Neela 6kk!

Aina kuulee koiranpennun omistajien ihmettelevän ajankulua ja koiranpennun nopeaa kasvua, vaikka tottahan se on - niiden kasvu on uskomattoman nopeaa. Silti sitä ajattelee aina, että omistajat liioittelevat ajankulua ja pennun kasvua, ehtiihän siihen pentuun jo raivostua monet kerrat muutamassa kuukaudessa. Arvatkaapa mikä tämän pennunomistajan ensimmäinen ajatus oli nähdessään vauvansa 6kk seisotuskuvan. Missä on mun vauva? Onko se nyt muka jo puoli vuotta, ei vaan olisi 5kk? Missä vaiheessa sille on tullut näin paljon senttejä lisää? Miten sen karva on jo tuollainen, entä kuono, tassut, koivet, korvat? Onko tuo edes minun vauva? En voi käsittää, että alla olevien seisotuskuvien välissä on vain neljä kuukautta. Toisaaltaan en voi kuvitella, että neljä kuukautta on jo kulunut. Jotenkin tuntuu, etten edes muista enää tuota pientä karvapalleroa, koska se aika meni niin nopeasti. Ei sitä oikein voi edes käsittää, mutta onneksi on näitä mahdottoman suloisia kuvia kone täynnä. Miksei koiranpennuille ole suunniteltu samoja pikku papuja joita Peppi Pitkätossu söi, jotta ne pysyisivät edes hieman kauemmin tuollaisina palleroina?

6kk - 38cm kasvuseuranta

Peruskiltti kakara

Mun täytyy myöntää, että oon ollut tähän asti ehkä hieman laiska Neelan koulutuksen kanssa tai ainakin löysempi mitä etukäteen kuvittelin. Tietysti puuduttavat helteet on ollut yksi (teko)syy, mutta Nepsu on myös osoittanut niin peruskiltiksi, etten ole kiirehtinyt asian kanssa. Pitäähän kakaran saada olla hetken kakara ja tottakai perusjuttuja ollaan opeteltu jonkin verran. Ikää tulee kohta jo kuitenkin 6kk täyteen, joten nyt on myös korkea aika alkaa kiinnittämään enemmän huomiota käytökseen. Koirakoulussa ollaan elokuun jälkeen käyty kaksi kertaa ja vielä ensi viikolla keretään käymää kerran ennen kuin muutetaan opistolle. 

Olin tänään ja oikeastaan jo viime viikolla yllättynyt miten hyvin Neela osasi tulla perusasentoon, seurata ja ottaa katsekontaktia sekä ohittaa toisia koiria niistä välittämättä, vaikka hieman heikosti näitä ollaan muistettu harjoitella. Hyvä pohja siis jatkaa eteenpäin! Nyt mulla alkaa viimein olla sopivat käskysanatkin mielessä, sillä sopivia on saanut jonkin aikaa miettiä ja "opetella" käyttämään uusia. Mellin kanssa käytössä on ollut ihan perus istu, maahan, odota, seuraa, seiso, seis yms. käskyjä, jotka ovat mielestäni keskenään liian samantyyppisiä sekä jotkut liian pitkiäkin. Neelan kanssa käytössä on enimmäkseen lyhennettyjä versioita, mutta osa myös ihan noita perus käskysanoja. 

Neela muistuttaa kaikkia, että treenaamisen on tarkoitus olla aina hauskaa!

Neelan eka mätsäri

Funtsailin koko eilisen päivän illan mätsäreitä, mennäänkö vai eikö mennä. Olin jo jäämässä kotiin kunnes kysäisin vielä onko kaveri lähdössä ja haluaisiko hän mahdollisesti mennä Neelan kanssa pentukehään. Saatiin myöntävä vastaus ja niinpä lähdettiin! Junnu- ja pentukehä meni kuitenkin juuri päällekkäin, joten loppujen lopuksi löysin itseni Neelan kanssa kehästä. Ei siinä muuten mitään, mutta kehään meno tuli todella yllättäin enkä kerennyt yhtään valmistautua. Tilanteeseen ja harjoittelemattomuuteen nähden Nepsu meni todella hyvin (itse kun olin aivan kujalla tai siltä ainakin tuntui koko mätsärin ajan. :D)! Kakara kuunteli ja otti ihmeen hyvin kontaktia häiriöistä huolimatta ja tuomariakin oli kiva pusuttaa pöydällä eikä se hampaiden kurkkauskaan ollut niin kamalaa. Meitä "vastaan" oli pienen pieni chihuahua ja tuomarin mukaan todella tasavertainen pari. Viimeisillä sekunneilla Neela kuitenkin päätti näyttää kuinka hienosti hän osaa istua ja punainen nauha lähti chihulle. 

Sinisten kehään ehdittiin jo hieman paremmin valmistautua, mutta kuumuus alkoi videä jo molempien voimia sekä namit/hajut maassa vei osan Neelan keskittymisestä. Yllätyin jo siinä vaiheessa kun päästiin neljän parhaan jatkoon, mutta vielä enemmän siinä  vaiheessa kun tuomari oli jo sijoittanut neljänne ja kolmannen. Lopuksi sijoituttiin pentujen SIN2 enkä voisi olla kakarasta ylpeämpi. Nyt on meidän mätsäritaival avattu ja kalenteriin merkattu jo parit seuraavat. Niitä odotellessa.

Riehumishetki, kuvassa kaveri ja Nepsu.

Neela 5kk

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi, mutta yksinkertaisuudessaan mulla ei ole ollut ideoita postauksiin eikä tälläkään kertaa ole luvassa mitään kovin erikoista. Näyttää hieman siltä, että heinäkuusta todellakin tuli meidän lomakuukausi kun varsinaiset treenitkin ovat tauolla. Suomeen saapunut kesä ja helteet ovat rajoittaneet niin omistajien kuin koirienkin jaksamista, joten treenit ovat painoittuneet iltaan ja  kotipihalle. Samoin kuvaaminen on hieman jäänyt kun ei olla kavereiden kanssa lähdetty tarkoituksella kuvailemaan eikä kesähelteillä jaksa aina raahata kameraa mukana, joten tavallisesti uusista kuvista saamaa postausintoa ei ole saatu aikaan. Jospa elokuussa taas panostettaisiin vähän enemmän niin treenailuihin kuin blogiinkin. Haluan tässä välissä kiittää vielä täälläkin Harrastushaukut -blogin järjestämää arvontaa, jonka yksi voittajista olin minä! Hienosti hoidettu arvonta loppuun asti ja mahtavat palkinnot, kiitos! 

 Mutta tosiaan, Neelalle tuli eilen 5kk ikää täyteen! Tähän asti Neelan kasvu on ollut todella tasaista noin 1cm per viikko. Pientä hidastumista on ehkä ollut havaittavissa viime viikkojen mittauksissa, mutta tiedäkkös sitten varmasti kun kotimittauksella mennään, ainakin toivon, että pikkuhiljaa alkaisi jo kasvu hidastumaan.  Painon arvioin olevan 5 ja 6 kg välillä, sillä viime punnituksesta on vain kaksi viikkoa aikaa.. Monista roduista voisin sanoa, että pysyisivätpä ne aina pennun näköisinä, mutta shelteistä oon eri mieltä. Ne on aikuisina niin nättejä. Neelankin ulkonäköön rakastun viikko viikolta vain enemmän enkä millään malttaisi odoittaa miltä se näyttää täysikasvuisena. Oon kyllä aivan myyty shelteille varsinkin nyt Neelan myötä. :)

5kk / 36cm /5-6kg

TÄÄLLÄ Neelan aikaisemmat mittaukset ja kasvukuvat.

Ruusaröökynä 4kk

Nyt on neljä kuukautta ikää purkissa ja rokotukset kunnossa! Yleensä sanotaan, että koiranpentua ei saisi/kannattaisi viedä ennen 4kk rokotuksia kotipihasta kauemmaksi, vaikka pentu sopeutuu juurikin 10-12 viikkoisena kaikista parhaiten uusiin tilanteisiin ja ympäröivään maailmaan. Tämän takia Neelan kanssa lähdettiin heti kotiutumisen jälkeen katsomaan agikisoja, mätsäreitä, tutustumaan koirakavereihin, käymään eläinkaupoissa ja monissa muissa erilaisissa paikoissa. Meille 4kk ikä määrää enemmänkin pentuhössötyksen loppumista ja nyt saadaan osallistua mm. koirakouluun ja mätsäreihin. Pentuhössötyksen loppumisella tarkoitan sitä, että aletaan pikku hiljaa opettelemaan hihnassa kävelyä, yksinolemista yms. Tietysti näitä voisi alkaa opettelemaan jo melkein heti kotiutumisen jälkeen, varsinkin yksinolemista, mutta mun mielestä pentu saa olla pentu ainakin vielä ne ensimmäiset kaksi kuukautta kotiutumisesta eikä Neelan kanssa ole tähän mennessä ilmennyt hössötystä kummempia ongelmia. Meillä on nykyään aina joku kotona, joten yksinolotilanteita ei ole hirveästi tullut, mutta hyvä sekin on oppia, viimeistään nyt. Sisäsiisteyden kanssa ollaan edetty, mutta vielä näyttää olevan matkaa täydelliseen sisäsiisteyteen. Ruokinta aletaan pikkuhiljaa jättämään kahteen kertaan päivässä, sillä koulutuksen oheella palkkaa tulee aika paljon pitkin päivää. Kovasti kakara kasvaa, toivotaan vain, että pysyisi medirajoissa. Eiköhän!

4kk / 4,7kg / 32cm

Neelan kasvuseuranta

Ärräpäät lentelee

Jokainen koiranpennun omistaja tietää, ettei pennut ole vain söpöjä ja pieniä karvapalleroita, jotka syövät ja nukkuvat usein. Yleensä ulkopuolisillekkin kerrotaan vain ne hyvät ja hauskat hetket ja saatetaan unohtaa kaikki "negatiivinen" omasta pallerosta. Itsekkin tulee usein ylistettyä Neelan rohkeutta ja reippautta eikä mainittua niitä omien ärräpäiden syitä. Blogiinkin tulee useimmiten kirjoitettua kuinka hieno koira oli tänään sen siasta, että kirjottaisi kuinka rasittava pentu oikeasti oli. Pennun omistajat, kuulostaako tutulta?

Yritin muistella Mellin pentuaikaa ja nimenomaan niitä ärsyttäviä hetkiä niilta ajoin. Mitä muistan? Melli oppi todella nopeasti sisäsiistiksi, se oppi nopeasti uutta ja sen kanssa oli kivaa viettää kaikki päivät äidin ollessa töissä ja isosiskon pyöriessä tallilla. Kuulostaapas negatiiviselta. Miksi äiti sitten kertoi Neelan ansiosta tulleiden ensimmisten ärräpäiden jälkeen kuinka olin uhonut Mellin pentuaikana, etten halua enää ikinä pentu meille? Tässä tulee hyvin esille, että ne hyvät muistot jäävät todellakin paremmin mieleen kuin huonot.

Vaikka hyvistä hetkistä on aina kivempi kertoa, haluan kuitenkin muistaa millaista se pentuaika voi pahimmillaankin olla. Joten mistä ne päivittäiset ärräpäät johtuu? Pakko mainita, että yleensä mulla on aika hyvät hermot enkä todellakaan ota asioita vakavasti kävi sitten oikeastaan mitä vain. Tässä vaiheessa äiti ja isosisko saattaisivat nauraa huutonaurua, mutta oikeasti, on mua paljon heikkohermoisiampiakin ihmisiä, jotka pimahtavat koiran syödessä kaukosäätimen tai muuta vastaavaa. Myönnettäköön, ehkä juuri sillä hetkellä kun jotain odottamattoman ikävää tapahtuu saattaa aika helposti lentää muutama ärräpää, mutta pian osaan nauraa asialle ja tämän takia ehkä ne ikävät hetket Mellinkin pentuajasta on unohtuneet sillä ne ovat muuttuneet nopeasti "hauskoiksi". Eniten niitä ärräpäitä tulee kuitenkin väsyneenä.

Eniten ärräpäitä ja huokauksia lentää ehkä sisäsiisteyden, ainaisen ylienergisyyden/riehumisen ja huolen takia. Eihän Neelan ikäisen pennun todellakaan tarvitse osata tuossa iässä olla vielä sisäsiisti, mutta Mellistä mulle on jäänyt niin vahva kuva siitä miten nopeasti se oppi sisäsiistiksi ja jätöksiä siivotessa mulle tulee usein yökkörefleksi, joten eihän se koskaa kivaa ole. Ensimmäisinä viikkoina varsinkin se heti ulkoa tulemisen jälkeiset pissat matolle taikka juuri ehjän sukkaparin löytymisen jälkeen astuminen siihen lätäkköön tuottaa usein ärräpäitä, vaikka sitä ei saisi huomioida, jonka jälkeen tulee ne oman epäonnistumisen tuomat ärräpäät.

Ainaisesta ylienergisyydestä sen verran valitettavaa, kuinka se on todellakin ainaista. Tälläkin hetkellä koirat ja kissa nukkuvat sikeästi yhdessä kasassa ja vain Mellin kuorsaus kuuluu. Osataan meillä siis rauhoittuakin, mutta oikeesti vasta sen hurjan shown jälkeen. Aamulla taas mentiin tavarat lentäen, kakara haukkuen ja Melli muristen ympäri taloa. Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas omistajan ärräpäät lentää kun se ei osaa lopettaa.. Ei mua niiden riehuminen haittaa pihalla taikka sisälläkään, mutta kun ne ajoittautuvat aina aikaiseen aamun, jolloin kaikki on väsyneitä tai yrittää vielä nukkua tai iltaan kun olisi jo aika rauhoittua. Vielä kun joukossa on räksyttävä paimen, suuri virtahepo, joka ei meinaa mahtua mistään ilman, että huonekalut liikkuu ja hullu kissa joka liukuu pöytiä pitkin tavarat lentäen.

Kolmas eniten ärräpäitä tuottava aihe on huoli. Pentu ei syö kunnolla moneen päivään tai se ontuu. Alussa Neela söi todella huonosti, mutta onneksi nyt ruoka maistuu jo hyvin! Nepsu on myös mahdottoman kova menemään ja hyppimään joka paikkaan ja myös joka paikasta ales. Välillä terassilla riehuessa on jäänyt tikku anturaan ja välillä tassut tärähtää maahan sillä voimalla että pentu inahtaa. Mulle tulee heti kamala paniikki murtuko sen tassu, pitääkö se nyt amputoida, sillä on varmaan selkä tai lonkat **skana, koska kyse on pienestä herkkäluisesta pennusta ja varsinkin sheltit on niin "hentosia", että saa aina varoa ja kauhistella. Mitää pahempaa ei koskaan ole kuitenkaan sattunut (koputtaa puuta) mutta sitä vaan huolestuu heti kun Mellin kanssa on tottunut, ettei pienestä inahdeta. Silloinkin ärräpäät lentää, kun aina pitää mennä niin kovaa ja pelotella sohvan selkänojan päällä huojuen, ihan kun tuo pentu lällättelis sieltä että "lälläslää mä saatan kohta täältä hypätä jos et äkkiä tuu nappaamaan mua, juoksejuokse".

Sinäänsä saan olla onnellinen, ettei meillä muut kuin kissa ole osoittautuneet koskaan tuhontekijöiksi. Melli taisi yhden ratsastuskypärän pistää palasiksi ja jotain pientä pureskella, mutta sohvat ja huonekalut ovat jääneet rauhaan. Tähän asti Neelan kanssa ollaan menty samoilla linjoilla, vain jotain pientä ollaan pureskeltu. Toivottavasti jatkossakin jätetään isommat tuhot tekemättä.

Neelan tuhot alle 4kk vanhana:

 Siilistä tehtiin naku, yrttit tunnistaa ilman nimiäkin ja tänä aamuna hengari kärsi kun kukaan ei kerennyt leikkimään.

Ensimmäiset rokotukset ja täysikuu

Neela täyttää huomenna jo huimat kolme kuukautta, joten oli aika käydä ensimmäisillä rokotuksilla. Neela oli rohkea oma itsensä eikä ollut moksissaan piikistä tai muista toimenpiteistä. Alan jo epäilemään onko tuo puhdas sheltti kun mistään pidättyväisyydestä ei oo merkkiäkään, haha. :D

Eläinlääkärikulut:
Käyntimaksu 27,49€
Toimenpiteet 2€
Lääkkeet 8€
Trvikkeet ja laboratoriokulut 3,50€
arvonisävero 8,72
Yht. 49,79€

Meinasin jo unohtaa Melli yölliset touhut täydenkuun aikana. Viime yönä Melli siis heräsi kahden maissa äitin vierestä ja meni raapimaan toiselle puolelle taloa siskoni huoneen ovea. Aikansa temuttua oli saanut oven auki ja mennyt sängyn alle perimpään nurkkaan ja inissyt siellä kun oli käsketty pois. Melli nukkuu aina yöt äitin vieressä tai sohvalla eikä koskaan oo mennyt itekseen sängyn alle, ainoastaan joskus Wilssonin perässä. Ite en herännyt tähän episodiin, mutta äiti ja isosisko kertoi mulle tän aamulla. Todellakin outoa käytöstä Melliltä. Mitä lie hirviötä lähtenyt karkuun. En tiedä. :D

Vappu Match Show

Kotkassa, Ahlströmin kentällä, oli tänään mätsärit, jonne mentiin kattelemaan menoa Neelan kanssa. Mellin kanssa sosiaalistamista olisi voinut olla enemmän pentuna, joten nyt tietää raahailla Neelaa joka paikkaan tutustumaan ihmisiin ja erilaisiin koiriin.

Alussa kateltiin hieman kauhuissaan koirien määrää ja Neela pysytteli lähinnä mun jalkojen takana. Nopeesti kuitenkin rohkaistui ja moikkailtiin kaikenlaisia koiria. Isot koirat osottautui paljon kivemmiksi kuin pienemmät. Neela on kyllä tosi rohkea uusissa asioissa eikä jäädy täysin jos joku on vähän rajumpi kaveri, varsinkin kun päästään alkujännityksestä eroon. Kovasti Neela yritti sabotoida toisten kehäsuorituksia haukkumalla ja riehumalla kehän reunalla, haha. Neiti olis itekkin halunut mennä juoksentelemaan.

Kyllä tuota touhua katellessa pieni mätsärikärpänen taisi päästä puraisemaan. Katotaan milloin uskallaudun ensimmäisen kerran kehää jomman kumman koiran kanssa.

Koulutuksen alkeet ja tassupipi

Leimautumiskausi on voimakkaimmillaan pennun ollessa luovutusikäinen. Silloin kannattaa antaa pennulle runsaasti myönteisiä kokemuksia ja luoda luottamusta. Pikkuhiljaa leikin varjolla voidaan aloittaa "koulutusta", myös talon säännöt kannattaa tehdä alusta asti selviksi. Missä pentu saa olla/mitä se saa tehdä ja mitä ei.

Neelan kanssa aloteltiin jo muutaman kotiutumispäivän jälkeen harjoittelemaan mm. seuraamista ja istumista, totuteltiin myös pikkuhiljaa pantaan ja sen jälkeen hihnassa kävelyyn takapihalla. Tietysti luoksetuloa ja oman nimen opettelua lähdettiin heti kotiutumisen jälkeen luomaan, leikin varjoin. Nyt, viikko kotiutumisesta, Neela osaa jo istua, maata, seurata pieniä matkoja sekä istua sivulle seuraamisesta eli tulla perusasentoon. Tietenkään nämä eivät ole vielä kovin varmoja ja jokaisessa käytetään aina palkkaa, mutta voisin sanoa jo, että nämä Neela osaa. Tassun antamista emme ole vielä opetelleet, mutta hienosti Neela nostaa tassua Mellin perässä, jos Mellin kanssa temppuillaan. :D

Eilen illalla pihala leikkiessa Neela alkoi yhtäkkiä ontua oikeaa etutassua. Tietysti tarkistettiin tassu enkä aluksia huomannut mitään erityistä eikä Neea aristanut tassua. Viimeisetään huomasin pienen ruusunpiikin aivan anturan reunassa, karvojen peitossa. Leikkasin hieman tassukarvoja, jotta sain rapsuteltua piikin pois. Puhdistin pienen haavan, joka ruusunpiikistä jäi ja nyt seuraillaan tassua ja puhdistellaan välillä. Tänään haavan päälle oli muodostunut jo pieni rupi (kuvassa nuoli osoittaa rupea). Toivottavasti paranee nopeasti, eikä tulehtuisi.  

koti-ikävää?

Usein pennun muuttaessa uuteen kotiin se kaipaa sisarustensa luokse eli havaittavissa on koti-ikävää. Jotkut inisevät, jotkut taas ovat levottomia tai eivät malta nukkua. Yleensä pennun todellinen luonnekkin ilmenee vasta pennun selätettyä koti-ikävän. Neela ei näyttänyt koti-ikäväänsä sen kummemmin paitsi oli se ensimmäiset päivät paljon rauhallisempi kuin nyt. Vai näyttikö sittenkin?

Neela on syönyt alusta asti meille tullessa todella huonosti. Vaihdoin parin päivän jälkeen ruokailut neljästä kolmeen kertaan päivässä, jos söisi paremmin, mutta ei. Välillä maistaa, välillä käy vain katsomassa kuppia ja lähtee pois. Viikko on kulunut ja vain pari kertaa on kuppi syöty tyhjäksi asti. Kasvattajalla syönyt samaa nappulaa ja kasvattajan antamilla määrillä ollaan menty eli 2dl nappulaa päivässä, joista päivän mittaan menee vaihtelevasti puoli- desi päivässä. Ruokaa tarjotaan tasaisin välein, kolme kertaa päivässä. Jos ei maistu kuppi viedään pois. Kaikki muut namit, kissan ruuat yms. kelpaisi kyllä.

Kaikkea kävi mielessä ja kaikkea ollaan kokeiltu. Kärsiikö se koti-ikävästä? Onko se vain nirso vai eikö sillä oikeesti ole nälkä? Tuleeko sille vatsanväänteitä ruuasta vai onko maha kovalla? Entä mahdolliset allergiat.
Ensimmäisenä jätin kaiken ylimääräisen pois ja tarjosin parin päivän ajan vain nappulaa, jos se vain jätti syömättä paremman ruuan toivossa. Ei muutosta. Kovaan vastaan kokeilin rypsiöljyä ruuan sekaan, kyllä ne kakat löyseni, mutta syömiseen ei tullut taaskaan muutosta. Allergia oireita ei ole ja Neela on syönyt kasvattajalla samaa ruokaa. Lopulta päätettiin soittaa kasvattajalle. Vaikeahan se on puhelimen välityksellä sanoa mikä pennulla on, mutta kasvattaja sanoi, että voitaisiin antaa matolääke varmuuden vuoksi. Totesi myös, ettei pennuilla ollut mitään ongelmaa kasvattajalla syödä kun oli niin kova kilpailu ruuasta.

Käytiin ostamassa matolääkkeet kunnes mulla välähti. Sen ei tarvitse enää kilpailla ruuasta. Ehkä se on sille hieman outoa, koska on kasvattajalla tottunut "kilpailemaan" ruuasta sisarusten kanssa. Koirathan tykkää tehdä ruuan saamisen eteen töitä, jos onkin siitä kyse. Kissan ruokia syödessä täytyy kilpailla kissan kanssa tai ehtiä syödä mahdollisimman paljon ennen kuin joku tulee torumaan. Temppuja opetellessa täytyy tehdä "töitä" ansaitakseen namin.

Seuraavana aamuna annettiin koirille ruuat samaan aikaan ja saivat syödä vierekkäin. Ruoka upposi masuun hurjalla vauhdilla. Mennään nyt näin muutama päivä ja katsellaan uppooko ruoka jatkossakin yhtä hyvin kuin tänään. Toivottavasti.

Harjoitus ennen pennun tuloa

Jos kaikki pennut olisivat samanlaisia kuin Neela, voisit harjoitella ennen pennun tuloa seuraavasti:

1. Pentu herää kun sinä heräät, joten voit päättää moneen nukut. Nouse kuitenkin viimeistään kahdeksalta.
2. Kiiruhda heti herättyäsi ulos. Älä pue, venyttele tai haukottele vaan kiiruhda vain ulos.
3. Palele ulkona yöpuku päällä aamupakkasista huolimatta noin viisi minuuttia.
4. Kuvittele ruokkivasi nirso pentu eli laita ruokakuppi lattialle ja huokaile 15 minuuttia kun se ei tyhjene.
5. Mene taas ulos ja seisoskele paikallaan seuraavat 15 minuuttia.
6. 15 minuutin jälkeen voit hypellä pihalla innoissasi, kuvitellen, että pentu kakkasi.
7. Mene sisään nälissäsi. Yritä pestä hampaat, nostele kuitenkin samalla jalkoja ja toistele hammasharja suussai sanaa "Ei!" tai "Älä pure"
8. Suuntaa kohti keittiötä samalla koiranleluja heitellen.
9. Ota jääkaapista jotain mahd. nopeasti syötävää ja hotki se nopeasti.
10. Nyt voit istua lattialle ja heitellä leluja. Nouse kuitenkin noin puolen minuutin välein tekemään pari kyykkyä, sillä joudut kuitenkin hakemaan pennun välillä tuhotöistä.
11. Kaada mehua tmv. lattialle ja kiirehdi taas ulos.
12. Sisään tullessasi kävele mehun yli, sillä joskus voit unohtaa, ettet siivonnut pissoja ennen ulos menoa.
13. Voit katsella eilen illalla tulleita ohjelmia nauhoitukselta. Juokse kuitenkin taas ulos, kun ohjelmassa on mielenkiintoinen kohta menossa. Seisoskele pihalla puoli tuntia tai vaikka kokonainen tunti.
14. Ota jokin pehmeä viereesi ja käy nukkumaan.
15. Herättyäsi voit toistella ulkona ramppaamista, lelujen heittelyä ja kyykkyjen tekoa.
16. Opettele syömään nopeasti. Välillä voit juosta ulos kesken ruokailun ja palata syömään kun ruoka on varmasti jo kylmää.
17. Nyt voit laittaa taas koiran ruokakupin lattialle ja odoita paikallaan istuen 10-15 minuuttia.
18. Toistele pitkin päivää ulkona ramppaamista, lelujen heittelyä ja kyykkyjä, voit myös harjoitella Ei-sanan toistamista useasti. Pysy koko ajan liikkeessä!
19. Kun ystäväsi tulee käymään, pyydä häntä toistamaan kaikki aikaisemmin tekemäsi jutut ja käytä se aika lepäämiseen.
20. Illalla ohjelmien katselun sijaan heittele leluja.
21. Laita vielä viimeisen kerran ruokakuppi maahan ja istu taas noin 10 minuuttia rauhassa.
22. Mene viimeisen kerran ulos ja pysy siellä puoli tuntia.
23. Et kuitenkaan jaksa käydä suihkussa tai tehdä mitään muutakaan, joten voit mennä nukkumaan ajoissa.
24. Vuorokauden ihanin hetki, yö. Saat nukkua seuraavat 10 tuntia rauhassa. Huomioi, että sinun on käytävä nukkumaan viimeistään kymmeneltä, että saat nukuttua 10 tuntia, suosittelen.

Toistettuasi kaikki 24 kohtaa voit miettiä uudelleen oletko valmis ottamaan pennun tai ainakin Neelan kaltaisen pennun.

oik. riiviö päätti käydä mutaojassa :3

Neelan ensimmäiset päivät

Olin varautunut ensimmäisenä yönä juoksemaan pennun kanssa pihalla, siivoamaan pissejä ja kakkoja, heräämään useamman kerran ininään ja leikkeihin, mutta ei, mitään näistä ei tarvinnut tehdä ensimmäisen yön aikana. Pentu nukkui koko yön, välillä paikkaa vaihdellen, kiinni minussa. Nukuin ja tulen varmaan pari ensimmäistä yötä nukkumaan pennun kanssa lattialla, joka on taas asia mistä ihmiset ovat montaa mieltä. Minusta tässä järjestelyssä ei ole mitään pahaa, jos tulevaisuudessakin on valmis ottamaan koiran viereensä nukkumaan ja minähän olen (oikeastaan sitä toivonkin heh). Kuitenkaan tarkoitus ei ole nukkua pennun vieressä koko pentuaikaa, vaan pari ensimmäistä yötä kunnes pentu kotiutuu täysin. Sitten opetellaan myös yksin lattialla nukkumista.

 Aamulla herättiin tai no, minä heräsin ja pentu seurasi mun liikkeelle lähtöä kuuden maissa. Mulla on taas ollu tällänen ajanjakso, että herään tosi aikaisin enkä saa enää unta. Toivottavasti pentu ei sisäistäisi vielä tätä kellonaikaa, vaikka varmasti tulee sen tekemään jos tätä jatkuu. :D

Aamupäivästä lähdettiin tuhlaamaan pentupaketin alennuskuponkeja Mustiin & Mirriin. Mukaan lähti viimeiset tarvittavat tavarat eli vesi- ja ruokakupinalunen, harja, ruokaa sekä pieniä tennispalloja. Päivä meni muuten hyvin, mutta iltapäivällä ja illalla ruoka ei enää maistunut. Päivällä otettiin yhdessä parit tirsat, sillä pentuenn oli tosi väsy, muttei nukkunut jos en ollut lähellä tai tein jotain muuta ja kyllä tuli tirsat tarpeeseen itellekkin! Pientä koti-ikävää taisi olla ilmassa.

Illalla Neela oli kaksi tuntia yksin Mellin agitreenien ajan. Alkuun jäi inisemään, mutta kotiin palatessa neiti nukkui rauhassa. Illalla käytiin ajoissa nukkumaan ja taas nukuttiin koko yö rauhassa, ilman heräämisiä, puoli kahdeksaan. Taas minä olin ensimmäisenä hereillä, mutta nopeesti heräsi pentukin ja inisis, hyppi ja nuoli naaman heti märäksi. Aamulla maistui ruokakin ja nyt leikittiin jo rajummin. Muutettiin ruokarytmi neljästä kolmeen kertaan päivässä, jos ruoka maistuisi paremmin. Päivällä ei taaskaan syöty kunnolla, illalla jo hieman paremmin mutta ei vieläkään kaikkea. Mellin kanssa tulevat hyvin juttuun ja leikkivätkin jo hieman yhdessä.

Pennun etsintää

kirj. 19.4.2014
Jo Melliä mietittäessä olisin halunut shetlanninlammaskoiran tai jonkun spanielin, joka soveltuisi agilityyn, mutta äiti halusi labradorin, eikä innostukseni agilityyn ollut silloin niin vahva kuin tällä hetkellä. Sitäpaitsi koira jäisi äitille minun muutettaessa pois kotoa, piti äitinkin mieltä kuunnella. Nyt tilanne on eri ja etsinnässä on minulle oma harrastuskoira, ollut jo noin puolen vuoden ajan. Kyseessä on sheltti eli shetlanninlammaskoira.

Kun aloin puhua äitille vakavasti omasta koirasta, ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, mutta mistä saisimme rahat. Kasvattajien katselut hieman lopahtivat, mutta ajatus pysyi vahvana mielessäni. Eräänä päivänä, matkalla kotiin, sain mummolta soiton. Hän lupautui maksamaan koiran. Olin aivan innoissani ja siitä lähti aktiivinen koiran etsintä. Pian laitoin kasvattajille viestiä ja sitten odoteltiin pentujen syntymistä. Tapasin yhden kasvattajista ja hänen koiransa, jonka kanssa olin ollut yhteyksissä sähköpotsiste aktiivisesti. Sen jälkeen halusin odottaa kyseisen kasvattajan tulevia pentuja ja sivutin muutaman, myös ihan lupaavan pennun. Vihdoin, pitkän odottelun jälkeen pennut syntyivät, mutta narttuja syntyi vain yksi, jonka kasvattaja aikoi pitää itsellään. Aloin miettiä uroksen ottamista, mutta olin liian hidas päätöksen tekemisessä ja pennut menivät. Etsintä jatkui suuren pettymyksen jälkeen.

Laitoin muutamille kasvattajille sähköpostia, joille olisi tulossa kesällä pentuja, mutta pentukyselyitä oli kuitenkin tullut jo runsaasti kaikille, jotkut lupasivat ilmoitella pentujen synnyttyä, jos tulisi vaikka peruutuksia. Olin jo luovuttaa, kunnes sain tiedon mahdollisesta peruutuksesta. Soitettiin kasvattajalle, ja kyllä, vielä oli viiden pennun pentueesta yksi narttu vailla kotia peruutuksen takia. Innostuksesta soikeina, emme osanneet kysyä oikeita kysymyksiä, mutta sovittiin päivä jolloin mennään katsomaan pentua ja sitten selviäisi kaikki. Jos pentu olisi mieleinen ja kasvattaja sen meille luovuttaisi voisi pentu lähteä jo heti matkaamme. Jännittävää!

21.4.2014
Tänään lähdettiin puolenpäivän jälkeen kohti Joutsenoa, katsomaan pentua. Perille päästyämme meidät otti vastaan kaksi reipasta pentua ja kaksi aikuista shelttiä. Istuin pian lattialle ja kyseinen pentu jota menimme katsomaan kiipesi syliini, antoi märkiä pusuja ja sulatti heti sydämeni! Värityskin oli aivan täydellinen. Vaikka ihastuin pentuun heti, oli juteltava sukujuuret, terveysasiat ym. tärkeät, sillä emme tietäneet pennusta taikka sen suvusta etukäteen juurikaan mitään. Kaikki oli kunnossa ja parin tunnin päästä nimet oli paperissa ja sanoimme heipat kasvattajalle sekä kennelin koirille. En vieläkään voi uskoa tätä todeksi♥

Kaikki järjestyy kun niiden on tarkoitus järjestyä. Suurin kiitos pennusta rakkaalle mummolle♥

Lisää Neelasta!