Neelan tarvikepostaus!

Pääsiäisloma on koittanut ja tällä kertaa muistin ottaa koululta mukaan kamoja tätä postausta varten, jes hyvä minä! Jotain pikkujuttuja puuttuu ja kaikkea taas en jaksanut edes kuvailla. Tältä istumalta mieleen muistuu ainakin pedit, ruoka- ja juomakupit sekä omistajan treenikamat. Hävettää myös myöntää, ettei meillä ole juuri mitään koirien ensiaputarvikkeita. Postaus sisältää vain Neelan tarvikkeita, sillä tämän lisäksi Mellin tarvikkeiden kuvailuun olisi mennyt ikuisuus ja postauskesta olisi tullut kilometrin mittainen. Ehkä niitäkin voisi joskus esitellä ihan omassa postauksessa? Ruokintaan liittyvät lisäravinteet ja sen semmoiset on myös jätetty pois, mutta ei hätää niistä tulossa omanlaista juttua joskus. Eiköhän jo mennä katsomaan mitä meidän kaapeista löytyi?

TURKINHOITO YMS.

Tällä hetkellä tassurasvana meillä on toiminut ollut käytössä tummeli. Tummeli on ihan perushyvä voide kuiviin tassuihin, mutta ensi talveksi haluaisin ehkä jotain vielä tehokkaampaa. Glyserolia ja tekstiililiimaa on käytetty apuna Neelan korvien asettumisessa. Kuvasta puuttuu sinitarra ja leukoplast teippi, jotka ovat myös tulleet tutuksi korvien kanssa tapellessa. Hammastahna on paria kokeilukertaa lukuunottamatta koskematon, en vain saa aikaiseksi harjailla Neelan hampaita, vaikka ehkä pitäisi. Ajattelin lähitulevaisuudessa testailla jonkinlaista hammasgeeliä, jospa sitä jaksaisi käyttää ahkerammin. Kuvassa vielä shampoo ja hoitoaine, jotka on saatu Mustin ja Mirrin yhteistyön kautta. Olen ollut tuotteisiin ihan tyytyväinen ja niille on ollut käyttöä. Koululla mulla on yksi turkinhoitosuihke, jonka olisin ehdottomasti halunut tähän kuvaan mukaan, sillä se on aivan ihanan tuoksuinen ja tehokkuudeltaan mielestäni jopa hieman parempi kuin tuo Animologyn. Myös perus puhdistussuihke Septidin puuttuu. Korvien- ja silmien puhdistusaineet pitäisi joskus hankkia. 

Saksina meillä on toiminut ihmisten kampaamotasoiset sakset, jotka eivät siis ole ainoastaan koirien käytössä. Löytyy tylppä- ja teräväkärkisiä sekä yhdet ohennussakset. Ainoastaan yhdet tylppäkärkiset kulkevat mun ja Neelan matkassa. Pussukan vieressä musta harja on ollut Neelan turkin kanssa ihan must have! Busterin joustava pohjavillaharja on ollut myös toimiva, mutta ei niinkään kovassa käytössä. Myöskin Busterin takunselvittäjä on ollut hyvä korvakarvojen ja kainaloiden siistimisessä. Lisäksi löytyy hyvät kynsisakset, minikarsta ja kasa käyttämättömiä lasten pehmeitä hamamsharjoja. Kaapeissa lojuu muitakin karstoja ja harjoja, mutta tässä taitaa olla kaikki käytössä olevat. 

ULKOILU

Ulkoilussa käytetään eniten Hurtan Y-valjaita sekä Hurtan pyöreää heijastintalutinta. Näistä ollaan tykätty kovasti ja samaiset valjaat (eri värissä vain) löytyy myös Melliltä. Y-valjaat toimivat meillä myös autoilussa yhdessä turvavyö-jatkopalojen kanssa, jotka puuttuvat kuvista. Mulla on parhaillaan aivan hirrveä valjas- ja hihnakuume, mutta onneksi ei olla vielä saatu aikaiseksi mennä Msutiin ja Mirriin niin, että Nepsukin olisi sattunut matkaan.

Treenipantana käytetään Hurtan peruspantaa, joka on sattumalta sävy sävyyn flexin kanssa, haha! Flexi on meillä käytössä ainoastaan pissa- ja juoksulenkeillä. Puolikuristava nahkapanta on saanut nimekseen "kaupunkipanta", jota käytetään aika harvakseltaan. Nahkahihnoja löytyy pari kappaletta. Niitä käytettiin ennen todella ahkerasti, mutta ostettua tuo Hurtan hihna jäi nahkaiset lojumaan kaappeihin. Kuvasta puuttuu myös kasa näyttelyhihnoja.

Pukuja Neelalta löytyy muutama. Alimmaisena äitin neuloma villapaita, joka on jo hieman nafti eikä sitä ole ehditty käyttää paljoakaan. Hurtan talvimantteli ja Best Friendin sademantteli ovat taas olleet kovassa käytössä. Heijastinliivi oli syksyllä päivittäisessä käytössä, kunnes jouluna ostettiin koirille Orbilicit ja silloin heijastinliivi jäi Neelalla lähes käyttämättömäksi. Hyvä se on silti löytyä kaapista. Talvella Neelan anturat halkeilivat kuivuudesta, joten käytettiin pahimpina aikoina naapureilta saatuja söpön värisiä tossuja. Neela on aina antanut pukea vaatteita ilman ongelmia ja liikkuu mielellään ne päällä. 

TREENI JA MUUT

Treeneissä käytetään palkkana nameja ja leluja. HHC:n kanakierteitä löytyy oikeastaan aina varuilta kaapista, vaikka nykyään olen yrittänyt käyttää enemmän itsetehtyjä treeninameja. Neelan lempi treenilelu on ehdottomasti tuo amerikkalainen tennispallo, mutta toimiviksi leluiksi on todettu myös kuvassa esiintyvät patukat, joita käytetään ihan noudoissakin. Treenikapula on 250 gramman painoinen. Naksutinta ja tämän hetkistä pilliä käytän aika vähän. Pilli pitäisi ehdottomasti uusia, sillä luoksetulossa se on osoittautunut todella toimivaksi. Tarketteina treeneissä käytetään lasipurkkien kansia. Omistajalle löytyy treeneihin treeniliivi ja -tasku sekä namipusseja löytyy muutama kappale.

Treenipalloista ei valitettavast ole nyt parempaa kuvaa, mutta yritetään pärjätä. Pallopaimennukseen ostin syksyllä Clash ohlsonilta 55cm jumppapallon, joka toimiikin tarkoitukseen ihan hyvin, tosin paimennukset on viime aikoina jäänyt ja palloa on hyödynnetty enemmänkin dobossa. Ehkä kesällä taas enemmän paimennusta. Kotoa löytyy myös tasapainotyyny, 75cm jumppapallo sekä 55cm ovaalin muotoinen dopopallo. Tarkoitus olisi hankkia vielä 65cm dobopallo sekä kunnollisia tasapainotyynyjä, vaikka ihmisillekin tarkoitettu on toiminut hyvin. Ongelmaksi alkaa pikku hiljaa koitua pallojen säilytys.. niitä on jo nyt vaatehuoneet täynnä. :D

Aktivointileluja pyrin käyttämään Neelalla lähes päivittäin. Nappulat Neela sai oikeastaan aina pallosta tai kuvasta puuttuvasta aktivointikupista. Raakaan siirtyessä ne ovat jääneet vähälle käytölle, mutta perus kongi pyörii lattioilla niiden sijaan ahkerammin. Koulupäivien ajoiksi jätän yleensä tuon pienen sinisen aktivointilelun sekä ihan tavallisia nahkarullia. Kovassa käytössä ovat myös ihan vain kananmunakennot ja vessapaperirullat. Neelalle niitä uskaltaa jättää koulutuntienkin ajaksi, sillä se ei ole koskaan syönyt pahveja mahaansa. Aktivointipelejä pelaillaan silloin tällöin, mutta meiltä löytyvät ovat Neelalle aivan liian helppoja. 

Leluja löytyy useampikin korillinen ja lisäksi niitä pyörii aina lattioilla ympäri kämppää. On paljon vinkuvia pehmoja, palloja, vetoleluja, latexisia leluja sekä tietysti labbistaloudessa vesileluja. Meillä koirien suosikkileluja ovat varmaankin pallot ja vinkuvat pehmot. Myös lapsille tarkoitetut jättipehmolelut ovat molemmille ihan best juttu! Neela nukkuu myös useasti kyseisten pehmojen kainaloissa. :)

Koirien petejä meiltä löytyy yhteensä kolmisen kappaletta, vaikka ainoastaa Neela niitä käyttää. Koululla Neela nukkuu yöt useimmiten kuvassa olevassa pedissä ja kotona taas vaihdellen milloin missäkin. Kotona lempparipaikka taitaa kuitenkin olla sohva, jossa Neela nukkuu aina ihan omalla tyylillään. Myös aikaisemmin mainitsemat isot pehmolelut ovat aika kova juttu.

Löytyykö muilta samoja juttuja ja mitkä ovat teidän must have koiratarvikkeet?

Ruudun tällä puolella

Blogin päätähi, shetlanninlammaskoira Neela, on varmasti kaikille lukijoille tuttu sekä sivuosissa seikkailevista kultatassuista löytyy tietoa ja kuvia vähintään bannerin alla olevasta sivusta. Kirjoittaja on huomaamattaan pysynyt visusti piilossa, mutta lukijoiden pyynnöstä asia on korjattu! Bannerin alle on tupsahtanut kirjuri -sivu, josta voitte käydä kurkkaamassa pienen esittelyn minusta (täällä). Lukijoilta oli tullut myös pyyntöä koirataustoistani ja tulevaisuuden suunnitelmista, joten tässä olisi alkuun taustoja, tosin hieman laajemmassa mittakaavassa. Olkaapa hyvät. 

Eläintaustaa
Eläimistä olen pitänyt aina ja niiden kanssa olen ollut pienestä asti tekemisissä. Ennen ensimmäistä koiraa meillä oli siperiankissa, josta minulla ei juurikaan ole muistikuvaa. Ensimmäinen koira oli maailman rakkain cavalieri, jonka kanssa kasvoinkin yhteen kuin paita ja peppu. Samoihin aikoihin aloitimme äidin ja isosiskon kanssa ratsastuksen ja siitä asti olen ollut hevosten kanssa tekemisissä milloin enemmän ja milloin vähemmän. Ratsastustaidot eivät ole perusosaamisia kummemmat, mutta tykkäänkin enemmän hoidella hevosia ja köpötellä ihan perusjuttuja. Pienenä tuli  myös ahkerasti tutkittua kaiken maailman öttiäisiä ja usein niitä myös maisteltiin kavereiden kanssa. En sitten tiedä johtuisiko nykyinen kasvissyöntini nimenomaan näistä lapsuuden maistelutraumoista..

Hamsterit ja puput
Ala-asteella tutustuin jyrsiöihin ja kaneihin. Hamstereita ehti olla nelisen kappaletta, kunnes 2008 kanit tulivat kuvioihin ja hamsterikiinnostus hieman lopahti. Ensimmäinen ja vieläkin kanilassa pomppiva kanini Pepe on opettanut minulle kaikista kaneista eniten. Puolen vuoden ikäisenä siitä oli jo myynti-ilmoitus netissä, koska en voinut edes avata häkin luukkua ilman verijälkiä sormissa. Eihän sellaista kania kukaan halunnut ja hyvä niin. Leikkautimme Pepen ja sen jälkeen herrasta kuoriutui aivan erilainen kani. Kiltti ja seurallinen. Hankimme Pepelle myös leppoisan kääpiöluppakaverin, joka valitettavasti jouduttiin lopettamaan sairauden takia parin vuoden ikäisenä. Luna jätti ikuisen jäljen sydämeen, sillä se oli luonteeltaan niin ihmisrakas ja kiltti. Vuonna 2010 innostuin kanien estekilpailuista ja PET-näyttelyistä. Niitä tulikin kierreltyä parin vuoden ajan aktiivisesti ja kanimäärä kasvoi. Teetin yhdet poikaset hyvällä estenaaraallani ja myönnettäköön, että poikueen olisi voinut jättää välistäkin, mutta kokemus opetti paljon ja kaikki seitsemän poikasta saivat onneksi hyvät kodit. Elämäntilanteen muuttuessa rajusti vuonna 2013 näin parhaaksi etsiä kaneille paremmat kodit. Luopuminen oli vaikeaa, sillä tiesin epäonnistuneeni omistajana ja tietenkin se, että jouduin luopumaan rakkaista lemmikeistä. En niinkään kadu kanien myymistä (sillä se oli tuolloin oikea ratkaisu kanien hyvinvoinnin kannalta), mutta kaipaan usein niitä aikoja kun kanilassa oli täysi tohina päällä ja seitsemän ristiturvan joukko kaipaili päivittäin rapsutuksia. Tuolloin kuitenkin kolme kania jäi kotiin, joista kanilassa asustaa vielä ensimmäinen kanini Pepe ja hollantilainen Desa. Voisin hyvin kuvitella, että laumaamme tulee aina kuulumaan kani jos toinenkin. Niin valloittavia otuksia. ♥

Koirat
Ihmisiä voidaan usein jaotella joko koira- tai kissaihmisiksi ja itseni heitän ehdottomasti ensimmäisen vaihtoehdon joukkoon, vaikka kissoissakin on oma viehätyksensä. Perheen ensimmäisestä yhteisestä koirasta voisin selittää kolme viikkoa putkeen ja aloittaa hetken päästä vaikka uudestaan, mutta kukaan tuskin jaksaisi kuunnella saatikka lukea. Jätän sen sitten vanhainkodin hoitajille. Adasta tulen varmasti kirjoittamaan tulevaisuudessa blogiin, mutta tähän mainittakoon, että Ada oli kaikkea mitä pieni tyttö koiralta osasi toivoa ja odoittaa. Pienenä tietysti rapsuttelin ja heitin palloa koiralle kuin koiralle niistä sen kummemmin mitään tajuten.

Melli onkin sitten ensimmäinen koira, jonka kanssa pääsin todelliseen koiramaailmaan. Tietysti jo ennen Melliä olin kiinnostunut erilaisita koiraharrastuksista, etsin paljon tietoa ja olin kahlannut kirjaston koirakirjat ainakin kertaalleen läpi. Jonkinlaista koirakokemusta toivat tietysti myös kavereiden ja tuttujen koirat, mutta Mellin kanssa on opittu korvaamattoman paljon. Olin Mellin meille tullessa 13-vuotias ja Adakin vietteli tuolloin vielä eläkepäiviään sohvan nurkassa. Äiti oli arkipäivät töissä ja sisko useimmiten kavereiden kanssa ties missä. Minä tietysti vietin kesälomani pennun kanssa. Koulutin sitä parhaani mukaan ja kannoin sitä monen kilometrin matkan kaverille katsomaan koirakavereita ja voin kertoa, että muutaman kuukauden päästä labbispennussa oli kantelemista. Painoihan Melli neljän kuukauden iässä jo reilut 13kg. Kävimme viikottain koirakoulussa ja treenattiin samoja juttuja myös vapaa-ajalla. Adan siirryttyä koirien taivaaseen Melli oli noin vuoden vanha ja purkasin suruni Mellin kanssa touhuamiseen. Melli opetti minulle paljon koiran koulutuksesta. Paljon jäi pentuna tärkeitä asioita tekemättä, mutta niistä ollaan otettu vain oppia. Mellin kanssa koettiin myös agilityn alkeiskurssi, ensimmäiset mätsärit sekä monen monet koiramiitit.

Sitten Neela. Ensimmäinen ikioma koira ja taas uusi ulottuvuus koiramaailmaan. Jo ensimmäisenä yhteisenä vuotena olemme päässeet kokemaan kaikenlaista enkä malttaisi odoittaa tulevaisuutta. Lähdin etsimään shelttiä ensimmäiseksi harrastuskoiraksi ja Neela on juuri sitä mitä toivoin. Innokas, energinen ja oppivainen. Harrastaminen on meillä vasta edessä, joten saa nähdä miten suunnitelmille käy, mutta sitä varten tämä blogi onkin pystyssä!

Loppuun täytyy ehdottomasti kiittää ja ylistää äitiä, kun on näinkin eläimellisen elämän mulle mahdolistanut. Sopimus on ollut, että  melkein eläimen kuin eläimen saan ottaa kunhan itse hoidan ja niin olen aina tehnytkin. Uusissa kodeissa ensimmäisenä olen vallannut leikkimökit ja varastot kaneille. Muuttaessa ollaan äidin kanssa yhdessä hinkattu kanien kusia lattiasta kattoon. Telkkarin johdot, matot ja sohvakin on mennyt pilalle kerran jos toisenkin ja vieläkin kanit saavat meillä asustaa. Neelankin tuleminen oli loppupeleissä vain minusta kiinni ja kohta alan epäilemään, että seuraavaa koiraani äiti odoittaa enemmän kuin minä, jos se vain on mahdollista.

Täällä taas!

Heipparallaa! Kolme viikkoa on vierähtänyt hirvittävän nopeasti, mutta toisaalta taas tuntuu, etten olisi kirjoitellut tänne ikuisuuksiin. Viime viikonloppuna mulla oli jo hirveä kutina tulla kirjoittelemaan, mutta pysyttelin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa, että lomailen vähintään sen kolme viikkoa ja enintään huuhtikuun alkuun. Nyt olisi mun puolesta "blogilomat" lomailtu ja aika palailla normaaliin bloggaustahtiin, katsotaan kuinka kauan sen löytymiseen tuhlaantuu aikaa. Täytyy vielä tässä ihan julkisesti kauhistella blogin lukijamäärää, melkein 100. Wou, kiva että porukka jaksaa meidän juttuja seurailla. :)

Olisin kiitollinen jos viitsisitte vastailla sivussa olevaan kyselyyn sopivasta postaustahdista!

Tämän kolmen viikon aikana meille ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa, mutta jotain mainitsemisen arvoista sentään. Uusi kuvauskalusto on nyt hommattu eli vanha Nikon D90 sai kaverikseen Canon EOS 70D -järjestelmäkameran sekä objektiiveina Canon EF 50mm f1.8 ja Canon EF 100mm f2.8 USM Macro. Pikku hiljaa sormet alkaa löytyä oikeilta nappuloilta ja entinen vannoutunut Nikonisti alkaa todenteolla lämmetä Canonille. 100mm objektiivia pääsin testailemaan vasta tänään ja tykästyin siihen todella paljon enkä malttaisi odoittaa parempia kuvausreissuja! 

Viime viikonloppuna käytiin siskon ja koirien kanssa luontopolulla, jossa räpsin oikeastaan ensimmäiset kuvat uudella kameralla. Silloin tosin nokassa 50mm. Ilma oli mahtava ja yllätyin miten kivoja kuvia tuolla 50mm loppujen lopuksi kuitenkin sai, vaikka jokseenkin leluksi haukuttu onkin, mutta eikös se nyt pidä olla jokaisella Canonin kameran omistajalla, ainakin jossain vaiheessa. Eikä se nyt hintaansa nähden mielestäni paha ole ollenkaan! Kuvien käsittelyssä mulla onkin vielä paljon paljon opittavaa..

Kuvat Canon EOS 70D & canon 50mm f1.8

Blogi on myös saanut uutta ilmettä näin loman kunniaksi.Tilailin Maisulta uuden bannerin, koska itse en koskaan saa tehtyä mieleistä tai ainakaan sellaista, jota jaksaisin viikko- taikka kuukausitolkulla katsella. Nykyisestä pidän todella paljon ja toivottavasti nyt tämä ulkoasu miellyttäisi pidemmän aikaa. Sopivampaa taustaa pitäisi ehkä jossain välissä miettiä sekä uutta kuvaa sivugadgetiin, mutta menköön nyt ainakin näin alkuun. Mitäs te pidätte uudistuneesta ulkoasusta?

Neelan kanssa ollaan treenailtu ja lenkkeilty aika normaaliin tapaan ja liekö kevät vai mikä, mutta paimenella on koko ajan ihan hirveästi energiaa! Se jaksasisi touhuta vaikka päivät pitkät, mutta luojan kiitos se osaa välillä myös rauhoittua. Edes hetkeksi. Tokotreenailuihin pitäisi ottaa vähän tiukempi ote ja mun vaatia Neelalta enemmän, koska ihan hyvin jo voisin (ei siis treenata vielä missään ryhmässä). Agilityryhmää ollaan jo hieman alustavasti kyselty kesälle, mutta vielä on auki tuleeko onnistumaan. Toivottavasti! Korvat ovat taas vaihteeksi pystyssä ja näyttää siltä, että saavat noin jäädäkin. Glyserolilla ajattelin vielä hieman lotrata, mutta muita poppakonsteja en ehkä enää jaksa. Pystyt jopa ehkä sopii Neelan rönsyilevään luonteeseensa paremmin kuin oikein asettuneet. Ihme Ruusaröökynä onkin. Nyt kuvia katsellessa mua ihan nolottaa Neelan korvakarvat.. taitaa olla illalla saksimista tiedossa. Outs. Mutta eiköhän tässä ole jo tarpeeksi lukemista tälle kerralle, joten palaillaan ensi postauskessa. 

Kuvat Canon EOS 70D & 100mm f2.8 USM Macro

Voin ottaa iisimmin

Viime viikon "viikkokatsauksessa" kerroin flunssan vienneen minut sänkypotilaaksi. Vihdoin alkaa olemaan paranemaan päin, vaikka vieläkin täytyy ottaa iisisti välttäen jälkitaudit ja malttaa parantua kunnolla. Neelalle hiihtolomasta tuli oikein kunnon lomaviikko kun en ole kyennyt treenailemaan saatikka lenkkeilemään. Koululle palaillaan taas ensi viikolla eli arki koittaa ja yhteishaut pitäisi viedä loppuun asti, hui!

Blogi on mulle harrastus ja mieluinen ajanviete, joka ei missään nimessä saa olla pakkopullaa. Silloin kun huomaa ajattelevansa liikaa blogia ja postaustahtia, on aika pitää paussi ja mulle se on ajankohtaista nyt, kun on paljon muutakin mietittävää ja puuhattavaa. Uusi kamera on hankittu, mutta objektiivit vielä puuttuu ja photoshopkin teki katoamistempun tietokoneeltani, joten kuvien laita on tällä hetkellä surkea. Mulle on ehdottoman tärkeää, että blogin jokainen postaus sisältää myös kuvia. Blogitauko ei tule olemaan pitkä, mutta pieni paussi tähän väliin tekee hyvää itse kullekin. Tauon aikana meidän arkea voi seurailla tuttuun tapaan instagramista @kultatassut ja käykää myös kurkkimassa blogikirppistä. Palaillaan viimeistään huhtikuun puolella!

Dobo - alkulämmittelyä

Ihan alkuun mainittakoon, etten todellakaan ole lajin ammattilainen vaan aloitteleva harrastaja! Olen lukenut ja saanut paljon vinkkejä lajista sekä kokeillut niitä käytännössä. Näiden pohjalta myös postaus on kasattu.

Doboa harrastaessa on todella tärkeää huolehtia niin koiran kuin omistajankin hyvästä alku- ja loppuverryttelystä. Alkulämmittelyn tarkoituksena on aktivoida lihasten verenkiertoa, herätellä hermoston ja lihasten toimintaa sekä lisätä harjoitusvaikutusta ja ennaltaehkäistä vammojen syntymistä. Doboharjoittelua ei koskaan tule aloittaa kiireessä vaan siihen on aina varattava riittävästi aikaa. Jo pelkästään alkulämmittelyyn menee vähintään 15-30 minuuttia.

Kävelylenkki -  kiihdytä loppua kohden

Harjoittelu on hyvä aloittaa vähintään 15 minuutin reippaalla kävelylenkillä. Joidenkin mielestä jo tämä on riittävä määrä alkulämmittelyä, mutta itse teetän koiralla pienen kävelylenkin lisäksi aina verrytteleviä temppuja sekä pienet liikeratojen avaukset. Lyhyt, reipas lenkki on pitkää tassuttelua parempi vaihtoehto, sillä dobo on koiralle todella rankkaa. Älä siis väsytä koiraasi aivan puhki ennen varsinaista harjoittelua. 

Temput - kyykkää, älä kumarra

Hyviä alkulämmittelytemppuja ovat liikkeet joissa koira joutuu venyttämään itseään, esimerkiksi kiepit, kierimiset ja pujottelut. Tärkeää on muistaa, että venytykset kohdistuvat tasapuolisesti molemmlle puolille eli esimerkiksi kiepit tulee tehdä molempiin suuntiin. Mikään temppu ei kuitenkaan ole turhasta, joten alkulämmittelyksi käy mainiosti vaikka kaikkien, jo koirasi osaamien temppujen kertaaminen. Temput kannattaa tehdä myös omistajalle hyödyllisiksi. Voit esimerkiksi kumartumisen sijaan kyykätä palkkaamaan koiran ja pyörähtää ympäri koirasi pyörähtäessä. Tämä tietysti vaatii koiraltakin jo jonkinlaista osaamista tempuissa. Näin hyöty tulee kuitenkin molemmille ja treenaaminen on entistä hauskempaa, pitäkää vain mielikuvitus ja turvallisuus rajananne!

Liikeratojen avaus - ääriasentoon ja takaisin
Liikeratojen avauksissa sama homma kuin tempuissa. Tärkeää on "venytellä" koiran kehon molemmat puolet tasavertaisesti. Kumarrukset, namin avulla pään kääntelyt ylös, alas ja sivuille ovat oivia tapoja venyttää koiraa turvallisesti. Liikeratojen avaaminen ja venyttely ovat lähellä toisiaan, ainoa suurehko ero on niiden kesto, joten  käytin niitä nyt törkeästi synonyymeina. Venytyksistä puhutaan kun venytys kestää ääriasennossa yli viisi sekuntia ja liikeratojen avaamisesta silloin kun käydään ääriasennossa ja palataan takaisin. Alkulämmittelyt tehdään siis liikeratojen avauksina, käydää ääriasennossa ja palataan takaisin. 

Alkulämmittely on hyvä lopettaa kunnon kehuihin ja omien raajojen heilutteluun. Tarjoa jo tässä välissä koiralle tilkka vettä. Jos kova jano yllättääkin olisi hyvä päästää koira vielä nopeasti pissalle, sillä täydellä rakolla treenaaminen on ikävää! Sitten vain treenailemaan. Alla vielä meidän pieni video, joka sisältää muutamia alkulämmitystemppuja/liikkeitä. Olisi myös kiva kuulla mitä teidän alkulämmittelyihin sisältyy tai saitteko joitain vinkkejä tästä postauksesta?