Ensilumi

Perjantaina alkoi sadella lunta ja illalla maa oli jo täysin valkoinen. Neelan sekä tämän vuoden ensilumi oli täydellinen piristys viikonloppuun! Perjantaina käväistiin kotona, jolloin Neela pääsi riehumaan taas kahden viikon jälkeen Mellin kanssa. Molemmat olivat into piukeina lumesta ja tietysti jälleennäkemisestä. Lauantaina suuntasin kaverin ja kanien kanssa Kouvolan faunattareen esittämään kanien esteharrastusta, joten se päivä meni siinä eikä juuri ehditty lenkkeilemään. Tänään päästiin taas normaaliin tapaan opistolla kunnon aamulenkille ja nappasin kameran mukaan, kun vihdoin saa muitakin kuin pikimustia rapakuvia. Nyt toivotaan vain ettei lumet sulaisi heti ja saataisiin vähän enemmän pakkastakin! 

  Taskuvaras..

Aina pitää olla jonkun jalassa kiinni :D

Neela 9kk -kuulumisia

Palailtiin noin viikko sitten takaisin opiston arkeen, syyslomasta ja kahden viikon TET-harjoittelusta selvinneinä. Takaisin tulo jännitti hieman Neelan kantilta, sillä se stressaa todella helposti uusia ja jännittäviä tilanteita ja oireilee useimmiten vatsallaan. Kuukausi sitten todettu vatsakalvontulehduskin oli luultavasti stressiperäinen, joten uusiutumisen riski pelotteli mielessä. Löysin netin keskustelupalstoilta muutaman tuotteen, joiden tarkoitus olisi rauhoittaa mm. koiran hermostuneisuutta. Päätin kokeilla Serene UM -lisäravinnetta, vaikkakin keskustelupalstoilla oli vaihtelevia kertomuksia sen toimivuudesta.

Aloitin kuurin kaksi päivää ennen lähtöä (suositus 3-4). Automatka ja ensimmäiset päivät opistolla sujuivat mielestäni rauhallisemmin kuin aikaisemmilla kerroilla. Yksinollessa haukkuminen on ollut todella vähäistä, jatkuvaa stressiläähätystä ei ole ollut ja vatsakin on pysynyt ihan hyvänä. Viime keskiviikkona Neela vaikutti jo hyvin kotiutuneelta, joten lopetin kuurin. Torstai oli kuitenkin taas hieman erilainen ja stressaava päivä Neelalle, kun kennelille saapui kaksi uutta koiraa eikä ensikohtaamistilanne ollut paras mahdollinen. Stressi näkyi heti kenneltunnilla läähätyksellä ja levottomuudella ja loppu päivän vatsa oli hieman löysällä. Jatkoin kuuria taas pari päivää ja sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Stressaavia tilanteita pitää harjoitella, sillä Neela on vasta nuori, mutta liikaa stressiä tietysti yritetään välttää, jotta maha pysyisi kunnossa. 

Opistolla päivät on mennyt hujauksella ja suurin osa valoisasta ajasta istutaan koulunpenkillä, joten kameralle ei ole ollut paljon käyttöä. Kaikki vapaa-aika jolloin näkee edes jotain eteensä ilman taskulamppuarmeijaa ollaan yritetty treenailla tokoa tai agia. Eilen ehdittiin  räpsiä välitunneilla muutamat kuvat koirista Neelan 9kk kunniaksi. Kakara on nyt virallisesti teini-iässä! Säkä pysyttelee edelleen 39cm ja karvaa kasvaa koko ajan lisää. Ruoka on maistunut hyvin, joten massaakin on tullut sopivassa määrin lisää. Ja koska meille aina sattuu ja tapahtuu, voi kuvista huomata Neelan kuonossa olevan haavan. Neelaa kiinnosti mitä Vennin kongissa on ja Vennipä ei tykännyt tunkeilijasta, joten turpaan tuli. Haavaa ollaan putsailtu ahkerasti ja näyttää jo ihan hyvältä, ei siis mitään pahempaa.

Neela 9kk, 39cm

Lokakuun suosikit

Samantyylisiä kuukauden suosikit postauksia on näkynyt viime aikoina paljon kauneus- ja lifestyleblogeissa sekä YouTubessa vlogikanavoilla. Ennen tälläiset postaukset eivät herättäneet minussa minkäänlaista kiinnostusta, mutta syyskuun lopussa vastaavanlainen postaus oli ilmestynyt johonkin eläinblogiin (en nyt millään saa päähäni mikä se olisi voinut olla), mikä olikin todella mielenkiintoinen. Kiva nähdä mitä muut eläinihmiset (pääasiassa koira-) ovat kokeneet hyviksi tuotteiksi ja joukosta voi löytää jotain mitä lisätä omalle ostoslistalle.. Niinpä ajattelin itsekkin väsätä tälläisen! Samalla saa postauksiinkin vähän vaihtelua.

Ulkoilu ja matkustelu:

LEDvalopanta. Ehdoton suosikki syksyn pimeisiin iltoihin! Mettä- ja peltolenkeillä näkee missä koira juoksee ja hihnalenkeillä ei jäädä autoilijoilta huomaamatta. Monet ovat tulleet lenkeillä kyselemään "mistä näitä pantoja saa, näkyy niin hyvin jo kauempaa." Pantoja tosiaan saa alle 10€ ainakin Petenkoiratarvike.com sekä Agrimarketeista.

Turvavyöjatkopala. Meidän auto ei ole koiria varten suunniteltu, joten koirat joutuvat matkustamaan valitettavasti takapenkillä eikä tällöin turvallisuus ole aina niinkään taattua. Viime kuussa löysin Mustista ja Mirristä valjaisiin kiinnitettävän turvavyöjatkopalan, joka on ollut autoreissuilla todella hyvä. Enää en lähtisi autoon ilman valjaita ja tätä jatkopalaa. Suosittelen muillekkin takapenkillä matkustajille!

Fleksi. En olisi ihan heti uskonut, että fleksi löytyisi mun tekemästä -suosikit postauskesta, mutta mutta. Neelalla, pienellä koiralla, se on ollut kuitenkin kätevä lyhyillä aamu- ja iltapissalenkeillä sekä ehkä yllättävänä juttuna se on myös toiminut Mellin ja Neelan yhteislenkeillä mainiosti. Hihnat ei ole koko ajan solmussa ja fleksin stop napilla saa helposti tilanteet haltuun. :D

Lelut ja aktivointi:

Amerikkalainen tennispallo. Täydellinen treenipallo. Sopivan kokoinen, vinkuu ja lentää, sopii muotonsa puolesta myös paremmin taskuun kuin normaali tennispallo. Todellakin suositellaan muillekkin pallohulluille!

Pallopaimennus. Lokakuussa treenailtiin jonkin verran jumppapallon työntelyä kuonolla eli pallopaimennuksen alkeita. Tarkoitus olisi treenailla jatkossa enemmänkin, sillä Neela todellakin tykkää tästä. Onhan paimennus sille luontaistakin, vaikka pallopaimennus ei ehkä ihan aja samaa asiaa. Hauskuuden lisäksi myös todella hyvää aivotyöskentelyä koiralle!

Hipsu. Vinkuva pehmoleluhiiri tai- rotta, kumpi nyt onkaan. Pehmoleluista Nepsun ehdoton lemppari ainakin tällä hetkellä. Kuvassa Hipsu onkin litimärkä ja likainen, koska Neela oli vienyt sen takapihalle ulkoilemaan..

Ruokinta ja namit:

DIY-koiran namit. Itsetehtyjä ja maistui hyvin koirille, mikäs sen parempaa.

Tehobakt maitohappobakteeri jauhe. Edistänyt hyvin Neelan mahantoimintaa uusien lihojen kanssa eli olen välillä heittänyt mitallisen raakaruuan sekaan ja näin masu ei ole mennyt niin pahasti sekaisin.  Tätä pitäisi löytyä jokaisen herkkävatsaisen koiran ruokakaaapista!

Hyvää hampaille! Hampaiden harjaus on jäänyt tässä kuussa vähälle, mutta sen sijaan Nepsu on tykännyt syödä yksin ollessa näitä Dental Plus meritähtiä. Toimivuudesta eli hampaiden puhdistuksesta en niinkään tiedä, mutta pääasia että tulee syötyä kun on ostettukkin. :-)

DIY koirannameja

Käytin yhden tylsän sadenpäivän hyödyksi tekemällä vihdoinkin koirille treeninameja. Mietiskellessä raaka-aineita, ensimmäisenä tuli mieleen maksaherkut, jotka olivat ehdottomasti edesmenneen cavalierimme lemppareita. Niitä siis, ja lisäksi Prisman hyllyiltä lähti mukaan Oscar liha-riistaherkku sekä broilerijauheliha, joiden sekoituksesta lähti koostumaan toiset namit. Googlailin ohjeita jälkimmäisiin nameihin ja loppujen lopuksi löysin muutamia ohjeita, joista otin vinkkejä ja ideoita ja sain sovellettua itseäni miellyttävät ohjeet, jotka rustasin alas muistiin! Määrät ovat tarkoituksella vain suuntaan antavia, sillä jokainen koostakoon itseään (tai enemmänkin koiraa) miellyttävät namit. Joku voi laittaa viisi porkkanaa kun taas joku toinen voi mielensä mukaan jättää porkkanat kokonaan pois. Tottakai porkkanat voi korvata muilla koirille sopivilla vihanneksilla tai hedelmillä. Pitäkää vain mielikuvitus rajananne niin hyviä tulee!

Maksaherkut

maksaa

Ohje: Maksaa keitetään kattilassa niin kauan, että siitä tulee kiinteää, yleensä noin tunnin ajan. Keittämisen jälkeen maksa paloitellaan kuutioiksi ja paistetaan uunissa muutaman tunnin ajan 80 asteessa. Maksapalat ovat valmiina tummanruskeita ja kovia. Herkut säilyvät vain muutamia päiviä hyvinä, joten suosittelen pakastusta.

Lihaisat namit

500g Oscar Liha-riistaherkku

500g Oscar Broilerijauheliha

pari kananmunaa

valkosipulinkynsi

porkkana tai useampi

(1-2rkl öljyä)

Ohje: sulatetaan huoneenlämpöiseksi, raastetaan porkkana ja hienonnetaan valkosipulinkynsi, jonka jälkeen sekoitetaan kaikki aineet keskenään sekaisin. Seos levitetään uunipellille leivinpaperin päälle. Seoksen päälle kannattaa laittaa vielä toinen leivinpaperi estääkseen palamisen. Sitten uuniin 200 asteeseen noin 30 minuuttia. Paistamisen jälkeen "seos" paloitellaan nameiksi ja laitetaan vielä uuniin kuivumaan 80 asteeseen muutamaksi tunniksi..

//En tiedä olivatko lihat sen verran rasvaisia vai oliko öljy turha lisäys, sillä namit jäivät monen tunnin kuivattamisenkin jälkeen rasvaisiksi. Koirille ne kyllä kelpasivat, mutta taskuun en noita mielellään laittaisi. Ongelma ratkesi kuitenkin pakastuksella! Pakastin namit, jonka jälkeen ne toimivat hyvin eikä kädet jääneet enää nameista rasvaisiksi. Näillä nameilla palkatessa meidän koirat ainakin treenailevat ihan innoissaan!

Lepää rauhassa, Peeko

Peeko ajautui meille noin puolitoista vuotta sitten hieman vahingossa. Ihastuin siihen estekisoissa ja näyttelyissä, hypytin sitä monet kisat 2012 kesällä ja se oli minulla loppukesästä pari kuukautta "hoidossakin". Peeko tuntui aina kuin omalta kanilta, vaikka se ei minun ollutkaan. Oli ihana saada hieman arka kani luottamaan itseensä ja Peeko pärjäsi hienosti estekisoissa. Treenasin ja kisasin sen kanssa tuona kesänä enemmän kuin omien kanieni kanssa. Elokuussa 2012 minulle saapui uusi kani Desa, ja Peeko palasi omistajalleen. Tuona syksynä meillä oli kanipoikasetkin, joten ylimääräistä tilaa ei ollut. Poikaset muuttivat uusiin koteihin ja nyt olisi taas tilaa Peekolle.

2013 alkuvuodesta Peeko majailikin taas meillä ja vihjailin välillä äitille, että haluaisin Peekon itselleni ja olihan se meillä jo jonkin aikaa majaillut, eikä sitä helpompaa kania voinut edes olla, mutta silti äiti hieman vastusteli. Muistan kun tammikuussa lähdettiin Peekon entisen omistajan kanssa näyttelyihin ja otin Peekon mukaan. Ilmottautumiskaavakkeen omistaja kohtaa tuli vihdoinkin nimeni. Palatessa näyttelyistä ilmoitin äidille, että Peeko jää meille nyt lopullisesti "hoitoon". 

Peeko oli todella kiltti ja rauhallinen, hieman arka, mutta luottamuksen saannin jälkeen se oli kuin eri kani. Nukuin sen kanssa joskus päiväunia ja vaikka pihassa oli kanila, pidin Peekon mieluummin huoneessani. Elämäntilanteen muuttuessa jouduin vähentämään kanimäärää, mutta Peeko oli yksi kaneista, joiden myyntiä en koskaan edes harkinnut. Luulin, että meillä olisi vielä monta vuotta edessä, mutta toivoin liikoja. Vielä eilen pirteä kani löytyi aamulla kuolleena häkistä. Järkytys oli suuri ja tunnen itseni maailman surkeimmaksi lemmikinomistajaksi. Epäilen, että Peeko menehtyi kanien yleisimpään kuolinsyyhyn, suolitukokseen. Hurja karvanlähtö on ennenkin aiheuttanut kanilassa suolitukoksia, mutta aikaisemmin olen huomannut ne tarpeeksi ajoissa. En voi kuin raivota itselleni ja toistaa päässäni kysymystä -miksi en tajunnut tällä kertaa ajoissa, miksi!? 

Lepää rauhassa♥