ollaan treenailtu Neelan kanssa kerran viikossa tai hervemmin kahta hyppyä eri suunnista, odotusta ja lähtöä. Puomit ovat nyt olleet vähän maasta ylhäällä, mutta ei koskaan sen korkeampana! Treenit ovat lyhyitä, maksimissaan 10 minuuttia ja alkulämmittelystä sekä loppuverryttelyistä huolehditaan hyvin joka kerta. Neela reagoi todella hyvin kehon liikkeeseen, joten ajattelin eilen kokeilla ihan parit takaaleikkaukset sekä parit käännökset ja herranen aika, niissä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä! Tässä kun muistelen samalla hieman Mellin ensimmäisiä takaaleikkauksia.. haha!

Tiedän, että Neela on vasta puoli vuotta eikä sen kanssa tule treenata vielä kunnolla, mutta pienen pienet hypyt ja parit käännökset kerran viikossa eivät riko sitä, toki tiedostan myös riskit, mutta ne on aina, vaikka koira olisi jo täysikasvuinen. 

Tasapainotyyny

Tasapainotyyny on jo jonkin aikaa ollut koirien ostoslistalla, mutta sellaista ei ole meinannut löytyä mistään tai sitten ne ovat maksaneet aivan liikaa. Vihdoin ja viimein bongasin sellaisen Clas ohlsonilta eikä hintaa ollut kuin vähän päälle 20 euroa! Tasapainotyyny on yksi apuväline, jonka avulla voidaan kehittää koiran lihaskuntoa, kehonhallintaa, tasapainoa ja liikkuvuutta. Harjoitukset auttavat koiraa myös venyttämään itseään ja poistamaan mahdollisia lihasjännityksiä sekä samalla koiran ja omistaja suhde paranee. Erilaisissa koiraharrastuksissa, varsinkin agilityssä, koiran syvän lihaksiston tulisi olla erityisen vahva. Haittaa siitä ei ole kotikoirallekkaan! Fyysisen kunnon parantamisen lisäksi tasapainotyynyllä tehdyt harjoitteet ovat samalla erittäin hyvää aktivointia koiralle sekä rauhoittavat ja parantavat vilkkaan koiran keskittymistä. 

Alkuun koiran lihaskuntoharjoituksia olisi hyvä tehdä noin kolme kertaa viikossa, maksimissaan 15 minuutin ajan niin että välissä on lepopäiviä. Niin kuin muissakin fyysisissä harjoituksissa täytyy muistaa hyvät alkulämmittelyt ja loppujäähdyttelyt!

Neelan kanssa ollaan harjoiteltu aikaisemmin kovan tason päälle menemistä etu- ja takatassuilla, joten tyynylle mentiin samoilla käskyillä. Ihan alkuun tietysti lämiteltiin palloleikein ja sitten tutustuttiin vähän tasapainotyynyyn, mutta eipä Neela siitä mitään välittänyt, joten ruvettiin harjoittelemaan. Tehtiin ihan lyhyt noin 5 minuutin treeni. Etutassut löydettiin heti oikeaan paikkaan ja takatassutkin asettuivat tyynyn päälle pienen mietinnän jälkeen. Neelan seisoessa joko etu- tai takatassut tyynyn päällä liikuttelin nemeja hieman eri suuntiin niin, että koira liikkui tai paremminkin heilui tyynyn päällä. Lopuksi kokeiltiin tyynyn päällä istumimsta niin, että etutassut ovat lattialla ja sehän sujui hyvin, joten otettiin parit tassun antamiset eikä niissäkään ollut ongelmia. Mulla on liian taitava koira! Mellinkin kanssa olisi tarkoitus jossain vaiheessa alkaa hieman treenailemaan lihaksistoa ja takapään koordinaatiokykyä tasapainotyynyn avulla. 

Peruskiltti kakara

Mun täytyy myöntää, että oon ollut tähän asti ehkä hieman laiska Neelan koulutuksen kanssa tai ainakin löysempi mitä etukäteen kuvittelin. Tietysti puuduttavat helteet on ollut yksi (teko)syy, mutta Nepsu on myös osoittanut niin peruskiltiksi, etten ole kiirehtinyt asian kanssa. Pitäähän kakaran saada olla hetken kakara ja tottakai perusjuttuja ollaan opeteltu jonkin verran. Ikää tulee kohta jo kuitenkin 6kk täyteen, joten nyt on myös korkea aika alkaa kiinnittämään enemmän huomiota käytökseen. Koirakoulussa ollaan elokuun jälkeen käyty kaksi kertaa ja vielä ensi viikolla keretään käymää kerran ennen kuin muutetaan opistolle. 

Olin tänään ja oikeastaan jo viime viikolla yllättynyt miten hyvin Neela osasi tulla perusasentoon, seurata ja ottaa katsekontaktia sekä ohittaa toisia koiria niistä välittämättä, vaikka hieman heikosti näitä ollaan muistettu harjoitella. Hyvä pohja siis jatkaa eteenpäin! Nyt mulla alkaa viimein olla sopivat käskysanatkin mielessä, sillä sopivia on saanut jonkin aikaa miettiä ja "opetella" käyttämään uusia. Mellin kanssa käytössä on ollut ihan perus istu, maahan, odota, seuraa, seiso, seis yms. käskyjä, jotka ovat mielestäni keskenään liian samantyyppisiä sekä jotkut liian pitkiäkin. Neelan kanssa käytössä on enimmäkseen lyhennettyjä versioita, mutta osa myös ihan noita perus käskysanoja. 

Neela muistuttaa kaikkia, että treenaamisen on tarkoitus olla aina hauskaa!

Treenailua

Neelan kanssa ollaan opeteltu viime aikoina paljon uusia juttuja sadepäivien keskellä. Sateella ulkoilu on pienelle hienohelman alulle todella vastenmielistä tai varsinkin tarpeiden teko ulos sadekeleillä, joten sisäsiisteydessä on ollut havaittavissa pientä takapakkia, mutta joskos taas alettaisiin edistymään kun sateetkin väistyvät. Agility ja koirakoulut ovat koko heinäkuun tauolla, mutta yritän käydä molempien omien plus kaverin koiran kanssa ainakin kertaviikkoon hallilla pitämässä oman mielen virkeänä ja koirat aktivoituina. Neelan kanssa tehdään tietysti vain pikku juttuja kuten aitojen välistä menoa tarketille, lyhyttä suoraa putkea sekä kontaktin alastuloa (ei siis kiivetä vielä kontakteja vaan haetaan alastulon oikeaa asentoa, kontaktia). Mellin kanssa ajattelin heinäkuussa keskittyä lyhyisiin treeneihin, jossa haetaan keskittymistä ja mielenkiinnon yllä pysymistä sekä hiotaan erityisesti pujottelua.  Kaverin lapinkoiran, Wilman, kanssa tutustutaan vaan eri esteisiin ja tehdään pikku juttuja sillä Wilma ei ole sen kummemmin koskaan agia harrastanut. Lopussa vielä Neelan 4kk temppuilut videolla. 

   

23.6.2014 Agitreenit

Kolmas ja neljäs treenikerta uudessa ryhmässä.

Viimeviikon treeneistä en postaillut ollenkaan, sillä niistä jäi niin huono maku, että piti ihan sulatella viikko. Melli olisi mennyt hyvin, mutta mun ymmärrys ei mennyt perille persjätöillä ja valsseilla. Vasta kotona parin päivän jälkeen rataa muistellessa tajusin miten yksinkertainen se lopulta olisi ollut, ei vain menneet silloin tämän blondin aivoihin.. Tässä uudessa ryhmässä tehdään meille vielä aika vaikeita juttuja, mutta toisaaltaan kivempi oppia uutta kuin jankata aina sitä yhtä ja samaa asiaa, vaikkakin se ehkä joissain jutuissa tulisi meille enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi kaikki muutkaan ei ole vielä mitään PROagikiitäjiä (vaikkakin niitäkin löytyy) tässä ryhmässä. Laitan postauksen loppuun viime viikon radan muisteltavaksi, mutta en jää sitä sen enempää jahkaamaan.

Sitten eilisiin treeneihin, jotka menivät paremmin kuin viime viikkoiset. Tällä kertaa jätin Mellin odoittamaan autoon ja kävin rauhassa tutustumassa rataa, ilman että piti koko ajan stressata kun koira huutaa kentän laidalla kaikilta korvat puhki. Tämä oli superhyvä veto, sillä sain keskittyä vain ja ainoastaan rataa, joka sisälsi uusia juttuja eikä Melli ollut radalle mentäessä niin "kiihtynyt". Mellin kanssa tehtiin rataa osittain, sillä uusia juttuja oli niin paljon ja välissä palkkaaminen pitää muutenkin Mellin kiinnostuksen paremmin yllä. Edettiin rata pätkissä 1-6, 7-8, 9 eli kepit erikseen, 10-11 ja loppuun 13-16. Puomia ei lähdetty treenaamaan tälläkään kertaa, koska aika oli rajallinen eikä siinä saa kiirehtiä. Treeni meni siis mielestäni onnistuneesti ja Melli meni ensimmäistä kertaa kepit ekalla yrityksellä täydellisesti, jes! Mitään noita harjoitusten nimiä en muista mikä vähän ärsyttää, sillä nekin olisi kiva oppia. Joten jos joku enemmän agiatreenaava osaa tuosta 1. ratakuvasta päätellä miten ne mentiin niin saa heitellä harjoitusten nimiä, veikkauksetkin ovat tervetulleita! Näillä siis viittaan estettä 6, 7-8 putkelle ohjaus, 10-11. Jos epäselvyyttä miten me ne tehtiin, niin sitäkin voi kysellä, jos noita voi tehdä monella eri tapaa.. :D

 Alla 16.6.2014 Agitreenit

9.6.2014 Agitreenit

Musta tuntuu, että nää agitreenipostaukset ei oo niitä lukijoiden suosituimpia, vaikka itse tykkään yleensä muidenkin treenipostauksia lueskella. Näiden avulla voin kuitenkin itse palata muistelemaan edellisiä treenejä tai tulevaisuudessa mistä lähdettiin liikkeelle. Treenien jälkeen on myös kiva muistella rataa ja käydä vielä mielessä läpi plussia ja miinuksia, jotka muistaa sitten seuraavissa treeneissä ottaa huomioon. Blogin tarkoitus onkin pitää oma muisti virkeänä.

Eilen meninkin ensimmäistä kertaa Neelan kanssa hallille ennen Mellin treenejä. Harjoiteltiin ihan pieniä juttuja eli aitojen välistä tarketille menoa sekä lyhyttä putkea. Leikittiin ja ihmeteltiin muiden menoa. Neelan lopputreenien aikaan alkoi jyristä ja sataa kaatamalla vettä, joten päästiin todellakin jäähdyttelemään ulos. Yhtään kakara ei pelännyt ukkosta ja hömpsötteli vain tuttuun tapaan ympäriinsä.

Äiti toi Mellin hallille ja vei Neelan samalla kotiin eli vaihdoin vain koiraa lennosta. Tykkäsin tosi paljon eilisistä treeneistä! Rata oli kiva ja yhteistyö pelasi, mitä nyt alkuun piti vähän karjumalla etsiä sitä labbiksen olematonta keskittymistä kepeillä. Melli hakee koko ajan paremmin ja paremmin esteitä, minkä huomasin varsinkin putkilla. Enää ei tarvitse viedä sitä suuaukolle asti, jolloin mulla tuli ennen helposti pysähdys ja sen johdosta koiralta kielto. Parin kerran jälkeen Melli alkoi väsyä, mutta innokkaalla ja jämäkällä ohjauksella saatiin vielä viimeisetkin pätkät kunnialla läpi! Meidän rata loppui taas ennen puomia, sillä sitä ei olla päästy vielä harjoittelemaan kunnolla. Suurin idea tolla puomilla oli kuitenkin 5 ja 6 esteen väli, sillä ohjaus meni vinoon, mutta koiran piti mennä hypyn kautta, eikä kaartaa putkelta puomin ali ja hyvin se meillä onnistuikin. Alussa ennen rataa, kokeiltiin ensimmäistä kertaa keinua. Olin varma, ettei Melli saisi keinulle kuin etutassut, jonka jälkeen iskisi paniikki, mutta kuinkas ollakkaan se meni ryminällä läpi. Onneksi keinun takana oli varmistaja, ettei kiikahtanut ihan täysillä maahan. Seuraavilla kerroilla Melli kuitenkin tuppasi hyppäämään puolen välin jälkeen alas, jonka jälkeen harjoiteltiin vain alastuloa. Ensi kerralla sitten uudestaan. Tosiaan, treeneistä jäi todella hyvä fiilis ja innostuttiinkin jäähdyttelemään piiitkästä aikaa lyhyen hölkkälenkin parissa, sekä tietysti Melli pääsi pulahtamaan jokeen, kun ukkonenkin kerkesi lähteä muille teille.

Agitreenit 2.6.2014

Maanantaina mulla ja Mellillä oli ensimmäiset agiharkat uudessa ryhmässä. Edellisellä viikolla kävin ilman koiraa katsomassa vähän millaisella tasolla ryhmäläiset ovat ja mitä siellä tehdään. Treenit vaikutti oikein hyvältä, vaikka muut ovat meitä hieman kokeneempia, mutta eiköhän me joukossa pärjätä. Treenaajat ja ohjaajat olivat todella mukavia ja rentoja.

Tosiaan maanantaina mentiin sitten kunnolla mukaan ryhmään ja harkattiin vähän keppejä sekä muutamaa estettä ja putkea, jotta ohjaajat sai vähän käsitystä missä vaiheessa ollaan. Meitä oli treeneissä vain kolme, joten jo puolessa tunnissa koirat olivat ihan poikki. Treeneistä jäi tosi hyvä mieli, vaikka Mellin keskittyminen suuntasi enemmänkin ryhmän vesikoiraurokseen ja toisin päin.. tais olla rakkautta ensisilmäyksellä. ;) Treenien jälkeen Melli pääsi jäähdyttelemään jokeen.

Viilennystä kesäpäiviin

Kesän lämpöisinä päivinä varmasti jokaisella koiralla on kuuma, koiran koosta tai turkin laadusta riippumatta. Kuumimpina päivinä pitkät lenkit ja kovat treenit kannattaa unohtaa ja aktivoida koiraa muilla keinoin. Sisällä voi tehdä temppuja ja tietysti uimisesta pitävät koirat voi viedä uimaan. Kesäisin koiran viilentäminen on tärkeää sekä on hyvä tarkkailla, että koira juo tarpeeksi. Viilentämiseen on monia keinoja, mutta jos samalla haluaa aktivoida koiraa on seuraava vinkki aika POP!

Tarvitset vain ämpärin tai jonkin kulhon riippuen koiran koosta, vettä sekä nameja. Etene rauhassa lisäämällä ensin vain vähän vettä ämpärin pohjalle ja heitä nami ämpäriin. Anna koiralle lupa ottaa nami vedestä. Lisää joka kerran jälkeen vähän vettä ämpäriin kunnes koira joutuu oikeasti sukeltamaan korviaan myöten namin eteen. Muista edetä rauhassa äläkä missään nimessä pakota koiraa, varmastikkaan jokaisella koiralla tämä ei toimi. Muista myös, että koiraa tulee valvoa koko ajan. Iloisia viilennyshetkiä :-)

Agitreenit 13.5.2014

Tiistaina oli alkeiskurssin vikat treenit. Ryhmä on ollu ihan mahtava, varsinkin ohjaajat. Ollaa opittu Mellin kanssa paljon ja saatu mahtava uusi harrastus! Treenailut jatkuu uudessa, tavallisessa ryhmässä maanantaisin kunhan jäsenhakemus saa hyväksynnän. 

Tiistain treeneissä mentiin alla olevaa rataa, joka sisälsi hyppyjä, putkia, kepit sekä pari kontaktia. Puomi oli meille vielä madallettu, mutta muuten rata oli ihan samanlainen kuin muillakin. Melli oli taas niin innoissaan, ettei meinannut alussa jaksaa keskittyä. Ite meinaan mennä hieman liian lujaa, jolloin esim. putkella tulee "pysähdys" eikä Melli tajua mennä putkeen. Vähän ku ite maltan hidastaa niin Mellikin pysyy mukana. :D

Treenien jälkeen äiti tuli Neelan kanssa hakemaan meitä hallilta ja Nepsukin pääs hieman tutkiskelemaan paikkoja. Tuleva agilityhauva :3

Agitreenit 6.5.2014

Eilen mentiin treeneissä kahdenlaista rataa. Ensimmäinen oli hyvin yksinkertainen, mutta siinä oli Mellille kaikki vaikeimmat esteet eli A, puomi ja kepit. Puomi oli meille madallettu ja kepeissäkin oli vielä länget joissain väleissä helpottamassa. Melli meni hienosti kontaktit ja kepitkin parin yrittämisen jälkeen meni ihan täydellisesti!

Toinen rata oli jo vähän mutkikkaampi ja kokeilin siinä paria eri ratkaisua. Takaaleikkaukset ei ole Mellille vielä kovin varmoja, joten mentiin ilman niitä ja yritin ite sitte vääntää persjättöä ja valssia. Jätin Mellin ensimmäisen esteen taakse ja kävelin ite kakkos esteen oikealle puolelle, jolloin kolmos-nelos esteillä ei tarvinnut takaaleikkausta. Kuutos putkelle ohjauksen jälkeen valssilla/persjätöllä seiska esteen vasemmalle puolelle ja siitä eteen päin. Ysi putken jälkeen ehin hyvin ottamaan vastaan putken oikealta puolelta eli siihen väliin taas valssi/persjättö, jolloin vältettiin jälleen takaaleikkaus 10-11 esteillä. Sekotan ite välillä valssin ja persjätön, joten en nyt oo varma kumman tein missäkin kohassa, jommankumman kuitenkin, hah. :D

 Rata sujui hyvin ilman suurempia ongelmia. 

Ekat mätsärit

Viime viikolla mätsäreitä pällistellessä mua puraisi pieni mätsärikärpänen, vaikken ole koskaan aikaisemin ollut mistään koiranäyttelyistä tai mätsäreistä kiinnostunut, enkä oikeestaan tiedä niistä mitään. Neelalla ei ole vielä rokotuksia, joten ainut mahdollisuus olisi mennä Mellin kanssa kehään seuraavissa mätsäreissä. Mellin kanssa ei olla koskaan opeteltu seisomaan kunnolla, ainoat seisotukset tulee tehtyä pari kertaa kesässä rakennekuvia ottaessa, eikä niissäkään ole niin väliä miten se seisoo. Melli rakastaa muita koiria, joten se on aika sählä ja innokas tapahtumissa joissa on paljon koiria. Kaikesta huolimatta halusin sen kanssa mätsäreihin! Niinpä me mentiin.

Eilen sitten lähettiin elämämme ensimmäistä kertaa kehään, kokemattomina ja tietämättöminä. Paikan päällä meinasin perääntyä ilmottautumisista, koska kaikki näytti osaavan niin hyvin harjotellessa. Päätin kuitenkin mennä. Ihan sama miten menisi, laukatkoon kehässä ja istukoot vaikka, kuhan ite uskallaudun menemään. 

Hieman ennen meidän vuoroa mua alko jännittää ihan pirusti, koska tuomari juoksutti kaikilla kolmion. Mitä, miten se mennään, mikä se on, voiks mätsäreissäkii juoksuttaa kolmion, häh, miten mä selviin, apua? Onneks kaikki muutkaan ei mennyt sitä ihan täydellisesti, joten so what. Meidän kanssa kehään tuli akita(??), joka meni ihan pirun hienosti, joten ei ollut kovinkaan yllättävää, että saatiin sininen nauha. Melli meni kuitenkin tosi hienosti, olin ihan yllättynyt! 

Sinisten kehässä mentiin taas hienosti, vaikka pari laukka-askelta tuli ja välillä seisotuksessa pylly hipaisi maata, niin silti tultiin toisiksi! Eli isojen SIN2! Ei olis voinut hienommin mennä. Saa taas olla ylpeä tuosta koiruudesta ja selvisin itekkin jännityksestä. :D Lopuksi valittiin vielä paras noutaja eli päästiin kolmannen kerran kehään. Mun mielestä Melli oli paras, vaikkei titteliä saatukkaan♥

Palkinnot ISOT SIN2 sekä kaikki noutajat kehässä olleet saivat pienen palkintopussin.

Agitreenit 29.4.2014

Tiistai-ilta vietettiin taas Mellin agitreenien parissa. Aikalailla samanlaiset treenit kuin viime viikolla eli alkuun mentiin yksittäisiä esteitä ja lopuksi pientä rataa yksitellen. Yksittäisissä esteissä oli A, puomi, kepit yhdellä hypyllä, rengas sekä pussi. A-esteessä saatiin hienot kontaktit, vaikka niitä ei olla harjoiteltu enkä niitä vielä edes vaadi. Kepeissä oli pientä sähläystä, koska Mellin keskittyminen oli jäänyt kotiin.. jälleen kerran. :D Rengas ja pussi meni suhteellisen hyvin, mitä nyt pientä ennakointia, mutta sekin saatiin loppuun kohden ansoihin. Huomaa, että täytyy jo alkaa vaatimaan enemmän!

Lopuksi mentiin yhdeksän esteen hyppyrataa. Melli toimi hienosti, haki hyvin esteet ja jaksoikin juosta ihmeen hyvin. Mun ite pitäis vähän hidastaa vauhtia, koska Melli ei ehdi seuraavalle esteelle kun olisin jo ohjaamassa ja silloin mulle tulee pysähdys, jolloin myös koira pysähtyy. 

Hupsis tuo sininen neliö radan seassa.