Agitreenit 13.5.2014

Tiistaina oli alkeiskurssin vikat treenit. Ryhmä on ollu ihan mahtava, varsinkin ohjaajat. Ollaa opittu Mellin kanssa paljon ja saatu mahtava uusi harrastus! Treenailut jatkuu uudessa, tavallisessa ryhmässä maanantaisin kunhan jäsenhakemus saa hyväksynnän. 

Tiistain treeneissä mentiin alla olevaa rataa, joka sisälsi hyppyjä, putkia, kepit sekä pari kontaktia. Puomi oli meille vielä madallettu, mutta muuten rata oli ihan samanlainen kuin muillakin. Melli oli taas niin innoissaan, ettei meinannut alussa jaksaa keskittyä. Ite meinaan mennä hieman liian lujaa, jolloin esim. putkella tulee "pysähdys" eikä Melli tajua mennä putkeen. Vähän ku ite maltan hidastaa niin Mellikin pysyy mukana. :D

Treenien jälkeen äiti tuli Neelan kanssa hakemaan meitä hallilta ja Nepsukin pääs hieman tutkiskelemaan paikkoja. Tuleva agilityhauva :3

Meidän päivä videona

Työstin eilen lähestulkoon koko päivän videota. Raahasin kameraa koko ajan mukanani ja kuvailin minkä kerkesin. Välillä latasin pätkät koneelle ja työstin videota Movie Makerilla. Illalla, päivän uurastuksen jälkeen, video alkoi olla kasassa, lopputekstejä vaille valmis, kunnes kone päätti juntahtaa ja lopulta sammui. Samalla meni video ja monen tunnin aherrus. Onneksi videopätkät oli kovalevyllä tallessa ja tänään jaksoin kasata niistä vielä kelpovideon. Ihan yhtä pitkää en jaksanut väsertää ja siirtymätkin jäi laitettua, koska pelkäsin koko ajan, että kone tekee saman kuin eilen joten yritin toimia mahdollisimman nopeasti!

Tältä siis suunnilleen näyttää meidän peruspäivä.

Melli 3 vuotta

kasvattajalla

7vk

10vk

18vk

6kk

11kk

1v 3kk

3v

Mellin kotiutuessa olin sen kanssa kaiket päivät, äitin ollessa töissä. Leikin, ruokin, opetin, nukuin ja ulkoilin sen kanssa. Entisen koiramme kuoleman jälkeen se oli mun paras kaveri, se auttoi mua selviämään Adan poismenosta. Melli on ensimmäinen koira, jonka olen kouluttanut itse. Melli on myös ensimmäinen koira jonka kanssa uskaltauduin agilityyn, tokoon ja mätsäreihin. 2012 syksyn - 2013 syksyn eli noin vuoden ajan vihasin Melliä ylikaiken (huomaa myös kuvista ettei siltä ajalta ole kuvaa). Se oli maailman ärsyttävin, rumin ja tyhmin koira. Silti se kesti mua ja oli aina iloinen, vaikka mä huusin sille enkä kiittänyt sitä mistään. Se ei todellakaan ollut Mellin syy, vaan mun sairauden. Viime syksyn jälkeen meille syntyi aivan uudenlainen ystävyys. Vaikkei labbis ole koonsa taikka ulkonäön puolesta se mun lempirotu niin Melli on saanut mut rakastamaan rapakoissa juoksevia tankkeja. Labukat henkeen ja vereen♥ Nyt Melli on maailman ihanin, fiksuin ja ainakin sisäisesti kaunein koira maailmassa! Onnea Mömö 3 vuotta.♥ 11.5.2014.

Agitreenit 6.5.2014

Eilen mentiin treeneissä kahdenlaista rataa. Ensimmäinen oli hyvin yksinkertainen, mutta siinä oli Mellille kaikki vaikeimmat esteet eli A, puomi ja kepit. Puomi oli meille madallettu ja kepeissäkin oli vielä länget joissain väleissä helpottamassa. Melli meni hienosti kontaktit ja kepitkin parin yrittämisen jälkeen meni ihan täydellisesti!

Toinen rata oli jo vähän mutkikkaampi ja kokeilin siinä paria eri ratkaisua. Takaaleikkaukset ei ole Mellille vielä kovin varmoja, joten mentiin ilman niitä ja yritin ite sitte vääntää persjättöä ja valssia. Jätin Mellin ensimmäisen esteen taakse ja kävelin ite kakkos esteen oikealle puolelle, jolloin kolmos-nelos esteillä ei tarvinnut takaaleikkausta. Kuutos putkelle ohjauksen jälkeen valssilla/persjätöllä seiska esteen vasemmalle puolelle ja siitä eteen päin. Ysi putken jälkeen ehin hyvin ottamaan vastaan putken oikealta puolelta eli siihen väliin taas valssi/persjättö, jolloin vältettiin jälleen takaaleikkaus 10-11 esteillä. Sekotan ite välillä valssin ja persjätön, joten en nyt oo varma kumman tein missäkin kohassa, jommankumman kuitenkin, hah. :D

 Rata sujui hyvin ilman suurempia ongelmia. 

Ekat mätsärit

Viime viikolla mätsäreitä pällistellessä mua puraisi pieni mätsärikärpänen, vaikken ole koskaan aikaisemin ollut mistään koiranäyttelyistä tai mätsäreistä kiinnostunut, enkä oikeestaan tiedä niistä mitään. Neelalla ei ole vielä rokotuksia, joten ainut mahdollisuus olisi mennä Mellin kanssa kehään seuraavissa mätsäreissä. Mellin kanssa ei olla koskaan opeteltu seisomaan kunnolla, ainoat seisotukset tulee tehtyä pari kertaa kesässä rakennekuvia ottaessa, eikä niissäkään ole niin väliä miten se seisoo. Melli rakastaa muita koiria, joten se on aika sählä ja innokas tapahtumissa joissa on paljon koiria. Kaikesta huolimatta halusin sen kanssa mätsäreihin! Niinpä me mentiin.

Eilen sitten lähettiin elämämme ensimmäistä kertaa kehään, kokemattomina ja tietämättöminä. Paikan päällä meinasin perääntyä ilmottautumisista, koska kaikki näytti osaavan niin hyvin harjotellessa. Päätin kuitenkin mennä. Ihan sama miten menisi, laukatkoon kehässä ja istukoot vaikka, kuhan ite uskallaudun menemään. 

Hieman ennen meidän vuoroa mua alko jännittää ihan pirusti, koska tuomari juoksutti kaikilla kolmion. Mitä, miten se mennään, mikä se on, voiks mätsäreissäkii juoksuttaa kolmion, häh, miten mä selviin, apua? Onneks kaikki muutkaan ei mennyt sitä ihan täydellisesti, joten so what. Meidän kanssa kehään tuli akita(??), joka meni ihan pirun hienosti, joten ei ollut kovinkaan yllättävää, että saatiin sininen nauha. Melli meni kuitenkin tosi hienosti, olin ihan yllättynyt! 

Sinisten kehässä mentiin taas hienosti, vaikka pari laukka-askelta tuli ja välillä seisotuksessa pylly hipaisi maata, niin silti tultiin toisiksi! Eli isojen SIN2! Ei olis voinut hienommin mennä. Saa taas olla ylpeä tuosta koiruudesta ja selvisin itekkin jännityksestä. :D Lopuksi valittiin vielä paras noutaja eli päästiin kolmannen kerran kehään. Mun mielestä Melli oli paras, vaikkei titteliä saatukkaan♥

Palkinnot ISOT SIN2 sekä kaikki noutajat kehässä olleet saivat pienen palkintopussin.