Koulutuksen alkeet ja tassupipi

Leimautumiskausi on voimakkaimmillaan pennun ollessa luovutusikäinen. Silloin kannattaa antaa pennulle runsaasti myönteisiä kokemuksia ja luoda luottamusta. Pikkuhiljaa leikin varjolla voidaan aloittaa "koulutusta", myös talon säännöt kannattaa tehdä alusta asti selviksi. Missä pentu saa olla/mitä se saa tehdä ja mitä ei.

Neelan kanssa aloteltiin jo muutaman kotiutumispäivän jälkeen harjoittelemaan mm. seuraamista ja istumista, totuteltiin myös pikkuhiljaa pantaan ja sen jälkeen hihnassa kävelyyn takapihalla. Tietysti luoksetuloa ja oman nimen opettelua lähdettiin heti kotiutumisen jälkeen luomaan, leikin varjoin. Nyt, viikko kotiutumisesta, Neela osaa jo istua, maata, seurata pieniä matkoja sekä istua sivulle seuraamisesta eli tulla perusasentoon. Tietenkään nämä eivät ole vielä kovin varmoja ja jokaisessa käytetään aina palkkaa, mutta voisin sanoa jo, että nämä Neela osaa. Tassun antamista emme ole vielä opetelleet, mutta hienosti Neela nostaa tassua Mellin perässä, jos Mellin kanssa temppuillaan. :D

Eilen illalla pihala leikkiessa Neela alkoi yhtäkkiä ontua oikeaa etutassua. Tietysti tarkistettiin tassu enkä aluksia huomannut mitään erityistä eikä Neea aristanut tassua. Viimeisetään huomasin pienen ruusunpiikin aivan anturan reunassa, karvojen peitossa. Leikkasin hieman tassukarvoja, jotta sain rapsuteltua piikin pois. Puhdistin pienen haavan, joka ruusunpiikistä jäi ja nyt seuraillaan tassua ja puhdistellaan välillä. Tänään haavan päälle oli muodostunut jo pieni rupi (kuvassa nuoli osoittaa rupea). Toivottavasti paranee nopeasti, eikä tulehtuisi.  

koti-ikävää?

Usein pennun muuttaessa uuteen kotiin se kaipaa sisarustensa luokse eli havaittavissa on koti-ikävää. Jotkut inisevät, jotkut taas ovat levottomia tai eivät malta nukkua. Yleensä pennun todellinen luonnekkin ilmenee vasta pennun selätettyä koti-ikävän. Neela ei näyttänyt koti-ikäväänsä sen kummemmin paitsi oli se ensimmäiset päivät paljon rauhallisempi kuin nyt. Vai näyttikö sittenkin?

Neela on syönyt alusta asti meille tullessa todella huonosti. Vaihdoin parin päivän jälkeen ruokailut neljästä kolmeen kertaan päivässä, jos söisi paremmin, mutta ei. Välillä maistaa, välillä käy vain katsomassa kuppia ja lähtee pois. Viikko on kulunut ja vain pari kertaa on kuppi syöty tyhjäksi asti. Kasvattajalla syönyt samaa nappulaa ja kasvattajan antamilla määrillä ollaan menty eli 2dl nappulaa päivässä, joista päivän mittaan menee vaihtelevasti puoli- desi päivässä. Ruokaa tarjotaan tasaisin välein, kolme kertaa päivässä. Jos ei maistu kuppi viedään pois. Kaikki muut namit, kissan ruuat yms. kelpaisi kyllä.

Kaikkea kävi mielessä ja kaikkea ollaan kokeiltu. Kärsiikö se koti-ikävästä? Onko se vain nirso vai eikö sillä oikeesti ole nälkä? Tuleeko sille vatsanväänteitä ruuasta vai onko maha kovalla? Entä mahdolliset allergiat.
Ensimmäisenä jätin kaiken ylimääräisen pois ja tarjosin parin päivän ajan vain nappulaa, jos se vain jätti syömättä paremman ruuan toivossa. Ei muutosta. Kovaan vastaan kokeilin rypsiöljyä ruuan sekaan, kyllä ne kakat löyseni, mutta syömiseen ei tullut taaskaan muutosta. Allergia oireita ei ole ja Neela on syönyt kasvattajalla samaa ruokaa. Lopulta päätettiin soittaa kasvattajalle. Vaikeahan se on puhelimen välityksellä sanoa mikä pennulla on, mutta kasvattaja sanoi, että voitaisiin antaa matolääke varmuuden vuoksi. Totesi myös, ettei pennuilla ollut mitään ongelmaa kasvattajalla syödä kun oli niin kova kilpailu ruuasta.

Käytiin ostamassa matolääkkeet kunnes mulla välähti. Sen ei tarvitse enää kilpailla ruuasta. Ehkä se on sille hieman outoa, koska on kasvattajalla tottunut "kilpailemaan" ruuasta sisarusten kanssa. Koirathan tykkää tehdä ruuan saamisen eteen töitä, jos onkin siitä kyse. Kissan ruokia syödessä täytyy kilpailla kissan kanssa tai ehtiä syödä mahdollisimman paljon ennen kuin joku tulee torumaan. Temppuja opetellessa täytyy tehdä "töitä" ansaitakseen namin.

Seuraavana aamuna annettiin koirille ruuat samaan aikaan ja saivat syödä vierekkäin. Ruoka upposi masuun hurjalla vauhdilla. Mennään nyt näin muutama päivä ja katsellaan uppooko ruoka jatkossakin yhtä hyvin kuin tänään. Toivottavasti.

Pepe kuusi vuotta

Pepe on opettanu mulle kaiken tarvittavan kaneista. Millainen kani voi olla "kauheimmillaan" ja millainen se voi olla "parhaimmillaan". Mitä kanin kanssa voi kokea ja harrastaa. Sen kanssa on ollut niin hyviä ja kuin huonojakin hetkiä. Se on karannut se on tullut luokse, se on purru se on nuollu, se on ollut kalama se on ollut ihana. Se on kaikki mitä kanilta voi pyytää, enemmänkin.
Se on maailman paras enkä vaihtais sitä mihinkään♥ Onnea Pepsu 6 vuotta!

Oheessa kanikuvia perjantailta. Kuvat ©Ärrä

 Pepe

 Desa

Peeko

koko lauma

Koirakaverit

Kuvat © Ärrä & Meiju

Neelan ja Mellin ensitapaaminen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli mennä talon kulmalle tutustumaan, mutta Mellihän ryntäsi pää viidentenä tassuna ovesta ulos äitin ja siskon mennessä sisälle. Melli moikkasi mua normaaliin tapaan innostuneena eikä juurikaan välittänyt pennusta, taisi antaa pusun pennun kuonolle ja lähti viipottamaan sisälle. Kait se oli kuittaus hyväksynnästä.
 Melli ja Neela ovat siis tulleet alusta asti hyvin toimeen. Ei mitään ongelmaa. Yleensä Melli on aika raju leikkimään toisten koirien kanssa, mutta Neelan kanssa se on osannut olla varovainen ja normaalia rauhallisempi. Paremmin tutustuttua, kun Neela juoksenteli pihalla, saattoi Melli juosta vahingossa Neelan ylitse ja pentu vähän vinkaista pelästyksestä, mutta hetken päästä juostiin jo uudestaan. Neela on onneksi tosi rohkea ja reipas pentu eikä pienestä hätkähdä!

Pari kaveriakin kävi loppuviikosta moikkaamassa Neelaa koiriensa kanssa eikä kenenkään kanssa ole ollut ongelmia. Alkuun Neela saattaa hieman pelätä ja katsella kauhistuneena, mutta pian mennään jo katsomaan ja jopa vähän leikittäisiin, vaikka kaikki kaverit on ollut Neelaa paljon isompia.

Australianpaimenkoira Huima

suomenlapinkoira Wilma

Harjoitus ennen pennun tuloa

Jos kaikki pennut olisivat samanlaisia kuin Neela, voisit harjoitella ennen pennun tuloa seuraavasti:

1. Pentu herää kun sinä heräät, joten voit päättää moneen nukut. Nouse kuitenkin viimeistään kahdeksalta.
2. Kiiruhda heti herättyäsi ulos. Älä pue, venyttele tai haukottele vaan kiiruhda vain ulos.
3. Palele ulkona yöpuku päällä aamupakkasista huolimatta noin viisi minuuttia.
4. Kuvittele ruokkivasi nirso pentu eli laita ruokakuppi lattialle ja huokaile 15 minuuttia kun se ei tyhjene.
5. Mene taas ulos ja seisoskele paikallaan seuraavat 15 minuuttia.
6. 15 minuutin jälkeen voit hypellä pihalla innoissasi, kuvitellen, että pentu kakkasi.
7. Mene sisään nälissäsi. Yritä pestä hampaat, nostele kuitenkin samalla jalkoja ja toistele hammasharja suussai sanaa "Ei!" tai "Älä pure"
8. Suuntaa kohti keittiötä samalla koiranleluja heitellen.
9. Ota jääkaapista jotain mahd. nopeasti syötävää ja hotki se nopeasti.
10. Nyt voit istua lattialle ja heitellä leluja. Nouse kuitenkin noin puolen minuutin välein tekemään pari kyykkyä, sillä joudut kuitenkin hakemaan pennun välillä tuhotöistä.
11. Kaada mehua tmv. lattialle ja kiirehdi taas ulos.
12. Sisään tullessasi kävele mehun yli, sillä joskus voit unohtaa, ettet siivonnut pissoja ennen ulos menoa.
13. Voit katsella eilen illalla tulleita ohjelmia nauhoitukselta. Juokse kuitenkin taas ulos, kun ohjelmassa on mielenkiintoinen kohta menossa. Seisoskele pihalla puoli tuntia tai vaikka kokonainen tunti.
14. Ota jokin pehmeä viereesi ja käy nukkumaan.
15. Herättyäsi voit toistella ulkona ramppaamista, lelujen heittelyä ja kyykkyjen tekoa.
16. Opettele syömään nopeasti. Välillä voit juosta ulos kesken ruokailun ja palata syömään kun ruoka on varmasti jo kylmää.
17. Nyt voit laittaa taas koiran ruokakupin lattialle ja odoita paikallaan istuen 10-15 minuuttia.
18. Toistele pitkin päivää ulkona ramppaamista, lelujen heittelyä ja kyykkyjä, voit myös harjoitella Ei-sanan toistamista useasti. Pysy koko ajan liikkeessä!
19. Kun ystäväsi tulee käymään, pyydä häntä toistamaan kaikki aikaisemmin tekemäsi jutut ja käytä se aika lepäämiseen.
20. Illalla ohjelmien katselun sijaan heittele leluja.
21. Laita vielä viimeisen kerran ruokakuppi maahan ja istu taas noin 10 minuuttia rauhassa.
22. Mene viimeisen kerran ulos ja pysy siellä puoli tuntia.
23. Et kuitenkaan jaksa käydä suihkussa tai tehdä mitään muutakaan, joten voit mennä nukkumaan ajoissa.
24. Vuorokauden ihanin hetki, yö. Saat nukkua seuraavat 10 tuntia rauhassa. Huomioi, että sinun on käytävä nukkumaan viimeistään kymmeneltä, että saat nukuttua 10 tuntia, suosittelen.

Toistettuasi kaikki 24 kohtaa voit miettiä uudelleen oletko valmis ottamaan pennun tai ainakin Neelan kaltaisen pennun.

oik. riiviö päätti käydä mutaojassa :3

Uros vai narttu?

Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta uros koirista ja olen aina automaattisesti ajatellut, että tulevatkin koirani ovat narttuja, mutta miksi?

 Tarkemmin miettien tähän on pakko vastata etten tiedä. Ehkä se johtuu juuri kokemattomuudesta, mutta toisaaltaan miksi olen ajatellut pysyä samassa sukupuolessa kun rakastan haasteita ja uusia kokemuksia. Kokemattomuuden vastakohta kokemus voi olla myös yksi syy miksi olen kiertänyt ajatuksen uros koirasta kaukaa. Lähimmät kokemukset uroksista eivät nimittäin ole parhaat mahdolliset, toisaaltaan myös niitä hyviäkin löytyy. Osaisin ehkä kuitenkin nimetä useamman huonokäytöksisen uroksen kuin nartun, mutta siitä ei voi koskaan syyttää koiraa vaan omistajaa! Useimmissa roduissa urokset ovat yleensä haastavampia kouluttaa kuin nartut ja siihen kun lisätään huono tai olematon koulutus on huonokäytöksisiä uroksia enemmän. Ristiriitaista.

Jos meillä ei olisi Melliä minulle olisi aivan sama kumpaa sukupuolta tuleva koira olisi. Leikkaamatonta urosta ja narttua juoksuineen en ottaisi samaan taloon, jos ajatuksena ei ole käyttää näyttelyissä tai jalostuksessa. Entä sitten leikattu uros nartun kaveriksi? Miksi ei. Tietysti kastraatio ei tarkoita sitä, että uros koiran halut ja urosmaisuus vähenisi tai häviäisi kokonaan, mutta se on todennäköistä varsinkin jos uros kastroidaan heti sen saavutettua sukukypsyyden. Mielestäni narttu on varmempi valinta toisen narttu koiran kaveriksi, vaikka monet, varsinkin uros koirien omistajat, ovat sitä mieltä että nartut eivät tule niin hyvin toimeen keskenään kuin urokset. Voi olla, mutta meillä on aina tultu hyvin toimeen ja varsinkin jos toinen tulee pentuna on epätodennäköistä etteivät koirat tulisi toimeen. Koskaan ei voi kuitenkaan olla täysin varma.

Voisin siis ottaa uros koiran, jonka leikkauttaisin saavutettua sukukypsyyden, mutta silti mielestäni narttu koira on varmempi valinta. Siedän ehkä paremmin kerran-pari vuodessa verta tiputtelevia narttuja kuin mahdollisesti päivittäin merkkailevia uroksia. Jokaisella valintansa ja tottumuksensa. Nämä ovat minun. :)

Neelan ensimmäiset päivät

Olin varautunut ensimmäisenä yönä juoksemaan pennun kanssa pihalla, siivoamaan pissejä ja kakkoja, heräämään useamman kerran ininään ja leikkeihin, mutta ei, mitään näistä ei tarvinnut tehdä ensimmäisen yön aikana. Pentu nukkui koko yön, välillä paikkaa vaihdellen, kiinni minussa. Nukuin ja tulen varmaan pari ensimmäistä yötä nukkumaan pennun kanssa lattialla, joka on taas asia mistä ihmiset ovat montaa mieltä. Minusta tässä järjestelyssä ei ole mitään pahaa, jos tulevaisuudessakin on valmis ottamaan koiran viereensä nukkumaan ja minähän olen (oikeastaan sitä toivonkin heh). Kuitenkaan tarkoitus ei ole nukkua pennun vieressä koko pentuaikaa, vaan pari ensimmäistä yötä kunnes pentu kotiutuu täysin. Sitten opetellaan myös yksin lattialla nukkumista.

 Aamulla herättiin tai no, minä heräsin ja pentu seurasi mun liikkeelle lähtöä kuuden maissa. Mulla on taas ollu tällänen ajanjakso, että herään tosi aikaisin enkä saa enää unta. Toivottavasti pentu ei sisäistäisi vielä tätä kellonaikaa, vaikka varmasti tulee sen tekemään jos tätä jatkuu. :D

Aamupäivästä lähdettiin tuhlaamaan pentupaketin alennuskuponkeja Mustiin & Mirriin. Mukaan lähti viimeiset tarvittavat tavarat eli vesi- ja ruokakupinalunen, harja, ruokaa sekä pieniä tennispalloja. Päivä meni muuten hyvin, mutta iltapäivällä ja illalla ruoka ei enää maistunut. Päivällä otettiin yhdessä parit tirsat, sillä pentuenn oli tosi väsy, muttei nukkunut jos en ollut lähellä tai tein jotain muuta ja kyllä tuli tirsat tarpeeseen itellekkin! Pientä koti-ikävää taisi olla ilmassa.

Illalla Neela oli kaksi tuntia yksin Mellin agitreenien ajan. Alkuun jäi inisemään, mutta kotiin palatessa neiti nukkui rauhassa. Illalla käytiin ajoissa nukkumaan ja taas nukuttiin koko yö rauhassa, ilman heräämisiä, puoli kahdeksaan. Taas minä olin ensimmäisenä hereillä, mutta nopeesti heräsi pentukin ja inisis, hyppi ja nuoli naaman heti märäksi. Aamulla maistui ruokakin ja nyt leikittiin jo rajummin. Muutettiin ruokarytmi neljästä kolmeen kertaan päivässä, jos ruoka maistuisi paremmin. Päivällä ei taaskaan syöty kunnolla, illalla jo hieman paremmin mutta ei vieläkään kaikkea. Mellin kanssa tulevat hyvin juttuun ja leikkivätkin jo hieman yhdessä.

Agitreenit 22.4.2014

Eilen meitä olikin harvinaisen vähän treeneissä, vain neljä koiraa, joten ehittiin tehdä paljon kaikkea. Meidän ryhmällä on käytössä hallin toinen puoli eli ns. tokopuoli (sen takia ratakuvissakin mittasuhteet voi olla pielessä..). Alkuun kasattiin tietysti esteet paikoilleen. Tänään oli luvassa yksittäisten esteiden menoa, katsottiin vähän miten ne menee, koska alkeiskurssikin on kohta ohi. Loppuaika mentiin pientä radanpätkää yksitellen.

Kepit, uutena esteenä muuri sekä rengas ensimmäistä kertaa maxina mentiin tosi hyvin, ei ongelmia. Seuraavaksi suunnattiin kohti A-estettä, jota Melli ei ole mennyt treeneissä kertaakaan. Nyt päästiin jo huipulle asti, mutta yli ei uskallettu mennä. Monen kokeilujen jälkeen Melli oli jo niin väsy, että pidettiin taukoa. Hetken päästä uudestaan ja A-este mentiin niiin hienosti yli. Mellin kanssa ollaan niin paljon tehty töitä A-esteen eteen ja kaikkia keinoja kokeiltu, joten oli se ohjaajillekkin melkoinen "helpotus". :D Kyllä sai olla ylpeä koirasta!

Loppuun mentiin rataa. Mulla on vielä valssit ja persjätöt vähän hakusessa, mutta tarpeeks kuivaharjottelua niin alkoi nekin hahmottua. Oltiin viimeisiä, joten siinä näki vähän mitä virheitä muut tekee ja osasi olla tekemättä niitä itse. Melli haki todella hyvin esteet ja yhteistyö pelasi! Oli kyllä parhaat treenit tähän mennessä, mahtava muffe♥

Pennun etsintää

kirj. 19.4.2014
Jo Melliä mietittäessä olisin halunut shetlanninlammaskoiran tai jonkun spanielin, joka soveltuisi agilityyn, mutta äiti halusi labradorin, eikä innostukseni agilityyn ollut silloin niin vahva kuin tällä hetkellä. Sitäpaitsi koira jäisi äitille minun muutettaessa pois kotoa, piti äitinkin mieltä kuunnella. Nyt tilanne on eri ja etsinnässä on minulle oma harrastuskoira, ollut jo noin puolen vuoden ajan. Kyseessä on sheltti eli shetlanninlammaskoira.

Kun aloin puhua äitille vakavasti omasta koirasta, ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, mutta mistä saisimme rahat. Kasvattajien katselut hieman lopahtivat, mutta ajatus pysyi vahvana mielessäni. Eräänä päivänä, matkalla kotiin, sain mummolta soiton. Hän lupautui maksamaan koiran. Olin aivan innoissani ja siitä lähti aktiivinen koiran etsintä. Pian laitoin kasvattajille viestiä ja sitten odoteltiin pentujen syntymistä. Tapasin yhden kasvattajista ja hänen koiransa, jonka kanssa olin ollut yhteyksissä sähköpotsiste aktiivisesti. Sen jälkeen halusin odottaa kyseisen kasvattajan tulevia pentuja ja sivutin muutaman, myös ihan lupaavan pennun. Vihdoin, pitkän odottelun jälkeen pennut syntyivät, mutta narttuja syntyi vain yksi, jonka kasvattaja aikoi pitää itsellään. Aloin miettiä uroksen ottamista, mutta olin liian hidas päätöksen tekemisessä ja pennut menivät. Etsintä jatkui suuren pettymyksen jälkeen.

Laitoin muutamille kasvattajille sähköpostia, joille olisi tulossa kesällä pentuja, mutta pentukyselyitä oli kuitenkin tullut jo runsaasti kaikille, jotkut lupasivat ilmoitella pentujen synnyttyä, jos tulisi vaikka peruutuksia. Olin jo luovuttaa, kunnes sain tiedon mahdollisesta peruutuksesta. Soitettiin kasvattajalle, ja kyllä, vielä oli viiden pennun pentueesta yksi narttu vailla kotia peruutuksen takia. Innostuksesta soikeina, emme osanneet kysyä oikeita kysymyksiä, mutta sovittiin päivä jolloin mennään katsomaan pentua ja sitten selviäisi kaikki. Jos pentu olisi mieleinen ja kasvattaja sen meille luovuttaisi voisi pentu lähteä jo heti matkaamme. Jännittävää!

21.4.2014
Tänään lähdettiin puolenpäivän jälkeen kohti Joutsenoa, katsomaan pentua. Perille päästyämme meidät otti vastaan kaksi reipasta pentua ja kaksi aikuista shelttiä. Istuin pian lattialle ja kyseinen pentu jota menimme katsomaan kiipesi syliini, antoi märkiä pusuja ja sulatti heti sydämeni! Värityskin oli aivan täydellinen. Vaikka ihastuin pentuun heti, oli juteltava sukujuuret, terveysasiat ym. tärkeät, sillä emme tietäneet pennusta taikka sen suvusta etukäteen juurikaan mitään. Kaikki oli kunnossa ja parin tunnin päästä nimet oli paperissa ja sanoimme heipat kasvattajalle sekä kennelin koirille. En vieläkään voi uskoa tätä todeksi♥

Kaikki järjestyy kun niiden on tarkoitus järjestyä. Suurin kiitos pennusta rakkaalle mummolle♥

Lisää Neelasta!

11 haaste

Kiitos haasteesta Milla!

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää täydentää 11 haastajan aloittamaa lausetta.
3. Haastetun pitää keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

11 faktaa itsestäni
1. Pienenä haaveilin silloisesta lempieläimestäni eli lehmästä.
2. Vielä vuosi sitten "vihasin" Melliä, nyt en vaihtaisi sitä mihinkään.
3. En pidä käärmeistä.
4. Haluaisin kilpikonnan tai parta-agaman.
5. Unelma-ammattini olisi eläinlääkäri tai -fysioterapeutti.
6. Tykkään eläimistä joissa on haastetta.
7. Tykkään enemmän pienistä kuin isoista koirista.
8. Rakastan rahojen tuhlaamista eläinjuttuihin.
9. Sanon kaikkia höyhennellisiä eläimiä (eli lintuja) kanoiksi.
10. ... ja koiria muffeiksi
11. Eläimet on mun elämä♥

Haastajan lauseet
1. Odotan eniten.. sähköpostia kasvattajalta.
2. Yksi huippu kokemus koiran/koirien kanssa.. oli agilityn aloittaminen.
3. Seuraava eläimeni on.. shetlanninlammaskoira.
4. Pelkään kuollakseni.. läheisten menettämistä.
5. Harrastan itse.. salilla käymistä ja ratsastusta.
6. Haluaisin.. onnellisen tulevaisuuden.
7. Telkkarista katson mieluiten.. Under the dome, Off the map, Nymfit.
8. Musiikki tyylini on.. sekalainen, kaikki menee!
9. Harrastan koirani/koirieni kanssa.. agilityä ja tokoa kotioloissa.
10. Kesällä aijon.. panostaa koiriin entistäkin enemmän.
11. Minua kiinnostaa.. barffaus.

11 lauseen alkua haastetuille
1. Rakastan..
2. Vihaan..
3. Pelkään..
4. Lempi eläinblogini on..
5. Haaveilen..
6. Lempieläimeni 5-vuotiaana oli..
7. Käytän rahani..
8. Jos voittaisin jättipotin..
9. Bloggaamisessa pidän..
10. Turhin asia jonka omistan on..
11. Tämä haaste oli..

Haastan: (haastan vain kahdeksan)
Pinserimäistä
Rakkaus on harmaa
Nelijalkaiset ihmeet
Karvakorvan matkassa
Sedit dobermann
Kolmen kopla
Trikkihirmu ja Hulikettu
MR. Twist & Blame

Melli vs. rotumääritelmä

Vertailin hieman Mellin yleisvaikutelmaa ja luonnetta labradorin rotumääritelmääritelmän mukaisiin piirteisiin. Selvää on ollut, ettei Melli kaikkia piirteitä täytä ja epätoivottujakin kohtia löytyy jonkin verran, mutta tässä hieman tarkempaa vertailua. Ensin ns. Mellin rotumääritelmä, jonka jälkeen suunnilleen samat asiat mitä Mellistä mainitsin, mutta vain labradorin rotumääritelmän mukaisesti. Apuna käytin labradori.fi sivuja.

Melli..
Yleisvaikutelmaltaan Melli on vankkarakenteinen, toiminnanhaluinen ja sopusuhtainen. Ominaispiirteisiin kuuluu leveä kallo, leveä ja syvä rintakehä sekä voimakas ja vankka kaula. Silmät ovat keskikokoiset, väriltään pähkinänruskeat. Häntä on tyvestä paksu ja suippenee kohti hännäpäätä ja ylettyy kintereeseen asti,  korkea-asentoinen. Karvapeite on lyhyt, tiheä ja melko karkea, hieman lainehtiva selästä. Väriltään Melli on ruskea. Säkäkorkeus n. 59cm.

Melli on luonteeltaan iloinen, uskollinen, energinen, hieman arka ja epävarma. Lapsiin kohtaan Melli on varautuva, mikä luultavasti johtuu siitä ettei se yksinkertaisesti ollut pentuna tekemisissä lasten kanssa. Melli rakastaa vettä ja aktiviteettejä sekä toisten koirien kanssa leikkimistä. Sopeutuu suhteellisen hyvin uusiin tilanteisiin ja on aina yhteistyöhaluinen, mutta osaa olla myös omapäinen. Kiintyy vahvasti omistajaan ja on hieman puolustushaluinen, mutta pystyy toimimaan myös vieraamman ihmisen kanssa. Metsästykseen emme ole perehtyneet, mutta linnut, jänikset tai muut metsän eläimet taikka hajut eivät Mellissä herätä hirveää kiinnostusta.

..vs. labradorin rotumääritelmä
Yleisvaikutelmaltaan labradorit ovat vankkarakenteisia, toiminnanhaluisia ja sopusuhtaisia. Leveä kallo, leveä ja syvä rintakehä sekä leveä ja voimakas lanne ja takaosa. Kaulan tulee olla voimakas ja vankka. Silmät keskikokoiset, joko tumman- tai pähkinänruskeat. Hännän kuuluu olla tyvestä paksu ja suipentua kohti hännänpäätä ja ylettyä kintereeseen asti, häntä voi olla korkea-asentoinen. Tunnusomainen karvapeite on lyhyt, tiheä ja melko karkea, ei laineita eikä hapsuja. Väriltään labradorit ovat joko mustia, keltaisia tai ruskeita. Säkäkorkeus uroskilla 56-57 cm ja nartuilla 54-56 cm.

Luonteeltaan labradori on iloinen, aktiivinen, uskollinen ja lapsirakas perhekoira, joka ei saa olla hyökkäävä tai arka. Labradori on onnellisimmillaan vedessä ja ulkona työskennellessä. Tulee suhtautua aina ystävällisesti ja avoimesti, ihmisiin, toisiin koiriin ja ympäristöön sekä olla yhteistyöhaluinen. Kiintyy omistajaa, mutta ei ole koskaan terävä eikä puolustushaluinen. Labradori on metsästyskoira, jolla on erinomainen vainu ja pehmeä ote riistasta.

Miten Melli siis eroaa labradorin rotumääritelmästä?
Rakenteeltaan Melli täyttää aika hyvin labradorin määritelmän, lukuunottamatta pientä karvan lainehtelua ja liian korkeaa säkäkorkeutta, myös leveää lannetta mietin hetken, mutta ehkä se menee siihen.

Luonteessa näkyy enemmän eroavaisuuksia. Labradorin ei tulisi olla arka tai epävärma eikä myöskään puolustushaluinen ja sen pitäisi tulla toimeen myös lasten kanssa, näissä Melli poikkeaa labradorin luontteesta. Melli ei myöskään ole niin riistaviettinen kuin labradorin luulisi olevan.

Näistä "poikkeuksista" huolimatta Melli on täydellinen labradori just meille♥

Agitreenit 15.4.2014

Viime viikolla koettiin onnen ja ylpeyden tunteita, kun Melli ylitti ensimmäisen kerran A-esteen. Mellille on aina ollut hankalia kaikenlaiset rappuset ja tasoille hyppimiset, joten arvattavissa oli myös ettei se tule agissa menemään kontaktiesteitä ihan heti. Kuitenkin neljän kuukakuden treenailujen jälkeen ylitettiin A-este täydellä varmuudella sakemannikentällä, ei siis kuitenkaan agitreeneissä. Noh, olin ihan varma, että se menisi esteen myös treeneissä, koska siellä este ei ole edes niin jyrkkä. 

Tänään oli sitten treenit ja pitihän sitä A-estettä mennä heti kokeilemaan.. eihän se sitä mennyt. En tajua, kun sakemannikentällä se meni sen ihan täydellä varmuudella monet kerrat. Ei auta kun treenailla lisää. 

kuvassa A-este on loivempi, mutta samalla varmuudella meni myös jyrkempänä.

Sitten ihan kunnon treeneihin. Tänään oli vasta toinen kerta kun mentiin "kunnon" rataa. Ollaan siis Mellin kanssa vasta alkeiskurssilla, jossa on kaksi ohjaajaa ja ryhmä jaetaan aina puoliksi (isot ja pienet) ja mennään eri juttuja vuorotellen. Ensimmäisenä tutustuttiin kuvassa ylempää rataan eli 1-9 (meille 1-8 sillä Melli ei uskalla mennä kontakteja). Ensin ajattelin, etten muistaisi koko rataa ja toisekseen olin sillä kerralla poissa kun ryhmä harjoitteli valssia ja takaaleikkausta, joten mitä tästä voisi tulla. Ensimmäisellä kierroksella meni muuten hyvin, mutta itse vedin valssit persjättönä. Toimi se niinkin, mutta tarkoitus oli opetella juuri valssia, joten uudestaan vain. Mellillä tai oikeastaan jokaisella hallin koiralla näytti olevan hieman kevättä rinnassa, sillä olisisvat tykänneet leikkiä mieluummin keskenään kuin keskittyä ohjaajiin ja tämä näkyi 4-5 esteillä, kun Melli tuppasi karkaamaan aina omille teilleen jatkaen matkaa nelos esteeltä hallin toiseen päähän.. tosin johtui se myös mun huonosta ohjauksesta. Lopuksi Melli väsyi niin että päätettiin pitää tauko. 

 Tauon jälkeen menttin vain 3-6 esteitä, jotta saataisiin 4-5 este onnistumaan. Pyöristettiin hieman ohjauslinjaa ja yritin karjua hieman kovempaa ja selkeämmin, minkä nyt flunssalta pystyin. Hyvin meni lopuksi ja taas huomasi miten hienosti Melli hakee esteet kunhan jaksaa keskittyä. :)

Toinen rata 1-5 oli meille, ja monelle muullekkin, hankala yksinkertaisuudestaan huolimatta. Itse hätiköin hieman takaaleikkauksessa, josta Melli hämmästyi eikä mennyt kunnolla putkeen. Lopuksi saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Sivussa oli vuoroaan odotteleville A-este, kepit ja lopuksi myös rengas. A-estettä Melli ei mennyt, mutta kepit ja rengas meni hienosti. Kepeissä meillä on vielä apuna länget, tosin eilen otettiin jo muutamia välistä pois ja sujui myös niin hyvin! Harmittaa vain kun A-este ei vieläkään suju, vaikka sakemannikentällä mennään niin varmasti. 

Tästä se lähtee

Kuka blogia kirjoittaa?
Nimeni on Emmi ja olen syntynyt vuonna-1997. Asun Kotkassa perheeni kanssa, johon kuuluu äiti, isosisko sekä pieni eläinlauma. Koko pienen elämäni olen etsinyt "sitä oikeaa" harrastusta ja kaikenlaista on tullutkin elämän aikana kokeiltua mm. jumppaa, luistelua, koripalloa ja jalkpalloa, vaikka se oikea harrastus on aina ollut ihan vierellä, nimittäin eläimet.
 Perheessämme on aina ollut eläimiä. Ensimmäinen eläimemme oli siperiankissa , Vili, jonka jälkeen meille tuli cavalieri, Ada, kun olin neljän vanha. Ensimmäisen ikioman lemmikin sain 8-vuotiaana, hamsterini Iineksen. Hamstereita minulla on ollut yhteensä neljä. Kanit tuli kuvioihin vuonna 2008, kun sain ensimmäisen kanini Pepen. Kaneista innostuinkin kunnolla ja niiden kanssa on harrastettu PET-näyttelyitä ja estekisoja vuodesta 2011 asti, myös yksi poikue on kasvanut meillä syksyllä 2012. Tällä hetkellä minulla on kolme kania. Melli, perheen toinen koira tuli meille kesällä 2011, jonka kanssa harrastan agilityä Kotkan koiraystäväinseurassa, sekä tokoa lenkkien oheella. Lisäksi meiltä löytyy vuoden vanha maatiaiskissa, Wilsson. Omien eläinten kanssa harrastamisen lisäksi käyn salilla ja ratsastamassa, tykkään myös valokuvata ja kamerana toimii nikon D90.

Mitä eläimiä teillä on tällähetkellä ja mitä niiden kanssa harrastat?
Selvennykseksi vielä. Tällähetkellä meillä on siis kolme kania, joide kanssa harrastan estekisoja ja PET-näyttelyitä, tosin nykyään aika harvakseltaan. Kanien lisäksi meillä on labradorinnoutaja Melli ja maatiaiskissa Wilsson. Mellin kanssa harrastan agilityä seurassa, sekä tokoilemme silloin tällöin lenkkien oheella.

Millainen on blogihistoriasi?
Olen aina tykännyt kirjoittaa ja pitää blogia. Ensimmäinen kunnon blogini oli myös eläinblogi, Emmin elukat, jonne päivittelin elämää tuolloisten eläinteni kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Ajan myötä blogi muuttui kanipainotteiseksi ja siitä tuli twenty eight paws eli 28 tassua, joka oli silloinen kaniemme tassujen määrä. Päätin kuitenkin poistaa blogin lopulta, sillä kaikki kuvat hävisivät eikä juttua enää riittänyt sillä kirjoitin tuolloin myös lifestyle-tyylistä blogia Emmiyz, joka ehti olla jonkin aikaa Indiedays Inspiration blogeissa, kunnes lopetin sen viime syksynä sairastumisen vuoksi. Pikkuhiljaa bloggausinto on taas palaillut, mutta en halua enää jakaa omaa elämääni niin tarkasti maailmalle kuin silloin lifestyleblogissa. Rakastan eläimiäni ja haluan saada kaikki muistot talteen, niin hyvät kuin huonotkin hetket, joten päätin taas aloittaa eläinbloggin kirjoittamisen, lähinnä omaksi iloksi ja muistojen säilyttämisen vuoksi. :)

Mistä blogin nimi, kultatassut?
Pienempänä, kun haaveilin omasta eläinlääkäristä tai eläinkaupasta, sanoin aina, että siitä tulisi kultatassun ja muistan sen vielä tänäpäivänäkin, eikä se kuulosta niin pahalta kuin monet lapsuuden aikaiset nimet yms. niin miksipä en käyttäisi sitä. Ovathan nuo eläimet aika kultatassuja<3