Liian vakava elämä

Samalla sekunnilla kun paiskasin oven kiinni lähtiessäni tänään aamulenkille, muistin taas kameran olemassa olon. Pitäsikö se kerrankin raahata mukaan lenkille. Toisaalta ei olisi huvittanut räpsäistä yhtäkään kuvaa, mutta pakkohan niitäkin on joskus ottaa kun muuten kamera vain pölyttyisi kaapissa. Kipaisin hakemassa kameran ja ajattelin, että olisi kiva kuvailla lenkiltä myös videopätkiä. Tykkään varsinkin iltaisin ennen nukkumaan menoa katsoa YouTubesta Daily Vlog -tyyppisiä videoita, joissa välittyy tietynlainen tunnelma kuvauksen ja leikkausten ansiosta. Tottakai omassa päässä oli jo valmiiksi jonkinlainen visio tulevasta videosta, mutta aika pian todellisuus paiskautui vasten kasvoja. Painava järjestelmäkamera, 50mm objektiivi ja koira hihnanpäässä. Mitäköhän olin taas ajatellut. 

Sinnikkäästi jatkoin videopätkien kuvailua, vaikka kamera heilui jatkuvasti ja (jo ennestään olematon) kuvailufiilis alkoi uhkaavasti hiipumaan. Välillä pysähdyin räpsimään Neelasta kuvia, mutta koiraa ei kiinnostanut tippaakaan. Se aisti mun fiiliksen ja päätti, ettei tee yhteistyötä tollasen idiootin kanssa. Monta kertaa mietin kääntyväni takaisin kotiin viedäkseni kameran pois, mutta niinä hetkinä mietin tulevia maisemia ja kivoja kuvaispaikkoja. Pakko saada edes muutama onnistunut kuva! Noh, maisemakuviin 50mm ei ollut tarpeaksi laaja eikä yhdestäkään kuvasta tullut haluamalla tavalla mielenkiintoinen. Koirakin vain aina istuu, makaa tai seisoo kuvissa, jommalle kummalle puolelle sommiteltuna. Pari vuotta sitten haaveilin edes peruskuvien onnsituvan ja nyt kun ne onnistuvat edes jotenkin niin sitä alkaa miettimään jotain uutta, mikä ei tietenkään onnistu ilman harjoittelua. Vaadin taas itseltäni liikoja. Tässä vaiheessa kuvailufiilis on kadonnut ja haluaisi vain heittää painavan kameran pois ja jatkaa lenkkiä. Taas huomaa, ettei ikinä pitäisi yrittää vääntää mitään pakolla, koska silloin se ei ainakaan onnistu saatikka ole hauskaa.

Nyt päästään oikeastaan vasta postauksen aiheeseen. Neela nimittäisn lukee todella hyvin mun tunteita ja reagoi niihin aika herkästi. Pienikin väsymys, hermostuneisuus tai stressi treeni- tai esimerkiksi näissä kuvastilanteissa niin Neela heittäytyy "tyhmäksi". Korvista huomaa, että käskyt menee perille, mutta reaktiosta tai paremminkin reagoimattomuudesta huomaa, että se aistii mun fiilikset. Neelaa ei kiinnosta, se katselee tyynen rauhallisesti muualle ja välttää pienintäkin katsekontaktia. Välillä se saattaa jopa hakea lelun tai lähteä rellestämään vapauttaakseen tunnelmaa. Sama toistuu välillä ihan kotona, kun yritän saada liikaa aikaseksi ja väsymys iskee. Tällön koira tulee iloisesti lelun kanssa ja yrittää saada mut rentoutumaan.

Ennen en ymmärtänyt yhtään mitä koira yrittää mulle koko ajan kertoa ja olen jatkanut treenaamista kiukku korvista sauhuten. Tiuskinut koiralle, kun se ei tottele ja treeni ei onnistu, vaikka vika löytyy vain peiliin katsoessa. Neelan kanssa oon oppinut todella paljon. Tarkoitus on ollut opettaa Neelalle yhtä sun toista, mutta todellisuudessa koira on opettanut mulle paljon paljon enemmän mitä mä sille. Oon viime aikoina yrittänyt rentoutua ja löytää enemmän sitä hyvää fiilistä arkeen ja treeneihin. Tottakai joskus saa kiukuttaa ja väsyttää ja pitääkin, mutta koiraan sitä ei voi purkaa. Siitä ei hyödy millään tasolla, päinvastoin. Ollaan nyt yritetty löytää uusia treenitaktiikoita, jotta saataisiin treeneistä positiivisia ja molemmille hauskoja. Ei tavoitella täydellistä perusasentoa tai seuraamista vaan hauskaa menoa. Ollaan onnistuttukin ja heti huomaa, että treenitkin taas sujuu kun oma fiilis on kohdallaan ja tietää mitä lähtee tekemään.

Kasasin taas näistä "epäonnistuneista" videopätkistä videon ja kuvatkin heitin postaukseen ensiksi ihan vain siksi, ettei aamun kuvausreissu olisi ollut ihan turha. Loppujen lopuksi videota ja kuvia katsoessa totesin, että laadusta viis, kyllähän niitä muutaman vuoden vanhoja kanivideoitakin katsoo hymy korvissa, vaikka välillä ei meinaa saada edes selvää näkyykö kuvaruudussa eläin vai kivi. Taas jälkeenpäin saa nauraa miksi piti ottaa niin vakavasti. Kuvistakin tuli kuitenkin ihan kivoja, vaikka niin kovasti epäilin.

Kesäinen video

Videoita pitäisi kuvata ehdottomasi enemmän. Paljon paljon enemmän. Harmi vaan, että tämänkin muistaa aivan liian harvoin ja jotenkin sitä ajattelee sen olevan hirveän suuri työ. Kuvata ja editoida. Onhan se, mutta suuri työ myös usein palkitaan. Videoihin tallentuu paljon enemmän kuin yksittäisiin kuviin, vaikka ne olisivat vain pieniä pätkiä sieltä sun täältä. Pentuvideot, vanhat treeniklipit ja hauskat kommellukset. Jokainen yhdenkään videopätkän kuvannut tietää, että vanhoihin videoihin on ihana palata myöhemmin. Innostuin viikonloppuna -taas ikuisuuksiin- kuvaamaan pieniä pätkiä ja lopulta kasaamaan myös yhtenäistä videota. Katsojille alla oleva video voi olla tylsähkö, mutta itse jaksan katsoa sitä aina vain uudestaan ja uudestaan. Yksi video, paljon fiiliksiä ja muistoja. Kuvatkaa videoita ja katselkaa vanhoja, ehkä paras keino pelastaa huonompikin päivä.♥

 

Treenivideo

Marraskuun postaustahti oli päätähuimaavaa, kolme postausta kuukaudessa ja silti lukijoita on tullut lisää, kiitän ja pahoittelen! Postattavaa on ollut mielessä, mutta aikaansaamattomuus ja kiire (tiedätte nää kaikkien käyttämät tekosyyt..) on voittanut niiden toteuttamisen. Viikko sitten käytiin Nepsun kanssa bussi ja juna -yhdistelmällä Kotkassa, matkat meni hyvin ja stressi/matkapahoinvointi pysyi hyvin kurissa Serene Um avulla. Edellisinä viikonloppuina on ollut pupumenoja, oltiin nimittäin kaverin kanssa esittämässä estekani -harrastusta ensin Kouvolan Faunattaressa ja nyt viime lauantaina vuorostaan Kotkassa. 

Koululla ollaan normaaliin tapaan lenkkeilty ja silloin tällöin treenailtu, pääasiassa tokoa. No miten meidän tokoilut sujuu? Mun mielestä treenien määrään verraten ollaan edistytty paljon, vaikka paljon on vielä opittavaa ja opituissakin hiomista. Ohjatut treenit kiinnostais, mutta täältä koulun korvesta on mahdotonta päästä mihinkään.. Alla pieni kooste tämän päivän treenailuista. :-)

käykää osallistumassa Hertan ja Kertun blogiarvontaan täällä!

Hei me siivotaan!

Luonnoksiin oli jäänyt lojumaan jo kuukaus sitten kuvattu siivous video, jonka muistin nyt vihdoin tulla julkaisemaan. Videosta näkee itse kivasti kehityksen, vaikka harjoittelu on jäänyt aika vähäiselle. Muitakin temppuja ollaan harjoiteltu sekä tokon ja agilityn alkeissa Neela on kehittynyt ihan huimasti. Eilen treenailtiin etäpäivänä hieman agia ja Neela irtosi hypyltä putkeen ihan älyttömän hyvin, vaikkei olla moista treenailtukkaan aiemmin. Pitäisi saada videota kuvattun joku päivä! Pakko kait myöntää, että itelläkin agilityvideoiden tuijottelu Youtubessa on auttanut omaan ohjaukseen jonkin verran, suosittelen siis muillekkin!

Treenailua

Neelan kanssa ollaan opeteltu viime aikoina paljon uusia juttuja sadepäivien keskellä. Sateella ulkoilu on pienelle hienohelman alulle todella vastenmielistä tai varsinkin tarpeiden teko ulos sadekeleillä, joten sisäsiisteydessä on ollut havaittavissa pientä takapakkia, mutta joskos taas alettaisiin edistymään kun sateetkin väistyvät. Agility ja koirakoulut ovat koko heinäkuun tauolla, mutta yritän käydä molempien omien plus kaverin koiran kanssa ainakin kertaviikkoon hallilla pitämässä oman mielen virkeänä ja koirat aktivoituina. Neelan kanssa tehdään tietysti vain pikku juttuja kuten aitojen välistä menoa tarketille, lyhyttä suoraa putkea sekä kontaktin alastuloa (ei siis kiivetä vielä kontakteja vaan haetaan alastulon oikeaa asentoa, kontaktia). Mellin kanssa ajattelin heinäkuussa keskittyä lyhyisiin treeneihin, jossa haetaan keskittymistä ja mielenkiinnon yllä pysymistä sekä hiotaan erityisesti pujottelua.  Kaverin lapinkoiran, Wilman, kanssa tutustutaan vaan eri esteisiin ja tehdään pikku juttuja sillä Wilma ei ole sen kummemmin koskaan agia harrastanut. Lopussa vielä Neelan 4kk temppuilut videolla. 

   

Meidän päivä videona

Työstin eilen lähestulkoon koko päivän videota. Raahasin kameraa koko ajan mukanani ja kuvailin minkä kerkesin. Välillä latasin pätkät koneelle ja työstin videota Movie Makerilla. Illalla, päivän uurastuksen jälkeen, video alkoi olla kasassa, lopputekstejä vaille valmis, kunnes kone päätti juntahtaa ja lopulta sammui. Samalla meni video ja monen tunnin aherrus. Onneksi videopätkät oli kovalevyllä tallessa ja tänään jaksoin kasata niistä vielä kelpovideon. Ihan yhtä pitkää en jaksanut väsertää ja siirtymätkin jäi laitettua, koska pelkäsin koko ajan, että kone tekee saman kuin eilen joten yritin toimia mahdollisimman nopeasti!

Tältä siis suunnilleen näyttää meidän peruspäivä.

Koulutuksen alkeet ja tassupipi

Leimautumiskausi on voimakkaimmillaan pennun ollessa luovutusikäinen. Silloin kannattaa antaa pennulle runsaasti myönteisiä kokemuksia ja luoda luottamusta. Pikkuhiljaa leikin varjolla voidaan aloittaa "koulutusta", myös talon säännöt kannattaa tehdä alusta asti selviksi. Missä pentu saa olla/mitä se saa tehdä ja mitä ei.

Neelan kanssa aloteltiin jo muutaman kotiutumispäivän jälkeen harjoittelemaan mm. seuraamista ja istumista, totuteltiin myös pikkuhiljaa pantaan ja sen jälkeen hihnassa kävelyyn takapihalla. Tietysti luoksetuloa ja oman nimen opettelua lähdettiin heti kotiutumisen jälkeen luomaan, leikin varjoin. Nyt, viikko kotiutumisesta, Neela osaa jo istua, maata, seurata pieniä matkoja sekä istua sivulle seuraamisesta eli tulla perusasentoon. Tietenkään nämä eivät ole vielä kovin varmoja ja jokaisessa käytetään aina palkkaa, mutta voisin sanoa jo, että nämä Neela osaa. Tassun antamista emme ole vielä opetelleet, mutta hienosti Neela nostaa tassua Mellin perässä, jos Mellin kanssa temppuillaan. :D

Eilen illalla pihala leikkiessa Neela alkoi yhtäkkiä ontua oikeaa etutassua. Tietysti tarkistettiin tassu enkä aluksia huomannut mitään erityistä eikä Neea aristanut tassua. Viimeisetään huomasin pienen ruusunpiikin aivan anturan reunassa, karvojen peitossa. Leikkasin hieman tassukarvoja, jotta sain rapsuteltua piikin pois. Puhdistin pienen haavan, joka ruusunpiikistä jäi ja nyt seuraillaan tassua ja puhdistellaan välillä. Tänään haavan päälle oli muodostunut jo pieni rupi (kuvassa nuoli osoittaa rupea). Toivottavasti paranee nopeasti, eikä tulehtuisi.