Viime viikon "viikkokatsauksessa" kerroin flunssan vienneen minut sänkypotilaaksi. Vihdoin alkaa olemaan paranemaan päin, vaikka vieläkin täytyy ottaa iisisti välttäen jälkitaudit ja malttaa parantua kunnolla. Neelalle hiihtolomasta tuli oikein kunnon lomaviikko kun en ole kyennyt treenailemaan saatikka lenkkeilemään. Koululle palaillaan taas ensi viikolla eli arki koittaa ja yhteishaut pitäisi viedä loppuun asti, hui!
Blogi on mulle harrastus ja mieluinen ajanviete, joka ei missään nimessä saa olla pakkopullaa. Silloin kun huomaa ajattelevansa liikaa blogia ja postaustahtia, on aika pitää paussi ja mulle se on ajankohtaista nyt, kun on paljon muutakin mietittävää ja puuhattavaa. Uusi kamera on hankittu, mutta objektiivit vielä puuttuu ja photoshopkin teki katoamistempun tietokoneeltani, joten kuvien laita on tällä hetkellä surkea. Mulle on ehdottoman tärkeää, että blogin jokainen postaus sisältää myös kuvia. Blogitauko ei tule olemaan pitkä, mutta pieni paussi tähän väliin tekee hyvää itse kullekin. Tauon aikana meidän arkea voi seurailla tuttuun tapaan instagramista @kultatassut ja käykää myös kurkkimassa blogikirppistä. Palaillaan viimeistään huhtikuun puolella!
Ihan alkuun mainittakoon, etten todellakaan ole lajin ammattilainen vaan aloitteleva harrastaja! Olen lukenut ja saanut paljon vinkkejä lajista sekä kokeillut niitä käytännössä. Näiden pohjalta myös postaus on kasattu.
Doboa harrastaessa on todella tärkeää huolehtia niin koiran kuin omistajankin hyvästä alku- ja loppuverryttelystä. Alkulämmittelyn tarkoituksena on aktivoida lihasten verenkiertoa, herätellä hermoston ja lihasten toimintaa sekä lisätä harjoitusvaikutusta ja ennaltaehkäistä vammojen syntymistä. Doboharjoittelua ei koskaan tule aloittaa kiireessä vaan siihen on aina varattava riittävästi aikaa. Jo pelkästään alkulämmittelyyn menee vähintään 15-30 minuuttia.
Kävelylenkki - kiihdytä loppua kohden
Harjoittelu on hyvä aloittaa vähintään 15 minuutin reippaalla kävelylenkillä. Joidenkin mielestä jo tämä on riittävä määrä alkulämmittelyä, mutta itse teetän koiralla pienen kävelylenkin lisäksi aina verrytteleviä temppuja sekä pienet liikeratojen avaukset. Lyhyt, reipas lenkki on pitkää tassuttelua parempi vaihtoehto, sillä dobo on koiralle todella rankkaa. Älä siis väsytä koiraasi aivan puhki ennen varsinaista harjoittelua.
Temput - kyykkää, älä kumarra
Hyviä alkulämmittelytemppuja ovat liikkeet joissa koira joutuu venyttämään itseään, esimerkiksi kiepit, kierimiset ja pujottelut. Tärkeää on muistaa, että venytykset kohdistuvat tasapuolisesti molemmlle puolille eli esimerkiksi kiepit tulee tehdä molempiin suuntiin. Mikään temppu ei kuitenkaan ole turhasta, joten alkulämmittelyksi käy mainiosti vaikka kaikkien, jo koirasi osaamien temppujen kertaaminen. Temput kannattaa tehdä myös omistajalle hyödyllisiksi. Voit esimerkiksi kumartumisen sijaan kyykätä palkkaamaan koiran ja pyörähtää ympäri koirasi pyörähtäessä. Tämä tietysti vaatii koiraltakin jo jonkinlaista osaamista tempuissa. Näin hyöty tulee kuitenkin molemmille ja treenaaminen on entistä hauskempaa, pitäkää vain mielikuvitus ja turvallisuus rajananne!
Liikeratojen avaus - ääriasentoon ja takaisin
Liikeratojen avauksissa sama homma kuin tempuissa. Tärkeää on "venytellä" koiran kehon molemmat puolet tasavertaisesti. Kumarrukset, namin avulla pään kääntelyt ylös, alas ja sivuille ovat oivia tapoja venyttää koiraa turvallisesti. Liikeratojen avaaminen ja venyttely ovat lähellä toisiaan, ainoa suurehko ero on niiden kesto, joten käytin niitä nyt törkeästi synonyymeina. Venytyksistä puhutaan kun venytys kestää ääriasennossa yli viisi sekuntia ja liikeratojen avaamisesta silloin kun käydään ääriasennossa ja palataan takaisin. Alkulämmittelyt tehdään siis liikeratojen avauksina, käydää ääriasennossa ja palataan takaisin.
Alkulämmittely on hyvä lopettaa kunnon kehuihin ja omien raajojen heilutteluun. Tarjoa jo tässä välissä koiralle tilkka vettä. Jos kova jano yllättääkin olisi hyvä päästää koira vielä nopeasti pissalle, sillä täydellä rakolla treenaaminen on ikävää! Sitten vain treenailemaan. Alla vielä meidän pieni video, joka sisältää muutamia alkulämmitystemppuja/liikkeitä. Olisi myös kiva kuulla mitä teidän alkulämmittelyihin sisältyy tai saitteko joitain vinkkejä tästä postauksesta?
Viikon kohokohdat olivat ehdottomasti Neelan yksivuotissynttärit sekä hiihtolomalle lähtö. En vieläkään osaa käsittää kuinka nopeasti vuosi on mennyt saatikka sitä, että muutaman kuukauden päästä Melli täyttää jo neljä vuotta ja Pepe seitsemän, herranjestas. Virallisesti koulun hiihtoloma olisi alkanut perjantaina, mutta otettiin Neelan kanssa varaslähtö ja äiti tulikin hakemaan meitä jo keskiviikkoiltana. Kotona Neelaa odotti pari synttärilahjalelua ja perjantaina tekaisin koirille pienet kakut Hertan, Kertun ja Martan blogin innoittamana. Meillä on aina ollut tapana muistaa eläimiä niin synttäreinä kuin joulunakin, yleensä juuri lelulla ja herkkuannoksella.
Kakkuresepti oli kivan yksinkertainen ja terveellinen. Herkkävatsaiselle raakaruokailijalle en mitään vehnäjauhomössö-kakkuja tai muita vastaavia halunut edes ajatella. Mellille nyt sopii ja maistuu mikä vaan. Tein yhden ison kakkun sijaan pari pienempää annoskakkua ja lisäsin reseptiin pari pikkujuttua. Hyvin maistui ja Neelankin maha pysyi hyvänä. Tämä kakkuresepti saa ehdottomasti jäädä odoittamaan seuraavia synttäreitä!
Koiran synttärikakku meidän tapaan:
250g (naudan) jauhelihaa
1 kananmuna
½ dl korppujauhoja
puolikas porkkana raastettuna
pieni pala omenaa raastettuna
ripaus valkosipulirouhetta
koristeluun: juustoa
Ainekset sekaisin kulhossa ja kakut pellille. Itse käytin muotoiluun apuna pientä kuppia.
Uuni lämpenemään 175 astetta ja pikkukkuja paistetaan noin 15 minuuttia.
Ennen tajoilua annetaan jäähtyä ja halutessa koristellaan.
Loppuviikko on mennyt aika surkeissa fiiliksissä. Itse olen sairastellut torstai-illasta lähtien ja loppua ei näy. Ensimmäiset päivät Neela oli todella tylsistyneen oloinen ja tulikin vähän väliä vetämään peittoa ja villasukkia pois päältä. Nyt se on kuitenkin tajunnut, ettei minusta ole leikkikaveriksi ja osaa ottaa rennosti aina kun Mellikään ei suostu leikkeihin tai vaihtoehtoisesti vinguttaa uusia lelujaan. Parhaimmassa tapauksessa se on makoillut mun kanssa peiton alla. Pahinta tässä taitaa olla se, että sohvalla pötköttäessä on hyvää aikaa selailla kasvattajien nettisivuja, nettikauppoja ja vaikka mitä kiellettyä.
Loppuun on kyllä ihan pakko hehkuttaa Neelan uusia leluja. Bongasin jo joululahjaostoksia tehdessäni Mustissa ja Mirrissä pehmopallon, joka olisi varmasti Neelan mieleen. Joulunalla se jäi kuitenkin ostamatta, mutta muutama viikko sitten se osui taas silmään ja päätin ostaa sen Neelalle synttärilahjaksi. Pallo on osoittautunut oletettua kestävämmäksi ja todellakin Neelalle mieluisaksi. Vinku löytyy ja valkoiset karvaosatkin pysyneet paikoillaan siitä huolimatta, että Neela yrittää repiä niitä vähän väliä.
Pinkin otuksen äiti oli ostanut Neelalle lahjaksi. Yleensä tälläisiä leluja ei viitsi jättää Mellin käsittelyyn sillä vingut ja saumat hajoaa vikkelää. Tämä on kuitenkin lojunut lattialla useamman päivän ja kestänyt koirien yhteiset vetoleikit ja riepottelut. En tiedä onko Mellin otteet hellittyneet vai ovatko nämä erityisen kestävää sorttia. Mikä parasta, lelu sisältää neljä vinkua eli ei ihmekkään, että Neela tykkää!
Tammikuun loppupuolella julkaisin blogissa postauksen Tuotetestausta ja arvontaa, joka toteutettiin yhteistyössä Mustin ja Mirrin kanssa. Arvonta sai yli 50 osallistujaa ja kommenteissa oli paljon hyviä postausehdotuksia, joita tulen toteuttamaan pikku hiljaa fiiliksen mukaan. Arvonnassa oli mahdollisuus voittaa turkinhoito- tai treenisetti. Kiitos kaikille osallistujille ja onnittelut voittajille! Voittajille on laitettu sähköpostia.
Muistan haikeat illat kun katselin shelttikasvattajien sivuja haaveillen samalla omasta pikkupaimenesta. Muistan sen tilanteen ja hetken kun sain kuulla, että saisin oman koiran, ikioman. Muistan jännityksen tunteen äidin jutellessa Neelan kasvattajan kanssa puhelimessa sekä automatkan Neelaa katsomaan. Muistan sen ilon tunteen, kun näin pienen pennun ensimmäistä kertaa. Tiesin heti, että tuo on minun tuleva koirani. Automatka kotiin pieni pentu sylissä oli varmasti maailman paras automatka. Muistan myös monet onnen ja epäonnen hetket, ilon, surun ja ylpeyden tunteet joita Neelan ensimmäisen vuoden aikana on saanut kokea, enkä malttaisi odoittaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Paras ihanin Neela tänään jo vuoden vanha♥
