Mätsärit 6.1.2015

Kotkan Koiraystäväin seura järjesti tänään loppiais Match Shown, jossa käytiin korkkaamassa vuoden ensimmäiset sekä Neelan toiset mätsärit! Halli oli miltein täynnä porukkaa ja pakkasta lähemmäs -15 astetta. Onneksi oltiin edes hallissa tuulen suojassa. Junnujen kehä alkoi viimeisenä, joten oltiin saatu seisoskella jo useamman tunnin. Molemmat oltiin ihan jäätymispisteessä, mutta hyvänä puolena suurin osa porukasta oli jo lähtenyt ja Neela oli tottunut ympäristöön, mikä alkuun oli aika pelottava juttu. 

Kehässä Neela seisoi yllättävän hyvin ja liikkui sitäkin hienommin. Pöydällä seisominen ja uusi ihminen kopeloimassa oli Neelle todella todella hurjaa, mutta siitäkin selvittiin hengissä. Saatiin sininen nauha ja jatkettiinkin suoraan sinisten kehään. Taas seisoskeltiin ja liikuttiin hienosti, mutta siitä huolimatta en olisi uskonut meidän päätyvän BIS-kehään eli sijoituttiin SIN1! BIS-kehässä meitä oli yhdeksän ja Neela tärisi kylmästä jo ennen kehään menoa. Tuomarit seisottivat todella pitkään eikä kakaran pylly pysynyt lopussa enää yhtään ylhäällä ja lopulta sijoituttiin hyvällä mielellä BIS9. Tuomarit kommentoivat Neelaa kauniiksi, hyvät liikkeet ja turkki, mutta jokaisen suusta tuli myös, että kaipaa lisää kokemusta mikä on ihan totta. Mathava lopetus joululomalle kun huomenna palaillaankin jo takaisin koulunpenkille. Väsynyt sheltti ja ylpeä omistaja kiittää ja kuittaa tästä päivästä! 

Neelan eka mätsäri

Funtsailin koko eilisen päivän illan mätsäreitä, mennäänkö vai eikö mennä. Olin jo jäämässä kotiin kunnes kysäisin vielä onko kaveri lähdössä ja haluaisiko hän mahdollisesti mennä Neelan kanssa pentukehään. Saatiin myöntävä vastaus ja niinpä lähdettiin! Junnu- ja pentukehä meni kuitenkin juuri päällekkäin, joten loppujen lopuksi löysin itseni Neelan kanssa kehästä. Ei siinä muuten mitään, mutta kehään meno tuli todella yllättäin enkä kerennyt yhtään valmistautua. Tilanteeseen ja harjoittelemattomuuteen nähden Nepsu meni todella hyvin (itse kun olin aivan kujalla tai siltä ainakin tuntui koko mätsärin ajan. :D)! Kakara kuunteli ja otti ihmeen hyvin kontaktia häiriöistä huolimatta ja tuomariakin oli kiva pusuttaa pöydällä eikä se hampaiden kurkkauskaan ollut niin kamalaa. Meitä "vastaan" oli pienen pieni chihuahua ja tuomarin mukaan todella tasavertainen pari. Viimeisillä sekunneilla Neela kuitenkin päätti näyttää kuinka hienosti hän osaa istua ja punainen nauha lähti chihulle. 

Sinisten kehään ehdittiin jo hieman paremmin valmistautua, mutta kuumuus alkoi videä jo molempien voimia sekä namit/hajut maassa vei osan Neelan keskittymisestä. Yllätyin jo siinä vaiheessa kun päästiin neljän parhaan jatkoon, mutta vielä enemmän siinä  vaiheessa kun tuomari oli jo sijoittanut neljänne ja kolmannen. Lopuksi sijoituttiin pentujen SIN2 enkä voisi olla kakarasta ylpeämpi. Nyt on meidän mätsäritaival avattu ja kalenteriin merkattu jo parit seuraavat. Niitä odotellessa.

Riehumishetki, kuvassa kaveri ja Nepsu.

Mätsäröintiä meidän silmin

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa jo ikuisuuden, joten se meinasi päästä jo unohtumaan. Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja kirjoitettua postauksen loppuun eli tässä vähän meidän mätsäröinnistä. Mitkä ovat tavoitteemme mätsäreiden suhteen ja miksi ylipäätä käymme niissä?

Koiranäyttelyt eivät ole oikeastaan koskaan sytyttäneet mussa intoa, sillä pidän enemmän toiminnasta ja vauhdista. Näyttelyt ovat hieman liian pitkäveteistä ja "hienoa" toimintaa mulle. Monissa roduissa tykkään myös hieman rotumääritelmästä poikkeavista koirista, joten en tykkää niitä oikein katsoakkaan. Shelttiä miettiessä aloin kuitenkin tutustumaan enemmän nykypäiväiseen näyttelytoimintaan, sillä eihän sitä tiedä, vaikka siitä pennusta kasvaisi kuinka hieno näyttelykoira ja jos meinaa agilityvalioksi asti päästä niin täytyy saada pohjalle näyttelytulos. Noh, eivätpä näyttelyt minua vieläkään sytytä, mutta mätsäreihin olen jo alkanut lämpeämään, tosin onhan se ihan erilaista kuin kunnon näyttelyt, mutta kuitenkin pientä edistystä. Neelan kanssa kuitenkin tullaan joskus pyörähtämään kunnon näyttelyissä, joten hyvähän sitä "näyttelyinhoa" on alkaa pikkuhiljaa jollain tapaa selättämään.

Tässä seisotuskuvassa Melli on tyypillisen labbiksen näköinen ja seisoo ihmeen hyvin.

Tässä se on taas hieman sporttisemmassa kunnossa, minun silmään paremmassa, sekä seisomistyyli on perinteinen Melli style.

Neelan kanssa tullaan varmasti tulevaisuudessa mätsäröimään ahkerammin kuin Mellin kanssa, sillä tarkoituskin on molempien koirien kanssa hieman eri. Neelan kanssa tullaan harjoittelemaan näyttelyitä varten, kun taas Mellin kanssa ajatus on toinen. Tietysti yksi syy miksi lähdin Mellin kanssa mätsäröimään oli voittaa oma jännitys kehään menemisestä ja saada itselle hieman kokemusta ennen kuin pennun kanssa lähtee poikkoilemaan kehään. 

Toinen syy Mellin kanssa mätsäröimiseen oli sen epävarmuus sekä erilaisissa tilanteissa rauhoittuminen ja keskittyminen. Yleensä Melli ottaa aikuiset ihmiset innolla vastaan, mutta jos aletaan tehdä enemmän tuttavuutta ja katsomaan vaikka hampaita se alkaa epäilemään mitä tapahtuu. Ehkä pentuna ei vaan tullut tarpeeksi totutettua käsittelyyn. Paikoissa joissa on paljon koiria tai ihmisiä Melli on yleensä malttamaton, innoikas ja keskittyminen hipoo lähes nollaa. Näitä lähdettiin harjoittelemaan mätsäreihin ja hankkimaan positiivisia kokemuksia. En siis tavoittele Mellin kanssa mätsäreissä täydellistä seisomista tai liikettä, vaan iloista ja rauhallista mieltä!

Loppuun vielä Mellin täydellinen näyttelyseisonta, rento, oma itsensä..

Katsotaan vuoden päästä miten ajatus mätsäreistä on muuttunut jos Neelan kanssa lähdetään kehiin pyörimään. Tämä nyt painottui aikalailla Melliin, sillä eihän Neelan tulevaisuudesta osata sanoa vielä juuta eikä jaata.

Mätsärit 27.5.2014

Sadepilvistä ja viileästä säästä huolimatta lähdettiin tänään Summan mätsäreihin. Melli pääsi kehään ja Neela katseli menoa kehän laidalta. Kiitokset serkuille, jotka jaksoi pitää Nepsulle seuraa! Melli oli oma energinen ja sählä itsensä ja sininen nauha tuli tuomarin pitkän mietinnän jälkeen. Sinisten kehässä keskittyminen oli jo hieman parempaa ja sijoituttiin taas toisiksi eli SIN2! Tyytyväisiä ollaan ja palkintokin oli mieleinen, saatiin nimittäin autoon takapenkin suoja, joka on ollut mietintälistalla. Mahtavaa :-)

Torstaina olis taas tiedossa mätsäröintiä Kotkassa. Jospas sinne vähän harjoteltaisiin huomenna ja torstai aamulla voitais heittää joku lenkki, jospa energiaa ei olisi ihan yhtä paljon kehässä.

toisesta kuvasta näkee hyvin meidän perusmenon...

Vappu Match Show

Kotkassa, Ahlströmin kentällä, oli tänään mätsärit, jonne mentiin kattelemaan menoa Neelan kanssa. Mellin kanssa sosiaalistamista olisi voinut olla enemmän pentuna, joten nyt tietää raahailla Neelaa joka paikkaan tutustumaan ihmisiin ja erilaisiin koiriin.

Alussa kateltiin hieman kauhuissaan koirien määrää ja Neela pysytteli lähinnä mun jalkojen takana. Nopeesti kuitenkin rohkaistui ja moikkailtiin kaikenlaisia koiria. Isot koirat osottautui paljon kivemmiksi kuin pienemmät. Neela on kyllä tosi rohkea uusissa asioissa eikä jäädy täysin jos joku on vähän rajumpi kaveri, varsinkin kun päästään alkujännityksestä eroon. Kovasti Neela yritti sabotoida toisten kehäsuorituksia haukkumalla ja riehumalla kehän reunalla, haha. Neiti olis itekkin halunut mennä juoksentelemaan.

Kyllä tuota touhua katellessa pieni mätsärikärpänen taisi päästä puraisemaan. Katotaan milloin uskallaudun ensimmäisen kerran kehää jomman kumman koiran kanssa.