Vatsapöpö selätetty!

Edellisessä postauksessa kirjoitin viime viikonloppuna hyökänneestä vatsapöpöstä, jonka takia käväistiin lauantaina eläinlääkärissäkin. Lääkkeet tepsivät hyvin, sillä jo sunnuntai-iltana uskalsin lähteä Neelan kanssa takaisin opistolle. Oksentelu oli kurissa, ruoka maistui ja koiruus oli tilanteeseen nähden pirteä. Alkuviikosta tuntui hetkittäin, että Neelan kunto taas heikentyisi. Se oli selvästi väsyneempi ja kärsi jonkin verran ummetuksesta, johon parafiiniöljykään ei meinannut tepsiä. Antibiootti ja oksennuksen estolääke jatkuivat kuitenkin tiistaihin asti ja äiti lähetti postissa varmuuden vuoksi lisää lääkkeitä, joten jatkettiin tilanteen seurailua. Keskiviikkona Neela olikin jo oma reipas ja iloinen itsensä ja tällöin aloin vähitellen normaalisoimaan ruokintaa, jonka myötä suolikin alkoi toimimaan normaalisti! Vielä jatketaan maitohappobakteerijauheen sekoittamista juomaveteen sekä mahdollisesti ensi vikkolla annetaan vielä kaiken päätteeksi matokuuri, mutta eiköhän me tällä selvitty. 

Opiston muilla koirilla ei (ainakaan tietääkseni) ole ollut vastaavaa, mutta monilla Kymenlaakson alueen koirilla on kuuleman mukaan ollut pöpöä liikkeellä. Mellilläkin oli alkuviikosta ollut oksentelua, mutta meni onneksi vuorokaudessa ohi. Loppuun julkaisemattomaksi jääneitä kuvia. :-)

7kk & epäonnenisku

   

Heräsin perjantaiyönä Neelan kakomiseen ja pian se olikin oksentanut lattialle useamman läntin valkoista, vaahtomaista limaa. Tätä jatkui aamuyöhön asti kunnes puoliunisena ajattelin sen olevan vatsahappoa, koska Neela ei syönyt illalla paljoakaan. Loputla päätin antaa sille vähän nappulaa ja sen jälkeen käytiin tyytyväisenä takaisin nukkumaan. Aamulla herättiin ajoissa ennen kahdeksaa, koirat söi aamuruuat ja lähdettiin normaalisti ulos. Aivan loppumatkasta Neela oksensi nappulat sulamattomina ja kotona se oli normaalia vaisumpi. Liman oksentelu toistui noin tunnin välein ja puolen päivän jälkeen ei pysynyt edes vesi sisällä. Huolestuneena soitettiin päivystävälle eläinlääkärille ja käskystä lähdettiin heti ajamaan vastaanotolle.

Eläinlääkäri mittasi lämmön, joka oli hieman korkea, tyhjensi täyttyneet anaalirauhaset ja tunusteli vatsaa. Vierasesineen mahdollisuutta ei pitäisi olla, joten ell. totesi oksentelun johtuvan "vatsapöpöstä", jota on kuulemma ollut liikkeellä, varsinkin pennuilla. Saatiin mukaan antibiotit ja parafiiniöljyä sekä reseptille Cerenia oksennuksen estoon. Hoitoa jatketaan 4-6 päivää ja ruokavalion täytyy olla mietoa muutaman päivän ajan. Oksentelu loppui heti Cerenian jälkeen ja suolikin tyhjeni jo ennen kuin ehdittiin antaa parafiiniöljyä. Huonovointisuus ja väsymys on jatkunut pitkin päivää, mutta sehän on ihan ymmärrettävää. Illalla kelpasi jo pieni määrä riisiä ja tunnelmakin vähän piristyi, vaikka antibiootin antaminen oli Neelan mielestä törkeää rääkkäystä.. Nyt *peukut pystyssä* toivotaan, että kaikki sujuu hyvin loppuun asti ja Nepsu saadaan pian kuntoon. Valitettavasti viikonlopun mätsäri ja agikisa-turistointi suunnitelmat menivät nyt puihin. Tuleehan noita onneksi vielä.

Vähän vastapainoa epäonnelle näistä kuvista, nimittäin Neelalle tuli taas kuukausi lisää keskiviikkona. Seitsemän siis jo täynnä! Seisotuskuvat on otettu hieman huonolla panostuksella, mutta antakaamme se anteeksi tällä(kin) kertaa. Jotain hyvääkin ell. reissusta oli, nimittäin saatiin taas pitkästä aikaa oikeat kilogrammat tietoon. 6,4kg näytti vaaka ja mitta sään kohalta 39cm. Itsepäisyyttä on nähty koko ajan vain enemmän, liekö pientä murkkuikää ja kokeiluvaihetta kun välillä tuntuu, että koko ajan saa olla vääntämässä koiran kanssa rautalankaa ihan arjen normiaskareista ja -rutiineista, mutta eipä tämäkään ole vielä mitenkään merkittävästi näkynyt. Hyvin on neiti saanut ryhtiä ja lihaksia, vähän toivoisin lisää massaa, vaikka karva tekeekin tällä hetkellä aika sopusuhtaisen vaikutelman.

Kuvapläjäys Repovedeltä

Käytiin tänään koulun kanssa Repoveden kansallispuistossa kiertämässä noin 3,5km pituinen ketunlenkki. Kyllähän tälläiset retket oppitunnit voittaa ihan sata-nolla! Kivaa siis oli ja maisemat mitä parhaimmat, kuvat kertokoot loput. Nyt nämä rättiväsyneet retkeilijät lähtee nukkumaan! Ihanaa huomenna jo perjantai ja Mömö tulee kylään, ikävä jo sitä kuolahuulta!

Lajikokeiluna VEPE

Opistolla vieraili eilen illalla Kaakon kahlaajat kertomassa meille vesipelastuksesta sekä näyttivät joitain VEPE-harjoituksia. Lopuksi halukkaat kennelkympit pääsi kokeilemaan omilla koirilla harjoituksia, esimerkiksi veneestä hyppäämistä ja esineen viemistä veneeseen. Neelaa en ottanut edes kokeilemaan, koska en usko sen innostuvan lajista. Mellille VEPE olisi varmasti unelmalaji ja harmittaa, ettei Mellin vierailu opistolle eilen onnistunut, mutta toivotaan että päästäisiin ensi kesänä edes kokeilemaan lajia, sen verran hauskalta (ja märältä) puuhalta näytti!

VEPE eli vesipelastus on alun perin landseereille ja newfoundlandinkoirille kehitetty rodunomainen koe, jonka tarkoituksena on ylläpitää pelastusvaistoa ja untitaitoa. Kokeella testataan koiran fyysistä kuntoa ja kykyä toimia vedessa. Nykyään lajin rotukirjo on laaja ja koemuotonakin avoin kaikille roduille, paitsi sekarotuisille. Laji vaatii koiralta kuitenkin joitain ominaisuuksia, jotta se voi sitä harrastaa. Fyysistä kuntoa tarvitaan pitkille uima matkoille sekä hinaamaan rantaan hukkuvaa tai venettä. Koiran tulee tietysti myös pitää uimisesta sekä sen tulee olla sosiaalinen ja perustottelevainen, eikä noutohalustakaan ole haittaa.

Vesipelastuksessa on viisi eri luokkaa. Kokeissa eri luokkien liikkeet ovat pohjimmiltaan samanlaisia, mutta tehtävät vaikeutuvat ylempiin luokkiin siirtyessä. Liikkeinä ovat mm. esineen vientiä veneesee, veneen hakua, veneestä hyppyä ja hukkuvan pelastusta. Ohjaajalla on luokasta riippuen käytössään tietty määrä käskyjä per liike ja jokainen ylimääräinen liike vie yhden pisteen. Koiran on myös rantauduttava maalitolppien välistä tai se saa virhepisteitä sekä kokeessa koiralla on tietty aika suorittaa liikkeet. 

Lajikokeiluna KICKBIKE

Päästiin torstain kennetunneilla tutustumaan uuteen lajiin, Kickbikeen. Asiantuntija Kai Immonen tuli opistolle pyörien ja vetovaljaiden kanssa opettamaan ja kertomaan meille lajista. Aluksi päästiin kokeilemaan pyöriä ja erilaisia potkutekniikoita ilman koiria. Kivaa oli, vaikka ei me niillä ihan 40km/h kilpavauhtia saatu potkittua ja lopussa kunto meinasi loppua viimeisissä isoissa ylämäissä, yllättävän rankkaa siis! Seuraavaksi haettiin koirat mukaan ja suurin osa pääsi kokeilemaan vetoa. Neelalle ei ollut tarpeeksi pieniä valjaita vetoon, mutta päästiin lopuksi kokeilemaan pyörän sivulla ravaamista, joka on hyvä vaihtoehto koirille, jotka eivät sovi/innostu vetämään. Yllättävän hyvin se meni, vaikka vähän Neela arasti pyörän ääntä, varsinkin jarrutuksia hiekkatiellä. Mellin kanssa lajikokeilu olisi varmasti onnistunut paremmin ja olisi ollut hauska saada Melli mukaan, mutta mullahan on opistolla vain Neela mukana joten se ei onnistunut. Kikkaroitsijoita (vai miten se nyt kuuluisi sanoa) meistä ei taida tulla, vaikka hauskaa olikin. Kickbike-potkulaudat eivät nimittäin ole mitään kovin edullisia. Halvimman voi saada 200 eurolla, plus siihen kunnolliset vetovaljaat koiralle, koiranveto-adapteri sekä veto- tai/ja ravinaru. Eli toisin sanoen lottovoittoa odotellessa!

Tutustu lisää lajiin täältä sekä Showhaun - koirapotkukoulu osat 1, 2, 3, 4, ja 5.