Motipurkki - syysiltojen pelastaja

Pari viikkoa sitten havahduin ulkona syksyn väreihin ja viileneviin ilmoihin, mutta tällä viikolla ollaan saatu kaivaa heijastinkamppeet esiin ja lenkkeillä aamuisin ja iltaisin katulamppujen valoissa. Mennäänhän nyt jo lokakuussa, mikä tuntuukin ihan hullulta ajankululta. Syksyn kylmyys, sateet ja piemys vetää helposti mieltä ja omalla kohdalla ainakin myös lenkkeilymotivaatiota alaspäin, jonka ylläpitämiseksi onkin yritetty keksiä keinoa jos toistakin. Ajattelin alussa, että pimeistä aamuista tulee ongelmallisia, mutta ne ovatkin osoittautuneet ihan kivoiksi. Kävellään aamuisin yleensä puolen tunnin rauhallinen lenkki, jolloin Neela saa haistella rauhassa ja mennä vähän vapaammin. Siinä pysyy hyvin mukana puoliunisenakin, kun ei tarvitse edes vastaantulijoita väistellä, niitä kun ei ole syysaamuina hirveästi näkynyt. 

Illoista ollaan sen sijaan selvitty monipuolisuuden ansiosta. Pidemmät lenkit ja treenit ovat jääneet enimmäkseen viikonlopuille ja arki-illat täyttyvät erilaisista aktivoinneista. Oma pää ei ainakaan kestä päivittäin samaa parin tunnin lenkkiä, jos ei edes eteensä nää. Koirakin väsyy helpommin erilaisita aktivoinneista ja tottakai monipuolisuus on hyväksi myös koiralle. Ihmisen mielestä puhumattakaan.

Mistä meidän illat sitten koostuu? Sain yksi ilta lenkillä päähäni tehdä, jälkeenpäin motipurkiksi nimetyn, noh miksi muuksikaan sitä nyt osaa kutsua.. motipurkin siis, joka toisi sitä motivaatiota treenaamiseen. Kirjoitin paperilapuille kaikkia mahdollisia aktivointeja kuten doboa, tokoa, pyöräilyä, juoksulenkkejä, koiratanssia, temppuja, vieheleikkiä ja namien piilotusta. Laput purkkiin ja joka ilta poimitaan purkista yksi aktivointi joka toteutetaan. Sen verran ollaan menty myös oman mielen mukaan, että jos jonain päivänä on selvä plääni mielessä niin mennään sen mukaan eikä nosteta purkista lappua. Tämä "motipurkki" kuulostaa ehkä hieman hölmöltä, mutta jos moti on kadoksissa tai treenit menevät aina yhdellä ja samalla kaavalla, suosittelen kokeilemaan! Juoksulenkin osuessa kohdalle, saattaa mielen sisällä syntyä ensiksi pieni itkupotkuraivari, mutta sanomattakin selvää, että fiilis on erittäin hyvä sen pienekin juoksulenkin jälkeen. Koiratanssit, leikit ja temput tuovat iltoihin rentoa - ei elämä ole niin vakavaa - fiilistä, mikä on tärkeä muistutus  välillä kiireisen ja tylsän arjen keskelle. Motipurkki on myös motivoinut meitä kokeilemaan uusia juttuja, joita ollaan aijemmin vain mietitty. Esimerkiksi pyöräilyä mietin koko viime kesän, mutta kokeiltua tuli vasta kun olin nostanut lapun motipurkista ja nyt vähän kismittää, että talvi tekee tuloaan ja pyöräilemään päästään kunnolla varmaankin vasta ensi kesänä, mutta sitä odotellessa. Jospa sitä talvella tulisi kokeiltua, vaikka koirahiihtoa pyöräilyn sijaan!

Ahmimisenestokuppi on POP!

Bongasin toukokuussa Best Friend FI -facebook sivulla julkaisun, jossa etsittiin testaajia BF Gear ahmimisenestokupille. Mellille ostettiin pari vuotta sitten ensimmäinen ahmimisenestokuppi ja sen jälkeen paluuta normaaliin kuppiin ei ole ollut, paitsi nyt alkuvuodesta alkoi vanha kuppi näyttämään siltä, että elämä oli sen osilta ohi ja palattiin väliaikaisesti takaisin vanhaan normaaliin kuppiin. Sen myötä myös satunnaisiin ahmimisesta aiheutuviin oksenteluihin. Uutta ahmimisenestokuppia ei saatu vielä aikaiseksi hankkia, joten ilmoitin Mellin innokkaaksi testaajaksi hetkeäkään epäröimättä. 

Reilun viikon päästä saimme iloksemme huomata, että meidät oli valittu mukaan testaajaryhmään, mahtavaa! Kuppi saapui pikaisesti ja yllätyin heti positiivisesti kupin koosta ja materiaalista, se olikin isompi ja kestävämmän oloinen, mitä oletin - juuri passeli Mellille. En ollut etukäteen tutustunut kuppiin yhtä kuvaa lukuunottamatta, joten itselläni ei ollut hirveästi aavistusta esimerkiksi juuri sen koosta, taikka mistään muustakaan. BF Gear ahmimisenestokuppi on spiraalin muotoinen ja halkaisijaltaan 25cm. Kupit urat ovat noin 10cm syvät ja suhteellisen leveät, jonka takia kuppi soveltuukin parhaiten keskikokoisten ja isojen koirien käyttöön. Meillä esimerkiksi Neela saa pienellä kuonollaan noukittua kupista nappulat hetkessä, kun Mellillä siihen menee kolminkertainen aika mitä normaalista kupista syödessä. Mielestäni kuppi vaikuttaa todella kestävältä ja suurta plussaa pohjan liukuestoista! Kurkkasin mielenkiinnosta myös kupin hintaa netistä ja se, jos mikä yllätti. VAIN 8,90€. Siis näin hyvästä ahimimisenestokupista pyydetään alle 10€ ja me kun ooteltiin  tilipäivää, että saataisiin ostettua Mellille useamma kympin maksava kuppi..

Ja miksi kerron tästä täällä blogissa? Siksi, että olen ollut niin tyytyväinen kyseiseen kuppiin ja iloinen siitä, että Mellin satunnaiset oksenteltun pysyvät taas poissa. Blogilla ei ollut mitään osuutta testaukseen taikka toisinpäin, vaan tämä postaus on täysin omasta halusta rustattu ja täysin omasta halusta ja sydämestä suosittelen tätä kuppia kaikille hotkijoille tai miksei muillekkin ihan vain aktivointia kaipaaville. Juuri tätä kyseistä BF kuppia siksi, että se on niin HALPA ja hidastanut meillä ruokailuja vielä enemmän kuin edellinen kuppi (tämä). Mellille ahmimisenestokupista on ollut niin paljon hyötyä, että toivon muidenkin kokeilevan näitä. Meillä ainakin aluksi epäröitiin moisen kupin toimivuutta, mutta nykyään myös Neela syö aamunappulansa ahmimisenestokupista, tosin vain aktivoinnin kannalta. Pienemmille koirille voin lämpimästi suositella tätä kuppia.

Dobo - minkä kokoinen pallo?

Edellisestä dobo -postauksesta onkin vierähtänyt jo parisen kuukautta, vaikka alkujaan oli tarkoitus kirjoitella dobosta hieman ahkerammin. Meillä kuitenkin kävi niin, että ensimmäisenä tilaamani pallo (55cm) osoittautui liian pieneksi. Uutta tilatessa pallot olivatkin jo loppuunmyytyjä ja vasta viime viikolla saatiin uusi pallo kotiin. Tähän mennessä emme ole saaneet treeneistä kunnollista otetta, mutta toivottavasti uuden pallon myötä alkaisi sujumaan paremmin.

Uusi dobo-pallo innosti myös kirjoittamaan jotain tänne blogin puolelle, mutta koska mulla ei vielä ole jakaa vinkkejä treenaamisesta niin ajattelin jatkaa blogin "dobosarjaa" kertomalla hieman pallon koon valitsemisesta. Itse olisin ainakin ensimmäistä palloa ostaessa kaivannut enemmän vinkkejä ja muiden kokemuksia, joten ehkä tästä on apua jollekin joka tuskailee saman asian kanssa.

Minkä kokoinen pallo?

Dobo-pallon koko valitaan koiran säkäkorkeuden ja ruumiinrakenteen mukaan ja yleinen suositus on, että pallo olisi noin 10cm suurempi kuin koiran säkäkorkeus. Pitkärunkoiset koirat saattavat kuitenkin tarvita hieman suuremman pallon ja ostotilanteessa suosittelen myös miettimään sen käyttötarkoitusta. Meillä pallo toimii niin koiran kuin omistajankin treenivälineenä, joten pallon täytyy olla myös omistajalle sopivan kokoinen. Esimerkiksi 170cm pitkän ihmisen on varmasti hankala treenata 45cm pallolla kaikkia liikkeitä ja sama juttu pätee, jos pallo on aivan liian suuri. Palloa ostaessa tulee myös huomioida, että ilmoitetut koot ovat tehdaskokoja eli todellisuudessa pallo on aina matalampi mitä ilmoitetaan. Tehdaskoot heittävät todellisesta koosta noin 10-15cm. Jos mietit kahden pallokoon välillä suositellaan yleensä valitsemaan suurempi.

Dobo-pallo 45cm:
-Koirat, joiden säkä on alle 30cm
-Ohjaajan hankala treenata näin pienellä pallolla

Dobo-pallo 55cm:
-Koirat, joiden säkä on alle 40cm
-Lyhyt/pienikokoinen ohjaaja saattaa pystyä treenaamaan hyvin

Dobo-pallo 65cm:
-Koirat, joiden säkä on alle 55cm
-Mielestäni paras koko ohjaajalle

Dobo-pallo 85cm:
-Koirille, joiden säkä on yli 50cm
-Turhan iso ohjaajalle useimmissa liikkeissä

Oma kokemus pallon koon valinnasta?

Meillä tosiaan pallon koon valinta ei mennyt ekalla kerralla ihan nappiin. Pähkäilin aluksi 55cm ja 65cm välillä ja luultavasti olisin päätynyt suurempaan, kunnes saatiin lajitietäjältä hieman väärää tietoa (oletetusti kuitenkin vahingossa!). Tällöin meille sanottiin, että pallon tulisi olla 10cm pienempi kuin koiran säkäkorkeus eli Neelalle paras vaihtoehto olisi 45cm. Ihmettelin hieman näitä suosituksia, sillä olin juuri yrittänyt etsiä netistä tietoa ja olin päätymässä paljon suurempaan palloon. Lopulta päädyin kolmesta vaihtoehdostani keskimmäiseen eli 55cm.

Dobo-pallo saapui ja tietysti se piti saada heti kokeiluun. Petyin jo hieman palloa täyttäessä, koska huomasin sen olevan paljon pienempi mitä oletin. Tyhmänä en siis osannut edes arvata, että ilmoitettu koko olisi tehdaskoko ja pallo tulisi täytettynä olemaan reilustikin pienempi. Epäilin jopa hetken, että mulle olitaisiin lähetetty väärän kokoinen pallo. Kaikesta huolimatta yritettiin kuitenkin saada treeniä aikaiseksi. Jotkut liikkeet onnistuivatkin mutkitta ja saatiin pientä ensimakua lajista. Neela ei kuitenkaan suostunut hyppäämään pallon päälle yhtä hyvin kuin koululla olevan, isomman pallon päälle. Yksikseni, ilman koiraa, treenaillessa huomaisn myös, että 170cm pitkälle ihmiselle 55cm pallo on aivan liian pieni. Dobo - koiran kanssa kuntoon kirjassakin useimpiin omistajan liikkeisiin suositellaan joko 65cm tai 85cm kokoista palloa. Treeni-into laski aika nopeasti sadasta nollaan ja pallokin viskattiin vaatehuoneen perukoille siinä toivossa, että joko se kasvaisi tai me treenaajat kutistuttaisiin. Kumpikaan toiveista ei toteutunut, joten uusi pallo lähi tilaukseen heti kun niitä oli taas saatavilla. 

Uusi (65cm) pallo saapui ja tällä kertaa odotukset osuivat paremmin oikeaan. Tyhjänä pallo vaikutti jättikokoiselta muovikasalta verrattuna kokoa pienempään, mutta pumppauksen jälkeen se osoittautui juuri passelin kokoiseksi. Neela oli heti varmempi pallon päällä ja liikkeet onnistuvat paremmin - niin koiralla kuin ohjaajallakin! Tykkään myös ehkä hieman enemmän tästä kiiltäväpintaisesta pallosta kuin mattapintaisesta, vaikka mitään erikoista eroavaisuutta ei olekaan.

Dobo-pallo 55cm:

Neela (säkä 40cm): Pystyy treenaamaan, mutta epävarmuus pallon päällä. Ohjaajan tukiessa palloa jaloillaan koira ei mahdu kunnolla / hyppää mielellään pallon päälle. Pallon "kuljettaminen" etutassuilla onnistuu paremmin kuin suuremmalla pallolla.

Melli (säkä 59cm): Pystyy suorittamaan joitain liikkeitä (mm. etutassut pallon päälle), mutta suurin osa liikkeistä joudutaan sivuuttamaan. Ei voi treenata aktiivisesti.

Ohjaaja (pituus 170cm): Pystyy treenaamaan suhteellisen monipuolisesti, mutta useimmissa liikkeissä tulee väärä suoritusasento liian pienen pallon takia.

Dobo-pallo 65cm:

Neela (säkä 40cm): Varmuus pallon päällä -> liikkeet onnistuvat paremmin. Heiluminen pallon päällä vähentyy huomattavasti. Hyppää mielellään pallon päälle, myös ohjaajan tukiessa palloa jaloillaan. 

Melli (säkä 59cm): Monipuolisemmin liikkeitä kuin 55cm pallolla, mutta vaatisi kuitenkin koon isomman pallon. 

Ohjaaja (pituus 170cm): Kaikki liikkeet onnistuu, jopa ne joihin suositellaan pienempää palloa. Liikkeiden suoritusasennot paremmat kuin 55cm pallolla!

Viikkokatsaus #8

Viikon kohokohdat olivat ehdottomasti Neelan yksivuotissynttärit sekä hiihtolomalle lähtö. En vieläkään osaa käsittää kuinka nopeasti vuosi on mennyt saatikka sitä, että muutaman kuukauden päästä Melli täyttää jo neljä vuotta ja Pepe seitsemän, herranjestas. Virallisesti koulun hiihtoloma olisi alkanut perjantaina, mutta otettiin Neelan kanssa varaslähtö ja äiti tulikin hakemaan meitä jo keskiviikkoiltana. Kotona Neelaa odotti pari synttärilahjalelua ja perjantaina tekaisin koirille pienet kakut Hertan, Kertun ja Martan blogin innoittamana. Meillä on aina ollut tapana muistaa eläimiä niin synttäreinä kuin joulunakin, yleensä juuri lelulla ja herkkuannoksella.

Kakkuresepti oli kivan yksinkertainen ja terveellinen. Herkkävatsaiselle raakaruokailijalle en mitään vehnäjauhomössö-kakkuja tai muita vastaavia halunut edes ajatella. Mellille nyt sopii ja maistuu mikä vaan. Tein yhden ison kakkun sijaan pari pienempää annoskakkua ja lisäsin reseptiin pari pikkujuttua. Hyvin maistui ja Neelankin maha pysyi hyvänä. Tämä kakkuresepti saa ehdottomasti jäädä odoittamaan seuraavia synttäreitä!

Koiran synttärikakku meidän tapaan:

250g (naudan) jauhelihaa

1 kananmuna

 ½ dl korppujauhoja

puolikas porkkana raastettuna

pieni pala omenaa raastettuna

ripaus valkosipulirouhetta 

koristeluun: juustoa

Ainekset sekaisin kulhossa ja kakut pellille. Itse käytin muotoiluun apuna pientä kuppia.

 Uuni lämpenemään 175 astetta ja pikkukkuja paistetaan noin 15 minuuttia.
Ennen tajoilua annetaan jäähtyä ja halutessa koristellaan.

Loppuviikko on mennyt aika surkeissa fiiliksissä. Itse olen sairastellut torstai-illasta lähtien ja loppua ei näy. Ensimmäiset päivät Neela oli todella tylsistyneen oloinen ja tulikin vähän väliä vetämään peittoa ja villasukkia pois päältä. Nyt se on kuitenkin tajunnut, ettei minusta ole leikkikaveriksi ja osaa ottaa rennosti aina kun Mellikään ei suostu leikkeihin tai vaihtoehtoisesti vinguttaa uusia lelujaan. Parhaimmassa tapauksessa se on makoillut mun kanssa peiton alla. Pahinta tässä taitaa olla se, että sohvalla pötköttäessä on hyvää aikaa selailla kasvattajien nettisivuja, nettikauppoja ja vaikka mitä kiellettyä.

Loppuun on kyllä ihan pakko hehkuttaa Neelan uusia leluja. Bongasin jo joululahjaostoksia tehdessäni Mustissa ja Mirrissä pehmopallon, joka olisi varmasti Neelan mieleen. Joulunalla se jäi kuitenkin ostamatta, mutta muutama viikko sitten se osui taas silmään ja päätin ostaa sen Neelalle synttärilahjaksi. Pallo on osoittautunut oletettua kestävämmäksi ja todellakin Neelalle mieluisaksi. Vinku löytyy ja valkoiset karvaosatkin pysyneet paikoillaan siitä huolimatta, että Neela yrittää repiä niitä vähän väliä. 

Pinkin otuksen äiti oli ostanut Neelalle lahjaksi. Yleensä tälläisiä leluja ei viitsi jättää Mellin käsittelyyn sillä vingut ja saumat hajoaa vikkelää. Tämä on kuitenkin lojunut lattialla useamman päivän ja kestänyt koirien yhteiset vetoleikit ja riepottelut. En tiedä onko Mellin otteet hellittyneet vai ovatko nämä erityisen kestävää sorttia. Mikä parasta, lelu sisältää neljä vinkua eli ei ihmekkään, että Neela tykkää! 

Neelan ruokinta #2

Ennen käytin Neelalla palkkana lähinnä nappuloita ja Hau Hau Championin kanakierteitä tai kanafileitä. Raakaruokaan siirtyessä aloin panostamaan myös nameihin ja huomasin, ettei raakalihojen keitteleminen olekaan niin vaivanloista. Parhaimmat namit saa ehdottomasti kanan sydämistä, mutta samassa kattilassa valmistuu vaihteluksi kivipiiraakin. Kaupan nameista menee edelleen silloin tällöin HHC:n kanakierteet ja -fileet.

Yhdestä Maukkaan tai Mushin pötköstä eli 500 grammasta saa kukkuraisen raejuustopurkillisen nameja. Yhden broilerin sydän- tai kivipiirapötkön hinta huitelee siinä 2,5 euron paikkeilla. Neelalle tästä satsista saa useamman treenipäivän namit. Ja jos ennen sanoin, että nappulalla treeni kulkee niin entiseen verrattuna näillä päästäisiin vähintäänkin taivaaseen. Jos ei kirjaimellisesti niin ainakin Neelan ajatusmaailmassa. 

Itse teen nameja yleensä 500 gramman satseissa eli puoli pötköä sydäntä ja puoli pötköä kivipiiraa. Ensiksi puolitan pötköt ja annan niiden sulaa. Keitän lihoja kattilassa noin viiden minuutin ajan. Keittämisen tarkoituksena on lähinnä saada paloista miellyttävämpiä käsitellä, joten ei haittaa, jos ne jäävät sisältä hieman raa'aksi. Keittämisen jälkeen kaadan keitinveden sivuun ja annan lihojen hieman jäähtyä ennen kuin pilkon ne pienemmiksi. Keitinvettä ei kannata heittää hukkaan, sillä liemi sopii mainiosti nappuloiden tai puuron sekaan. Lientä tulee kuitenkin aika reilusti, joten kukaan tuskin käyttää sitä saman päivän aikana. Suosittelen siis pakastamaan lientä, vaikka pienissä jääpalamuoteissa. 

TREENINAMIT:

250 grammaa kanansydäntä

250 grammaa broilerin kivipiiraa

keitinvettä sen verran, että lihat peittyvät

Jotkut laittavat kyseisten namien keitinveteen ripaukse suolaa, valkosipulinkynnen ja laakerinlehden, mutta itse olen tähän asti keittänyt lihat ilman mausteita. Lihat ja vesi kattilaan ja liesi päälle. Keitetään sen verran, että pinta saa väriä, noin 5 minuuttia. Kaadetaan keitinvesi pois ja annetaan lihojen jäähtyä. Lopuksi namit pilkotaan sopivan kokoisiksi ja tarvittaessa pakastetaan kerta-annoksina. Namit eivät säily montaa päivää hyvinä, joten suosittelen pakastamista, jos tekee isompia annoksia kerralla. 

DIY pupujen herkkutangot

Piparkakkulauma

Piparkakkutalon väsääminen on meillä ehdottomasti yksi jouluperinteistä. Edellisinä vuosina on tullu tehtyä aina jonkin ohjeen tai muottien mukaan, mutta tänä vuonna tein kaiken (paitsi Mellin) alusta alkaen itse. Suunnittelin pikkumökin kaavat paperille, Neelan ja pupujen muodot piirsin googlesta läpi, koska mun piirrustustaidot ei riitänyt edes niihin. Kaupoista löytyy yleensä aika huonosti kivoja piparimuotteja, mutta googlesta löytyy hyviä kuvia, joiden ääriviivat on helppo piirtää läpi ja näin saa tehtyä vaikka minkälaisia pipareita. Tällä taktiikalla tein sheltin ja kanit, hakusanana käytin esim. sheltie silhouette. Muutaman kerran meni pieleen ja aikaa kului melkein neljä tuntia, mutta oon tyytyväinen lopputulokseen! Mellin mielestä tää sopis tietysti paljon paremmin masun pohjalle, kuin hyllylle koristeeksi.. yllättävää. :'D

Lokakuun suosikit

Samantyylisiä kuukauden suosikit postauksia on näkynyt viime aikoina paljon kauneus- ja lifestyleblogeissa sekä YouTubessa vlogikanavoilla. Ennen tälläiset postaukset eivät herättäneet minussa minkäänlaista kiinnostusta, mutta syyskuun lopussa vastaavanlainen postaus oli ilmestynyt johonkin eläinblogiin (en nyt millään saa päähäni mikä se olisi voinut olla), mikä olikin todella mielenkiintoinen. Kiva nähdä mitä muut eläinihmiset (pääasiassa koira-) ovat kokeneet hyviksi tuotteiksi ja joukosta voi löytää jotain mitä lisätä omalle ostoslistalle.. Niinpä ajattelin itsekkin väsätä tälläisen! Samalla saa postauksiinkin vähän vaihtelua.

Ulkoilu ja matkustelu:

LEDvalopanta. Ehdoton suosikki syksyn pimeisiin iltoihin! Mettä- ja peltolenkeillä näkee missä koira juoksee ja hihnalenkeillä ei jäädä autoilijoilta huomaamatta. Monet ovat tulleet lenkeillä kyselemään "mistä näitä pantoja saa, näkyy niin hyvin jo kauempaa." Pantoja tosiaan saa alle 10€ ainakin Petenkoiratarvike.com sekä Agrimarketeista.

Turvavyöjatkopala. Meidän auto ei ole koiria varten suunniteltu, joten koirat joutuvat matkustamaan valitettavasti takapenkillä eikä tällöin turvallisuus ole aina niinkään taattua. Viime kuussa löysin Mustista ja Mirristä valjaisiin kiinnitettävän turvavyöjatkopalan, joka on ollut autoreissuilla todella hyvä. Enää en lähtisi autoon ilman valjaita ja tätä jatkopalaa. Suosittelen muillekkin takapenkillä matkustajille!

Fleksi. En olisi ihan heti uskonut, että fleksi löytyisi mun tekemästä -suosikit postauskesta, mutta mutta. Neelalla, pienellä koiralla, se on ollut kuitenkin kätevä lyhyillä aamu- ja iltapissalenkeillä sekä ehkä yllättävänä juttuna se on myös toiminut Mellin ja Neelan yhteislenkeillä mainiosti. Hihnat ei ole koko ajan solmussa ja fleksin stop napilla saa helposti tilanteet haltuun. :D

Lelut ja aktivointi:

Amerikkalainen tennispallo. Täydellinen treenipallo. Sopivan kokoinen, vinkuu ja lentää, sopii muotonsa puolesta myös paremmin taskuun kuin normaali tennispallo. Todellakin suositellaan muillekkin pallohulluille!

Pallopaimennus. Lokakuussa treenailtiin jonkin verran jumppapallon työntelyä kuonolla eli pallopaimennuksen alkeita. Tarkoitus olisi treenailla jatkossa enemmänkin, sillä Neela todellakin tykkää tästä. Onhan paimennus sille luontaistakin, vaikka pallopaimennus ei ehkä ihan aja samaa asiaa. Hauskuuden lisäksi myös todella hyvää aivotyöskentelyä koiralle!

Hipsu. Vinkuva pehmoleluhiiri tai- rotta, kumpi nyt onkaan. Pehmoleluista Nepsun ehdoton lemppari ainakin tällä hetkellä. Kuvassa Hipsu onkin litimärkä ja likainen, koska Neela oli vienyt sen takapihalle ulkoilemaan..

Ruokinta ja namit:

DIY-koiran namit. Itsetehtyjä ja maistui hyvin koirille, mikäs sen parempaa.

Tehobakt maitohappobakteeri jauhe. Edistänyt hyvin Neelan mahantoimintaa uusien lihojen kanssa eli olen välillä heittänyt mitallisen raakaruuan sekaan ja näin masu ei ole mennyt niin pahasti sekaisin.  Tätä pitäisi löytyä jokaisen herkkävatsaisen koiran ruokakaaapista!

Hyvää hampaille! Hampaiden harjaus on jäänyt tässä kuussa vähälle, mutta sen sijaan Nepsu on tykännyt syödä yksin ollessa näitä Dental Plus meritähtiä. Toimivuudesta eli hampaiden puhdistuksesta en niinkään tiedä, mutta pääasia että tulee syötyä kun on ostettukkin. :-)

DIY koirannameja

Käytin yhden tylsän sadenpäivän hyödyksi tekemällä vihdoinkin koirille treeninameja. Mietiskellessä raaka-aineita, ensimmäisenä tuli mieleen maksaherkut, jotka olivat ehdottomasti edesmenneen cavalierimme lemppareita. Niitä siis, ja lisäksi Prisman hyllyiltä lähti mukaan Oscar liha-riistaherkku sekä broilerijauheliha, joiden sekoituksesta lähti koostumaan toiset namit. Googlailin ohjeita jälkimmäisiin nameihin ja loppujen lopuksi löysin muutamia ohjeita, joista otin vinkkejä ja ideoita ja sain sovellettua itseäni miellyttävät ohjeet, jotka rustasin alas muistiin! Määrät ovat tarkoituksella vain suuntaan antavia, sillä jokainen koostakoon itseään (tai enemmänkin koiraa) miellyttävät namit. Joku voi laittaa viisi porkkanaa kun taas joku toinen voi mielensä mukaan jättää porkkanat kokonaan pois. Tottakai porkkanat voi korvata muilla koirille sopivilla vihanneksilla tai hedelmillä. Pitäkää vain mielikuvitus rajananne niin hyviä tulee!

Maksaherkut

maksaa

Ohje: Maksaa keitetään kattilassa niin kauan, että siitä tulee kiinteää, yleensä noin tunnin ajan. Keittämisen jälkeen maksa paloitellaan kuutioiksi ja paistetaan uunissa muutaman tunnin ajan 80 asteessa. Maksapalat ovat valmiina tummanruskeita ja kovia. Herkut säilyvät vain muutamia päiviä hyvinä, joten suosittelen pakastusta.

Lihaisat namit

500g Oscar Liha-riistaherkku

500g Oscar Broilerijauheliha

pari kananmunaa

valkosipulinkynsi

porkkana tai useampi

(1-2rkl öljyä)

Ohje: sulatetaan huoneenlämpöiseksi, raastetaan porkkana ja hienonnetaan valkosipulinkynsi, jonka jälkeen sekoitetaan kaikki aineet keskenään sekaisin. Seos levitetään uunipellille leivinpaperin päälle. Seoksen päälle kannattaa laittaa vielä toinen leivinpaperi estääkseen palamisen. Sitten uuniin 200 asteeseen noin 30 minuuttia. Paistamisen jälkeen "seos" paloitellaan nameiksi ja laitetaan vielä uuniin kuivumaan 80 asteeseen muutamaksi tunniksi..

//En tiedä olivatko lihat sen verran rasvaisia vai oliko öljy turha lisäys, sillä namit jäivät monen tunnin kuivattamisenkin jälkeen rasvaisiksi. Koirille ne kyllä kelpasivat, mutta taskuun en noita mielellään laittaisi. Ongelma ratkesi kuitenkin pakastuksella! Pakastin namit, jonka jälkeen ne toimivat hyvin eikä kädet jääneet enää nameista rasvaisiksi. Näillä nameilla palkatessa meidän koirat ainakin treenailevat ihan innoissaan!

DIY - koiran narulelu

Sain jo jonkin aikaa sitten kaveriltani kerän matonkudetta, jotta tekisin koirille naruleluja, mutta kerä jäi kaappiin sillä en jaksanut käyttää päätäni tarpeeksi ymmärtämään netin punonta ohjeita. Vihdoin ja viimein päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa aivot työskentelyyn. Kauanhan siinä meni kunnes ymmärsin ohjekuvia ja tämän takia halusin yrittää itse tehdä selkeämmät ohjeet. Yllätys yllätys yhtä epämääräiseltä lankasykermältä ne minunkin ohjekuvat näyttivät, joten päätin tehdä ohje-videon. Vielä vaikeampaa oli saada kamera tarkentamaan ja koirat pois häiritsemästä, joten luovuttaminen oli moneen kertaan lähellä. Vuorotellen myös ääni oli joko epäselvää tai väliin tuli useampia piip-sanoja, joten päätin suosiolla kirjoittaa ohjeet videoon selittämisen sijaan. En nyt tiedä saako ensikertalainen punoja tästä selvää, mutta yritys tehdä selkeä video oli kova, joten enhän voinut jättää tätä julkaisematta. :D

DIY - koiran ja kissan lelu

DO IT YOURSELF. Kannatan kierrätystä ja tykkään tehdä ja rakennella kaikenlaista itse, jos vain mahdollista, mutta näistä englannin kielen ihmelyhenteistä, en tykkää! Eletään kuitenkin ihmeellisessä nykymaailmassa, jossa näitä lyhenteitä pitää vääntää lähes joka ilmaisusta ja ne pitää ehdottomasti tietää tai muuten olet kivikaudelta. YOLO. Jotta nyt kuitenkin pysytään eläimellisissä merkeissä näytän teille pari helppoa DIY - koiran ja kissan lelua, joita innostuin eilen illalla väsäämään. Suosittelen lukemaan ohjeet kokonaan ennen tekoa. Kertokaa myös toki mielipide tälläisistä DIY - postauksista!

Lelu 1

Soveltuu kaiken kokoisille koirille sekä hieman muunneltuna kissoille (katso HUOM! kohta). Vaikeusaste 1 2 3

Tarvitset:

Kangasta (vanha huopa, vaate, lakana, mikei uusikin..)

Muovinen pullo

(Makaroonia ja nippusiteitä)

Sakset

1. Leikkaa muovipullon (esim. limsapullon) korkkipää irti.

2. Leikkaa kankaasta pala, joka menee pullon ympäri kaksi kertaa ja jätä pullon molempiin päihin riittävästi kangasta. 

3. Jos haluat sisuksesta helisevän, lisää nyt pulloon makaroonit tmv. ja kieritä kangas pullon ympärille.

4. Sido kangas tiukasti kiinni pullon molemmista päistä nippusidettä tai kangassuikaletta apuna käyttäen. Tämän jälkeen lelun pitäisi muistuttaa vähän mariannekarkkia ennen avaamista. :D

5. Lopuksi leikataan pullon päihin jääneet kangasosat suikaleiksi, tuomaan leluun vähän hauskuutta. Nyt lelu on valmis! 

HUOM! Lelun voi soveltaa myös kissalle käyttämällä esimerkiksi novelle junior pulloa tai leikkaamalla pullo pienemmäksi. ED-energiajuomapullot ovat osoittautuneet parhaimman muotoisiksi tässä lelussa.

Lelu 2

Soveltuu kissoille tai pienille koirille. Vaikeusaste 1 2 3

Tarvitse:

Limsapullon korkin rinkulan tai vaikka ponnarin

Kangasta

Sakset

1. Irroita pullosta korkin alla oleva muovinen rinkula.
2. Leikkaa kankaasta 20-30cm pituisia suikaleita tai minkä pituiset liehut haluatkaan, huomioi kuitenkin, että kangassuikaleen pituus puolittuu. Suikaleet voivat olla myös eri pituisia.
3. Solmi rinkula täyteen kangassuikaleita ja tadaa lelu on valmis!

Viilennystä kesäpäiviin

Kesän lämpöisinä päivinä varmasti jokaisella koiralla on kuuma, koiran koosta tai turkin laadusta riippumatta. Kuumimpina päivinä pitkät lenkit ja kovat treenit kannattaa unohtaa ja aktivoida koiraa muilla keinoin. Sisällä voi tehdä temppuja ja tietysti uimisesta pitävät koirat voi viedä uimaan. Kesäisin koiran viilentäminen on tärkeää sekä on hyvä tarkkailla, että koira juo tarpeeksi. Viilentämiseen on monia keinoja, mutta jos samalla haluaa aktivoida koiraa on seuraava vinkki aika POP!

Tarvitset vain ämpärin tai jonkin kulhon riippuen koiran koosta, vettä sekä nameja. Etene rauhassa lisäämällä ensin vain vähän vettä ämpärin pohjalle ja heitä nami ämpäriin. Anna koiralle lupa ottaa nami vedestä. Lisää joka kerran jälkeen vähän vettä ämpäriin kunnes koira joutuu oikeasti sukeltamaan korviaan myöten namin eteen. Muista edetä rauhassa äläkä missään nimessä pakota koiraa, varmastikkaan jokaisella koiralla tämä ei toimi. Muista myös, että koiraa tulee valvoa koko ajan. Iloisia viilennyshetkiä :-)