Neelan ruokinta #4

Nyt ollaan menty melkein kaksi kuukautta nykyisellä ruokinnalla ja ehdottomasti tämä on se toimivin meille eli 50/50 nappulaa ja lihaa. Sopivan ruokinnan löytymiseen ollaan tehty töitä ja omistaja saanut valvoa yhden jos useammankin yön. Aikaisemmat ruokintapostausket sisältävätkin mm. meidän kokemuksia raakaruokinnasta ja ne löytyvät seuraavista linkeistä: Neelan ruokinta #1, Neelan ruokinta #2 ja Neelan ruokinta #3. Mutta mitä Neela tarkalleen syö nykyään? 

Puolet lihaa ja puolet kuivaruokaa

Kyseessä on 50/50 -ruokintamalli, jossa koiralle tarjotaan päivittäin raakalihaa kuin kuivaruokaakin eli nappulaa. Ruokintamallissa on ideana hyödyntää molempien ruokien etuja. Raakaliha on koiralle täysipainosta ja luonnonmukaista ruokaa kun nappula taas turvaa pääosin tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saannin. Yhdistettynä nämä kaksi, saadaan ruokintaan monipuolisuutta ja koiran vatsan toiminta tasaantuu, jolloin koira ei reagi vatsallaan niin herkäsi satunnaisiin ruokajämiin tai uusiin namipaloihin (huom! koirat ovat kuitenkin yksilöitä). 50/50 -ruokintamalli on hinta-laatusuhteeltaan useimmiten paras vaihtoehto eikä se vaadi niin suurta perehtymistä kuin esimerkiksi täysipainoinen raakaruokinta. Edellytys toimivuuteen, niin hinta-laatusuhteen kuin koiran vatantoiminnankin osalta, on löytää omalle koiralle sopiva kuivaruoka ja sopivat raakalihat. Jos koirasi vatsa sietää marketin halvimman nappulan niin säästät jo paljon verrattuna talouteen, jossa koiralle sopii ainoastaan kallein erikoisnappula. Samalla lailla jotkut koirat sietävät kaikkia lihoja kun taas toiset voivat syödä vain siipikarjan lihoja. Koirat ovat yksilöitä.

Nimensä mukaan 50/50 -mallissa koiralle tarjotaan päivän aikana puolet ravinnosta lihana ja puolet nappulana. Tällöin ruuan kalsium/fosfori -suhde pysyy oikeana eikä kalkkilisää tarvita. Usein kuulee ihmisten puhuvan/luulevan, ettei 50/50 -mallissa tarvitsisi lisiä ollenkaan, mutta yleensä ainakin sinkin ja d-vitamiinin saanti kannattaa tarkistaa, koska harvoin pelkällä nappulallakaan elävät koirat saavat sinkkiä ja d-vitamiinia riittävästi ja ajan mittaan tämä voi näkyä erilaisina puutosoireina. Esimerkiksi meillä Melli on ollut koko ikänsä nappularuualla ja nyt neljän vuoden jälkeen silmänympärykset alkoivat kaljuuntua, joka viittaa sinkin puutokseen.

Neelan 50/50 -ruokintamalli:

Jospa nyt oltaisiin turhat alkuhöpinät höpisty ja aletaan miettimään mitä Neela tarkalleen ottaen syö. Neelalle tällä hetkellä sopiva annostus on ollut noin 75 grammaa päivässä niin kuivaruokaa kuin lihaakin eli vatsaa täyttää päivittäin yhteensä noin 150 grammaa ruokaa. Lisinä kalanmaksaöljy, sinkki sekä jodi. Kananmunaa heitän kuppiin silloin tällöin, noin kerran tai kaksi viikossa. Maitotuotteet eivät varsinaisesti sisälly meillä ruokintaan, mutta joskus harvemmin niitäkin eksyy kuppiin maistiaisiksi, pääasiassa raejuustoa ja piimää. Aamuisin Neela saa aina nappulaa, joko aktivointikupista, ronskisti vain lattialta tai treenin kautta. Iltaisin syödään lihoja, jolloin kuppi tai kongi täyttyy naudasta tai broilerista sekä lisistä. Päivän aikana palkkana kuluu nappulaa epämääräinen määrä, joka välillä sisältyy päivittäiseen annokseen kun taas joskus nappulaa saattaa treenien takia kulua päivässä kaksinketainenkin päiväannos. Välillä treeninamit ovat itse keittämiä lihoja, Hau Hau Championin lihanameja tai muita koirannameja. Jos vatsa on jostain syystä löysällä tai kovalla niin tilanne kojataan maitohappobakteeilla ja pellavansiemenouheella. 

Nappulana parhaaksi ollaan koettu Acanan lamb and okanagan apple. Kyseinen kuivaruoka on suunniteltu täysikasvuisille, ravintoaineyliherkkyydestä kärsiville koirille. Lamb and apple sisältää vain yhtä eläinproteiinia (lammasta) ja  se on viljaton. Nappula lähti aikoinaan (silloin kun JV-junioriruoka ei toiminut ja Neelan vatsa ei kestänyt vielä raakalihoja) matkaamme korkean lihapitoisuuden ja viljattomuuden takia enkä ole lähtenyt sitä sen jälkeen vaihtamaan, koska se sopii ja maistuu erittäin hyvin Neelalle, vaikkakin hinta on aika korkea. Toisaalta nappulan onkin hyvä olla sellainen, mitä voisi syöttää hyvällä mielellä niinä päivinä kun raakalihaa ei ole saatavilla tai jos jonkin takia jouduttaisiin lihoista luopumaan kokonaan. Kyseinen Acana on juuri sellainen! Lihat ostan nykyään Kennel-Rehulta, sillä tehtaanmyymälään on meiltä vain muutaman minuutin ajomatka. Lisät mistä sattuu löytymään halvimmalla tosin niitä ei kovinkaan usein meillä tarvitse ostella. 

Ahmimisenestokuppi on POP!

Bongasin toukokuussa Best Friend FI -facebook sivulla julkaisun, jossa etsittiin testaajia BF Gear ahmimisenestokupille. Mellille ostettiin pari vuotta sitten ensimmäinen ahmimisenestokuppi ja sen jälkeen paluuta normaaliin kuppiin ei ole ollut, paitsi nyt alkuvuodesta alkoi vanha kuppi näyttämään siltä, että elämä oli sen osilta ohi ja palattiin väliaikaisesti takaisin vanhaan normaaliin kuppiin. Sen myötä myös satunnaisiin ahmimisesta aiheutuviin oksenteluihin. Uutta ahmimisenestokuppia ei saatu vielä aikaiseksi hankkia, joten ilmoitin Mellin innokkaaksi testaajaksi hetkeäkään epäröimättä. 

Reilun viikon päästä saimme iloksemme huomata, että meidät oli valittu mukaan testaajaryhmään, mahtavaa! Kuppi saapui pikaisesti ja yllätyin heti positiivisesti kupin koosta ja materiaalista, se olikin isompi ja kestävämmän oloinen, mitä oletin - juuri passeli Mellille. En ollut etukäteen tutustunut kuppiin yhtä kuvaa lukuunottamatta, joten itselläni ei ollut hirveästi aavistusta esimerkiksi juuri sen koosta, taikka mistään muustakaan. BF Gear ahmimisenestokuppi on spiraalin muotoinen ja halkaisijaltaan 25cm. Kupit urat ovat noin 10cm syvät ja suhteellisen leveät, jonka takia kuppi soveltuukin parhaiten keskikokoisten ja isojen koirien käyttöön. Meillä esimerkiksi Neela saa pienellä kuonollaan noukittua kupista nappulat hetkessä, kun Mellillä siihen menee kolminkertainen aika mitä normaalista kupista syödessä. Mielestäni kuppi vaikuttaa todella kestävältä ja suurta plussaa pohjan liukuestoista! Kurkkasin mielenkiinnosta myös kupin hintaa netistä ja se, jos mikä yllätti. VAIN 8,90€. Siis näin hyvästä ahimimisenestokupista pyydetään alle 10€ ja me kun ooteltiin  tilipäivää, että saataisiin ostettua Mellille useamma kympin maksava kuppi..

Ja miksi kerron tästä täällä blogissa? Siksi, että olen ollut niin tyytyväinen kyseiseen kuppiin ja iloinen siitä, että Mellin satunnaiset oksenteltun pysyvät taas poissa. Blogilla ei ollut mitään osuutta testaukseen taikka toisinpäin, vaan tämä postaus on täysin omasta halusta rustattu ja täysin omasta halusta ja sydämestä suosittelen tätä kuppia kaikille hotkijoille tai miksei muillekkin ihan vain aktivointia kaipaaville. Juuri tätä kyseistä BF kuppia siksi, että se on niin HALPA ja hidastanut meillä ruokailuja vielä enemmän kuin edellinen kuppi (tämä). Mellille ahmimisenestokupista on ollut niin paljon hyötyä, että toivon muidenkin kokeilevan näitä. Meillä ainakin aluksi epäröitiin moisen kupin toimivuutta, mutta nykyään myös Neela syö aamunappulansa ahmimisenestokupista, tosin vain aktivoinnin kannalta. Pienemmille koirille voin lämpimästi suositella tätä kuppia.

Kukkuu kuulumisia

Edellisen postauksen jälkeen mulla on ollut taas paljon parempi fiilis tätä blogia kohtaan! Tuntuu kuin jonkinlainen raskas taakka olisi pudonnut vihdoin harteilta ja tilalle palannut se vanha innostus pitää blogia pystyssä. Oli myös ihana huomata miten hyvin edellinen postaus otettiin vastaan ja jopa yllättävää, kuinka moni pystyi samaistumaan tilanteeseen. Tästedes muistetaan kirjoittaa blogeja itseämme emmekä muita varten, niin se toimii parhaiten! 

Viime aikoina on tapahtunut paljon. Aloitetaan vaikka tuoreimmasta eli juhannuksesta minkä vietin vastoin suunnitelmiani kotona vatsataudin kourissa. Jos epämiellyttävää oloa ei oteta huomioon niin kotona vietetty juhannus ei ollut yhtään hassumpi. Rentoa oleskelua äidin ja eläinten kanssa. Tähän väliin on ihan pakko hehkuttaa (taas) vähän pientä vauvapupua, joka on liioittelematta maailman ihanin. Niin kiltti ja seurallinen pieni ja erityisen siitä tekee se, että tuo kakara muistuttaa päivä päivältä enemmän edesmennyttä kaniani Lunaa. Luna oli todella ihmisrakas ja kiltti. Se osasi temppuja ja katsoi iltaisin telkkaria siinä missä me ihmisetkin, sohvalla löhöten. Sen kanssa otettin päiväunia ja varsinkin lapset rakasti sitä. Luna jouduttiin lopettamaan kahden vuoden iässä ja se oli silloin itselleni todella kova paikka. Mikään ei ole eikä ikinä tulekkaan korvaamaan Lunaa, mutta nyt musta tuntuu ihan kuin olisin saanut pikku-Lunan takaisin. Toivotaan, että Mainiosta kasvaa kelpo jätkä ja se saisi pitkän elämän.♥

Seuraavaksi ehkä hieman jännittävimpiin uutisiin. Jokunen blogin lukija taitaakin seurata mun henkilökohtaista instagramia (@emmiyzz) ja tietääkin jo, että aloitan elokuussa eläintenhoitajaopinnot Salpauksessa! Pääsin siis sisään sinne mihin eniten halusinkin. Tiedon saatua alkoi hirveä sählinki, mutta onneksi kaikki palaset loksahtivat yllättävän hyvin paikoilleen ja opiskelupaikan lisäksi mulla on myös vuokrakämppä valmiina odottamassa syksyä. Oon ihan superonnellinen tästä kaikesta enkä malttaisi odottaa, että päästään Neelan ja kanien kanssa muuttamaan. Jäääiks!

Ainut mikä hieman  harmittaa on se, että muuttoasiat sotkevat vähäisiäkin kesäsuunnitelmia ja tietysti kaikki rahat menevät kämppään sekä hankittaviin tavaroihin. Mätsärireissut ja dobotunnit saavat siis jäädä. Tervetuloa opiskelijaelämä. Noh, onneksi kesällä keksii paljon muutakin tekemistä, kuhan vain säät taas sallisi.. Neelan kanssa päästiin kesäkuun ajaksi treenaamaan agilitya, mutta siitä kirjoittelen myöhemmin lisää! Muuten täytyy tunnustaa, että olen ollut ihan superlaiska treenailemaan mitään. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja saada aikaiseksi lähteä treenailemaan edes tokoa useammin, koska mulla se on aina vain siitä lähtemisestä kiinni, ei itse treenaamisesta. 

Ainiin, täytynee vissiin loppuun ilmoittaa, että poistin tänään blogin instagram tilin käytöstä. Ettei kukaan ihmettele mihin se on kadonnut. Sitä tuli niin huonolla menestyksellä päivitettyä, koska kahden käyttäjän välillä hyppely oli mukamas niin vaivalloista. Katsotaan jos joskus innostun yrittämään uudelleen, koska toisaalta senkin pitäminen oli ihan hauskaa! Tai ehkä jatkossa julkaisen kännykkäkuvia blogin puolella, koska niissä on ne parhaimmat arkipäivän tilanteet tallennettuina ja niihin jos joihinkin kuviin on kiva palata myöhemmin.

Mitä oikeasti haluan blogilta?

Huhuh, pitkästä aikaa taas täällä! Edellisestä kunnon postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi ja ainakin itsellä tuntuu, etten olisi kirjoitellut tänne ikuisuuksiin. Tarkoitus oli kesän alusta ehtiä panostamaan blogiin enemmänkin, mutta pötypuheeksihan se taisi jäädä. Oikeitakin syitä hiljaiseloon kait löytyy, kuten koneen huoltoreissu ja "kiireet", mutta suurin syy taitaa olla motivaatio. Tai oikeastaan epätietoisuus. Olen nimittäin viime aikoina joutunut miettimään paljon, mitä tältä blogilta oikeasti haluan. Minkä takia tätä kirjoitan.

Reilu vuosi sitten pistin blogin pystyyn siitä syystä, että halusin kirjoittaa muistiin tapahtumia Neelan pentuajasta, koska tunnetusti pentuaika viipottaa aina hurjaa vauhtia ohitse eikä ihmismuisti pysy perässä. Vihaan käsialaani enkä juurikaan luota tietokoneeseeni, joten blogin perustaminen päiväkirjojen ja tekstinkäsittelyohjelmien sijasta tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Olin aikaisemminkin pitänyt blogia ja kaipasin sitä, joten pian päätin, että blogista tulee julkinen. Miksipä ei. Blogin ylläpitäminen on myös aikaisemmin motivoinnut itseäni kuvaamaan enemmän sekä lisäksi tykkään paljon kirjoittamisesta. Mutta mikä tässä nyt mättää?

Blogi ei tunnu enää omalta. Se ei ole enää paikka, johon tulen kirjoittamaan kommelluksista eläinten kanssa, vaan paikka, jossa yritän miellyttää muita. Tässä tapauksessa siis lukijoita. Sen sijaan, että palaisin blogiin lukemaan dobotreeneistä löydän postauksia siitä, minkä kokoinen pallo lukijan pitäisi ostaa tai minkälainen alkulämmittely olisi hyvä tehdä ennen treeniä. Ei sillä, etteikö blogini voisi sisältää myös näitä, mutta pointtini on se, että ajattelin postauksia tehdessäni vain lukijoita. Mistä blogin lukijat pitäisivät ja mitä blogiltani halutaan. Löysin itseni usein suosituista eläinblogeista tutkailemasta millaisista postauksista pidetään ja minkälaiset ulkoasut saavat hyvää palautetta. Mistä kannattaisi kirjoittaa omassa blogissa ja minkälainen bannerin pitäisi osata väsätä. Oma juttu oli täysin kadoksissa eikä motivaatiota jatkaa meinannut löytää mistään. Rento ajanviete muuttui kasaksi stressiä ja paineita. Löysin itsestäni taas pienen perfektionistin perkeleen.

Mulle blogi on ajanviete ja paikka, johon voin palata virkistämään muistia viime viikon treeneistä tai eläinteni hyvinvoinnista. Ei työ tai paikka, johon tulen vain miellyttämään lukijoita. Mulla kesti itselläni aikaa tajuta tämä ja olin jo poistamassa koko blogia, kunnes lamput syttyivät. Paineet eivät todellakaan johdu teistä lukijoista vaan ihan omasta pienestä perfektionistin palasesta. Tottakai blogin lukijoista on ajan myötä tullut tärkeitä ja on kiva, että blogia jaksetaan seurailla ja postauksia kommentoida, mutta turhat paineet ovat vain vienneet koko idean bloggaamisesta. Tämän tajutessa uskon, että pystyn jatkossa taas kirjoittelemaan paremmalla fiiliksellä ja blogi saa enemmän sisältöä kun ei tarvitse stressata joka sanasta ja postauskesta. Väkisin on turha väsätä, se on nyt tajuttu! Katsotaan jos tästä lähtisi niin sanottu uusi alku ja saisin hillittyä pientä perfektionistin perkelettä. Tälläisenä blogi on enemmän mun näköinen ja se on tärkeää, jotta jaksaa kirjoitella. :)

~ Postauksen kuvat (sekä banneri) ovat kennelkympin vikoilta viikoilta ja kerrankin voin sanoa, että onnistuneita kuvia! Ihania muistoja tulee mieleen, varsinkin viimeisestä kuvasta. Parhaat kaverukset.♥

Mainio-Manu

Mulla on ollut pupukuumeilua jo jonkin aikaa ilmassa, mutta päätin heti alkuun pysytellä visusti erossa supersuloisista pupuvauvoista, koska mulla saattaa olla syksyllä edessä muutto omaan kämppään sekä uudet opiskelut, joten päätös tyytyä nykyiseen laumaan kuulosti järkevältä. Kuitenkin siinä vaiheessa kun Facebookin seinälle lävähti kuva näistä pupuvauvoista oli järki jo kaukana.

Mainio on osoittautunut tässä viikon aikana nimensä mukaiseksi, mainioksi. Todella seurallinen, reipas ja kiltti pikkumies. Yhtään valehtelematta voin sanoa, että tämän kesympää vauvapupua en ole tavannut koskaan, vaikka eläinkaupasta mulle tulikin. Mainiosta olisi tarkoitus tulla Desalle kaveri, kun Pepestä aika jättää eli kastrointikin on edessä heti, kun tullaan siihen ikään. Voisin vain hehkuttaa loputtomiin kuinka ihanan pikkumiehen sainkaan.♥

Nimi: Mainio-Manu

Rotu: Risteytys (kääpiöluppa/leijonanluppa)

Väri: Ruskeasiamsoopeli

Sp. uros ♂

Synt. 28.3.2015