Viikon aikana ollaan..

• Käyty mätsäreissä sijoittuen SIN2
• Ulkoiltu kanien kanssa
• Käyty katsomassa agilitykisoja
• Treenattu onnistuneesti luoksetuloa pillillä 
• Käytetty uutta pöllöpantaa ahkerasti
• Doboiltu uudella pallolla

• Leikitty
• Otettu rennosti
• Tehty temppuja
• Käyty juoksulenkeillä
• Nukuttu pitkiä yöunia
• Kuvailtu aivan liian vähän

• Vertailtu punkkikarkotteita
• Matkustettu junalla ja bussilla
• Harjattu pohjavillat uudella karstalla
• Laskettu koiran hampaita kenneltunneilla
• Käytetty pitkästä aikaa ahkerasti nahkahihnaa
• Mietitty raakaruokinnan ja 50/50 ruokinnan hyviä ja huonoja puolia

Dobo - minkä kokoinen pallo?

Edellisestä dobo -postauksesta onkin vierähtänyt jo parisen kuukautta, vaikka alkujaan oli tarkoitus kirjoitella dobosta hieman ahkerammin. Meillä kuitenkin kävi niin, että ensimmäisenä tilaamani pallo (55cm) osoittautui liian pieneksi. Uutta tilatessa pallot olivatkin jo loppuunmyytyjä ja vasta viime viikolla saatiin uusi pallo kotiin. Tähän mennessä emme ole saaneet treeneistä kunnollista otetta, mutta toivottavasti uuden pallon myötä alkaisi sujumaan paremmin.

Uusi dobo-pallo innosti myös kirjoittamaan jotain tänne blogin puolelle, mutta koska mulla ei vielä ole jakaa vinkkejä treenaamisesta niin ajattelin jatkaa blogin "dobosarjaa" kertomalla hieman pallon koon valitsemisesta. Itse olisin ainakin ensimmäistä palloa ostaessa kaivannut enemmän vinkkejä ja muiden kokemuksia, joten ehkä tästä on apua jollekin joka tuskailee saman asian kanssa.

Minkä kokoinen pallo?

Dobo-pallon koko valitaan koiran säkäkorkeuden ja ruumiinrakenteen mukaan ja yleinen suositus on, että pallo olisi noin 10cm suurempi kuin koiran säkäkorkeus. Pitkärunkoiset koirat saattavat kuitenkin tarvita hieman suuremman pallon ja ostotilanteessa suosittelen myös miettimään sen käyttötarkoitusta. Meillä pallo toimii niin koiran kuin omistajankin treenivälineenä, joten pallon täytyy olla myös omistajalle sopivan kokoinen. Esimerkiksi 170cm pitkän ihmisen on varmasti hankala treenata 45cm pallolla kaikkia liikkeitä ja sama juttu pätee, jos pallo on aivan liian suuri. Palloa ostaessa tulee myös huomioida, että ilmoitetut koot ovat tehdaskokoja eli todellisuudessa pallo on aina matalampi mitä ilmoitetaan. Tehdaskoot heittävät todellisesta koosta noin 10-15cm. Jos mietit kahden pallokoon välillä suositellaan yleensä valitsemaan suurempi.

Dobo-pallo 45cm:
-Koirat, joiden säkä on alle 30cm
-Ohjaajan hankala treenata näin pienellä pallolla

Dobo-pallo 55cm:
-Koirat, joiden säkä on alle 40cm
-Lyhyt/pienikokoinen ohjaaja saattaa pystyä treenaamaan hyvin

Dobo-pallo 65cm:
-Koirat, joiden säkä on alle 55cm
-Mielestäni paras koko ohjaajalle

Dobo-pallo 85cm:
-Koirille, joiden säkä on yli 50cm
-Turhan iso ohjaajalle useimmissa liikkeissä

Oma kokemus pallon koon valinnasta?

Meillä tosiaan pallon koon valinta ei mennyt ekalla kerralla ihan nappiin. Pähkäilin aluksi 55cm ja 65cm välillä ja luultavasti olisin päätynyt suurempaan, kunnes saatiin lajitietäjältä hieman väärää tietoa (oletetusti kuitenkin vahingossa!). Tällöin meille sanottiin, että pallon tulisi olla 10cm pienempi kuin koiran säkäkorkeus eli Neelalle paras vaihtoehto olisi 45cm. Ihmettelin hieman näitä suosituksia, sillä olin juuri yrittänyt etsiä netistä tietoa ja olin päätymässä paljon suurempaan palloon. Lopulta päädyin kolmesta vaihtoehdostani keskimmäiseen eli 55cm.

Dobo-pallo saapui ja tietysti se piti saada heti kokeiluun. Petyin jo hieman palloa täyttäessä, koska huomasin sen olevan paljon pienempi mitä oletin. Tyhmänä en siis osannut edes arvata, että ilmoitettu koko olisi tehdaskoko ja pallo tulisi täytettynä olemaan reilustikin pienempi. Epäilin jopa hetken, että mulle olitaisiin lähetetty väärän kokoinen pallo. Kaikesta huolimatta yritettiin kuitenkin saada treeniä aikaiseksi. Jotkut liikkeet onnistuivatkin mutkitta ja saatiin pientä ensimakua lajista. Neela ei kuitenkaan suostunut hyppäämään pallon päälle yhtä hyvin kuin koululla olevan, isomman pallon päälle. Yksikseni, ilman koiraa, treenaillessa huomaisn myös, että 170cm pitkälle ihmiselle 55cm pallo on aivan liian pieni. Dobo - koiran kanssa kuntoon kirjassakin useimpiin omistajan liikkeisiin suositellaan joko 65cm tai 85cm kokoista palloa. Treeni-into laski aika nopeasti sadasta nollaan ja pallokin viskattiin vaatehuoneen perukoille siinä toivossa, että joko se kasvaisi tai me treenaajat kutistuttaisiin. Kumpikaan toiveista ei toteutunut, joten uusi pallo lähi tilaukseen heti kun niitä oli taas saatavilla. 

Uusi (65cm) pallo saapui ja tällä kertaa odotukset osuivat paremmin oikeaan. Tyhjänä pallo vaikutti jättikokoiselta muovikasalta verrattuna kokoa pienempään, mutta pumppauksen jälkeen se osoittautui juuri passelin kokoiseksi. Neela oli heti varmempi pallon päällä ja liikkeet onnistuvat paremmin - niin koiralla kuin ohjaajallakin! Tykkään myös ehkä hieman enemmän tästä kiiltäväpintaisesta pallosta kuin mattapintaisesta, vaikka mitään erikoista eroavaisuutta ei olekaan.

Dobo-pallo 55cm:

Neela (säkä 40cm): Pystyy treenaamaan, mutta epävarmuus pallon päällä. Ohjaajan tukiessa palloa jaloillaan koira ei mahdu kunnolla / hyppää mielellään pallon päälle. Pallon "kuljettaminen" etutassuilla onnistuu paremmin kuin suuremmalla pallolla.

Melli (säkä 59cm): Pystyy suorittamaan joitain liikkeitä (mm. etutassut pallon päälle), mutta suurin osa liikkeistä joudutaan sivuuttamaan. Ei voi treenata aktiivisesti.

Ohjaaja (pituus 170cm): Pystyy treenaamaan suhteellisen monipuolisesti, mutta useimmissa liikkeissä tulee väärä suoritusasento liian pienen pallon takia.

Dobo-pallo 65cm:

Neela (säkä 40cm): Varmuus pallon päällä -> liikkeet onnistuvat paremmin. Heiluminen pallon päällä vähentyy huomattavasti. Hyppää mielellään pallon päälle, myös ohjaajan tukiessa palloa jaloillaan. 

Melli (säkä 59cm): Monipuolisemmin liikkeitä kuin 55cm pallolla, mutta vaatisi kuitenkin koon isomman pallon. 

Ohjaaja (pituus 170cm): Kaikki liikkeet onnistuu, jopa ne joihin suositellaan pienempää palloa. Liikkeiden suoritusasennot paremmat kuin 55cm pallolla!

Kevät toi mukanaan pantahulluuden

Järjestettiin viime lauantaina koululla KevätKoira -tapahtuma, jonka pääohjelmana pidettiin Match Show. Suunniteltiin tapahtumaa alkuvuodesta lähtien ja voin sanoa, että tästä lähtien arvostan mätsäreiden järjestäjiä paljon paljon enemmän kuin ennen, sen verran työlästä ja stressaavaa puuhaa ainakin meille kokemattomille nuorille. Tapahtuma oli kuitenkin loppujen lopuksi onnistunut (muutamia pikkuseikkoja lukuunottamatta) ja sääkin oli mitä mahtavin!

Tapahtumassa oli mukana  myös paikallisia koirayrittäjiä, joiden takia jätin rahat visusti kotiin, mutta mitenkäs siinä kävikään. Rinchen Desing sai hädintuskin pantojaan esille, kun innokkaat Kennelkympit oli jo pantarekin kimpussa, vaikka järjestelyhommatkin olivat vielä kesken. Kaoottisen pantahulluuden iskiessä huoletkin hälvenee ja sitä suorastaan pimahtaa, mutta näitä pantoja ei voinut missata, joten onneksi sain lainattua Sofialta rahat pantaan tai lopulta oikeastaan kahteen.. 

Rakastuin välittömästi tuohon vihreään pöllöpantaan ja se oli pakko saada! Onneksi kyseisiä pantoja oli muutamaa eri kokoa ja Neelalle löytyi sopiva. Seuraavaksi tai oikeastaan samalla sekunnilla iskin silmäni vaaleanpunaisiin pantoihin, jotka olivat aivan Neelan tyylisiä. Pitihän sellainenkin saada! Tykkään todella kovasti näistä pannoista eikä yhtään kaduta, että kojun edessä tuli hieman hullaannuttua, sillä näille tulee varmasti paljon käyttöä!

Instagramissa meitä seurailevat saivat jo lauantaina pienen maistiaisen pöllöpannasta ja mainitsin samalla myös Mustin ja Mirrin houkuttelevista aleista. Mulla oli jo kauan pyörinyt mielessä kuvassa esiintyvä hihna sekä uudet valjaat melkein 50% alennuksella ei ollut yhtään hullumpi ajatus. Vähän funtsin rahankäytön kannalta, sillä juuri ostin kaksi pantaa ja vanhatkin valjaat ovat ehjät, mutta toisaaltaan odottavathan uudet valjaat käyttöä vaikka kaapissa vanhojen vielä toimiessa. Positiivista huomata tässä kirjoittaessa, että oon selvästi alkanut enemmän funtsimaan ostoksia enkä vain mene ja tuhlaa yhtään ajattelematta!

Alennusten sivusta mukaan tarttui myös meiltä jo kauan puuttunut perushyvä karsta ja ai että, olikin hyvä ostos! Tällä harjalla ollaan vihdoin saatu Neelalta pohjavillat irtoamaan ja turkki on heti paljon siistimmän näköinen. Hyvää karstaa etsiville voin lämpimästi siis suositella tätä. Tilasin myös maanantaina vihdoin uuden dobo-pallon, todettuamme 55cm liian pieneksi, sekä pillin. Koulutustarvike.fi:lle pisteet supernopeasta toimituksesta, sillä paketti oli jo seuraavan päivän iltana saapunut postiin noudettavaksi, mahtavaa! Lähiaikoina siis tulossa postausta taas dobosta ja jos joku sattuu olemaan vailla 55cm dobo-palloa niin kysellä voi lisää, meillä olisi harmaa mattapintainen vailla uutta kotia.

Eläimellinen tulevaisuus

Olen 17-vuotias enkä opiskele vielä mitään ammattia, vaan käyn kymppiluokkaa, joten voitte varmaan arvata, ettei tulevaisuuteni todellakaan ole vielä kiveellä hakattua. Haaveita on paljon, vähän liikaakin, mikä sekoittaa asioita entisestään. Viimeisen neljän - viiden vuoden aikana tavoiteltavana ammattina mielessä on pyörinyt eläintenfysioterapeutti, mutta saa nähdä. Tämän kevään yhteishaussa hain eläintenhoitajaksi kahteen oppilaitokseen ja toivon todellakin pääseväni sisään.

Tassujen määrä laumassa, kissakuumetta lukuunottamatta, on tällä hetkellä täysin riittävä. Seuraavat koirasuunnitelmat on heitetty aikaisintaan parin vuoden päähän ja jos unelmat toteutuisivat minulla olisikin silloin shelttejä kaksin kappalein, mutta asia ei ole vielä niin ajankohtainen, että uskaltaisin kutsua sitä edes suunnitelmaksi, mieluummin haaveeksi. Toisen sheltin lisäksi haaveissa pyörii muitakin koirarotuja ja mainittakoon niistä pidempiaikaisemmat eli käyttölinjainen labradori ja itsellenikin aikanaan hieman yllättävänä tullut puudeli. Kolmannen koiran suunnitelmat menevät kuitenkin niin pitkälle tulevaisuuteen, etten edes osaa puhua niistä vielä. Mielenkiinnolla haluaisin tutustua moneen muuhunkin koirarotuun ja tietysti pitää silmät ja mielen avoinna täysin uusille tuttavuuksille, joten ikinä ei voi tietää mikä koiratilanne on vaikka 10 vuoden päästä. Kasvattaminen kiinnostaa myös tulevaisuudessa, mutta siitäkään en osaa vielä sanoa sen tarkemmin. Koirien lisäksi realisena eläinhaaveena pidän hevosta, liskoa tai kilpikonnaa sekä kanoja ja kaneja. Se on sitten taas pitkä lista eläimistä, jotka kuuluvat niihin ei niin realistisiin haaveisiin..

Lähitulevaisuudessa haluan panostaa Neelaan ja ensi syksynä mahdollisiin opiskeluihin. Tarkoitus olisi kesän aikana päästä harrastamaan mahdollisimman paljon ja syksyllä kuvauttaa Neela. Sen suurempia suunnitelmia ei taida olla. Neelan kanssa olisi tulevaisuudessa tarkoitus panostaa ainakin agilityyn (jos luusto todetaan terveeksi) ja tokoon. Paimennus, mejä ja koiratanssi kiinnostaisi myös, mutta ehkä siinä on lajeja jo seuraaville koirille. Labbiksen kanssa olisi unelma päästä metsästämään. Tätä postausta voisi olla aika hauska palata lukemaan muutaman vuoden päästä. Olen niin hetkessä eläjä ja teen paljon asioita päähänpistosta, joten suunnitelmani eivät aina mene ihan prikuulleen. :D

Pääsiäis terveiset!

Meillä on viime vuosina ollut tapana käydä moikkaamassa mummoa näin pääsiäispyhinä ja sama reissu toteutettiin tänäkin vuonna. Matkasta erilaisen ja jopa hieman spesiaalin teki kuitenkin se, että Neela oli ensimmäistä kertaa mukana ja käytiin menomatkalla moikkaamassa Neelan kasvattajaa, siskoa ja muuta laumaa. Kahden päivän reissusta kertyi autoilua yhteensä yli 500km, mutta onneksi matkat meni yllättävän hyvin eikä Neelalla ollut yhtään matkapahoinvointia. Kuvia yritin räpsiä mahdollisimman paljon, mutta nyt jälkeenpäin harmittaa, etten panostanut niihin juurikaan. Sellaisia pikaräpsyjä vain tuli lauottua. Tietysti parempi sekin kuin tyhjä muistikortti! Kaikki postauksen kuvat ovat siis kyseiseltä reissulta.

Pysähdyttiin tosiaan menomatkalla Neelan kasvattajalla näyttämässä Nepsua ja moikkaamassa laumaa. Melli odoitti autossa ja matkaa mummolle oli vielä puolet jäljellä, joten ei viivytty kauaa. Kasvattaja kehui Neelaa kovasti ja oli ihana kuulla, että oli neitiin ja neidin saamaan kotiin tyytyväinen. Niin olen minäkin tyytyväinen, että kasvattaja noin vuosi sitten meille Neelan luovutti.♥ Yllätyin kuitenkin hieman, että Neela oli kasvattajan mielestä hyvinkin lupaava yksilö ja kyllähän siinä pieni mielenkiinto näyttelyitä kohtaan taas nousi. Laitettiin vielä kerran korviin sinitarrat ja vihdoin sain hieman apuja (korva)karvojen siistimiseen. Jäi kyllä todella hyvä mieli ja täytyy kesällä yrittää käydä uudestaan paremmalla ajalla, jospa muutkin sisarukset pääsisivät paikalle. Tietysti oli myös kiva nähdä Neelan siskoa, Ronjaa, joka on selvinnyt ihmeen hyvin monista operaatioista kitalakihalkion takia. Samoja piirteitä ja eleitä oli molemmilla koiruuksilla ja huomasi kyllä heti, että kuka kolmesta lauman jäsenestä oli Neelan sisko.

Kasvattajalta matka jatkui kohti mummolaa. Instagramissa kerroinkin jo hieman meidän koirien autovarusteista, mutta kaikki eivät tietenkään seuraa meitä siellä, joten kerrottakoon täälläkin. Meillä farmariauto on tällä hetkellä vain haaveissa ja matkat taittuvat tila-auton sijaan pienellä pösöllä. Koirat siis matkustavat takapenkillä, jolloin on erityisen tärkeää, että koirien turvallisuus on varmistettu kunnollisilla varusteilla. Meillä hyviksi autovarusteiksi on todettu Hurtan Y-valjaat sekä Rukan turvavyöjatkopalat. Näin koirat pysyvät matkan ajan paikoillaan, mutta samalla mukavuus on taattua istuvilla ja pehmustetuilla valjailla! Lyhyet matkat menevät vaivattomasti, mutta tälläiset pidemmät matkat ovat aina hieman tuskaisia, koska tilaa on vähän. Onneksi tälläisiä pidempiä matkoja tulee tehtyä todella harvoin!

Mummolassa kaikki sujui hyvin. Neela oli koko ajan todella energinen pitkästä automatkasta huolimatta ja yllätys yllätys Melli auttoi ahkerasti ruoka-astioiden putsauksessa ja piti vahtia jokaisesta pullamurusta. Otettiin ilta ja seuraava aamu sekä aamupäivä rennoissa meiningeissä, sillä kohta olisi taas automatka edessä. Käytiin kävelemässä niin illalla kuin aamullakin ja Neela sai kerrankin luvan kanssa nuuhkia jokaisen valotolpan ja kannon. Käytti kyllä tilaisuuden hyödyksi ja pieneenkin matkaan kului aikaa reilusti, mutta kerrankos nyt vieraille paikoille pääsee niin pitäähän koirankin saada nauttia, haha! Pari kuvausreissuakin tuli heitettyä ja muutenkin kamera roikkui miltein koko ajan kaulassa.

Yllä olevat kuvat on ehdottomasti mun mielestä reissun onnistuneimmat! Siistitty koira, sheltti-korvat sekä kerrankin luonnollisen hyvät ilmeet Neelalla. Yleensä kun sillä sojottaa karvat tai korvat ja ilme on kuin kuolemaan tuomitulla. Kuvauspaikkakaan ei ollut hassumpi, nimittäin takana komeilee Suomen suurin puukirkko! 

Maanantaina matka jatkui jo kahden maissa takaisin kotiin päin. Piipahdettiin pikaisesti serkuilla, mutta koirat saivat tyytyä taas odoittamaan hetken autossa. Heiman harmittaa aina näin kiireinen aikataulu näillä reissuilla, mutta sellaista se on kun montaa päivää ei viitsi olla kanien takia poissa eikä kyllä muutenkaan jaksaisi useampaa päivää reissata. Koirillekin rankkaa, vaikka ei ehkä heti päälle päin näykkään. Kyllä kotona uni maittoi taas paremmin kuin pitkään aikaan, niin koirille kuin omistajillekin. :-)