Neelan ruokinta #3

Kirjoitin tammikuussa postauksen Neelan ruokinnasta (täällä). Kerroin vähän mitä se oli syönyt siihen mennessä ja millaisella menestyksellä. Postauksen loppuun hihkaisin raakaruokinnasta, jota suunnittelin ainakin kokeilevan Neelalle. Noh, mehän kokeiltiin ja kokeiluksi jäikin, mutta toisaalta hyväksi sellaiseksi. Sanottakoon jo tähän väliin, että mitään ei opi niin hyvin edes kirjoista, luennoista tai esimerkeistä kuin itse kokeilemalla. Tämä pätee hyvin myös koiran ruokintaan.

Tosiaan tuolloin tammikuussa heitettiin nappuloille kokonaan hyvästit. Aamuruoka vaihtui nappuloista lihaan ja lihan kaveriksi ostettiin lisäpurkki jos toinenkin. Iltaruoka pysyi ennallaan eli ennen raakaruokintaa Neela söi noin 50/50 annostuksella. Raakaruokinnassa itseäni epäilytti, että osaanko? Millä palkkaan, kun nappula toimi siinäkin? Mitä lisiä tarvitsee ja kuinka paljon? Kestääkö Neelan vatsa? Eniten kuitenkin mietitytti, kuinka opin suhtautumaan useampaan lisäravinnepurkkiin. 

Alussa oli vaikeuksia. Yritin saada ruokinnasta monipuolista ja käyttää mahdollisimman vähän lisäravinteita. Neelan vatsa ei kuitenkaan kestänyt kupissa vaihtuvia lihoja. Perehdyin kunnolla tarvittaviin lisiin ja  yksipuolistin ruokinnan ainoastaan naudan- ja broilerinlihaan. Lisinä meni kalkki, sinkki, jodi sekä ADE-vitamiinit. Namitkin jouduttiin jättämään melkein kokonaan pois. Tässä vaiheessa olin saanut paljon apuja raakaruokinnan osaajilta ja käsitykseni raakaruokinnasta sekä etenkin lisäravinteista olivat muuttuneet paljon. Vihdoin Neelan vatsa tasaantui ja lopulta se toimikin oikein hyvin tällä combolla. Satunnaiset ripulit tai ummetukset hoidettiin maitohappobakteerilla ja pellavansiemenrouheella. Olin tyytyväinen, koska Neelan vatsa toimi hyvin ja ajan kuluessa koira oli energisempi kuin vähään aikaan! Toisaalta taas vihasin raakaruokintaa. Vihasin sitä lisäpurkkien määrää ja harmittelin aktivointikupin vähäistä käyttöä. Neelan vatsa ei kestänyt vaihtelevuutta ruokinnassa, joten myös namit jäivät vähemmälle, mikä taas johti siihen, että treenit jäivät koko ajan vähemmälle. Mietin jatkuvasti lisien oikeita annostuksia, vaikka yritinkin ottaa rennosti. Oltiin tilanteessa, jossa ruokintatapa sopi koiralle ihan hyvin, mutta ei omistajalle.

Mietin lähes päivittäin palaamista takaisin 50/50 ruokintaan. Kuinka helppoa olisi taas aktivoida koiraa ruualla ja saada ne meidän lempparit eli aamutreenit kuvioihin. Raakoja lihaklönttejä kun en koskaan oppinut kuljettamaan taskussa. Kuinka helppoa olisi kiireisinä aamuina heittää nappulat matolle sen sijaan, että pahimmassa tapauksessa sulattelisin raakalihoja vesihauteessa vielä puolenpäivän aikaan, koska unohdin ottaa lihat illalla sulamaan. Kuinka paljon rennommin voisin ottaa lisien kanssa. Kun viimein kalkkipurkin pohja alkoi häämöttää ja uuden ostaminen tuli päivä päivältä ajankohtaisemmaksi, huomasin pakevani sen ostoa siinä mielessä, että sitä ei enää tarvittaisiin ollenkaan. Tarvittava kalkki voitaisiin saada nappulasta. Muutaman päivän päästä olin laskenut 50/50 ruokinnan annoksia,  lisien tarpeita ja pian vaatehuoneen kätköistä löytyikin pussi tuttua nappulaa, Acanan lamb and okanagan apple.

Tietysti mietin taas, miten Neelan vatsa tulee kestämään ruokinnan vaihtoa, mutta sen jos jonkin olin raakaruokinnassa oppinut, että mitään ei saa selville ilman, että uskaltaa kokeilla. Yllätyksekseni vatsan toiminnassa ei tapahtunut mitään muutosta. Ainut minkä olen tässä parin viikon aikana huomannut niin sen, että edes kananmuna ei vedä vatsaa löysälle. Näyttää siltä, että ruokinnassa on taas enemmän joustavuuden varaa niin kuin muistelinkin. Nappula katoaa kupista yhtä hyvään vauhtiin kuin raakaruoka eli maistuvuudestakaan ei ole pulaa. Tarvittavat lisät pysyvät edelleen mukana päivittäisessä ruokinnassa, mutta omistajan stressin määrä on selvästi vähentynyt. Ensimmäistä kertaa pystyn oikeasti sanomaan, että nyt tuntuu hyvältä ja varmalta Neelan ruokinnan suhteen. Toivon todellakin, että tämä toimisi meillä myös pidemmällä tähtäimellä. Tarkempaa 50/50 ruokintapostausta yritän rustailla heti kun oikea fiilis iskee päälle. 

Täytyy kuitenkin vielä sanoa, että raakaruokinta ei ollut turha kokeilu. Ei missään nimessä. Opin todella todella paljon ja ollaan taas yhtä kokeilua rikkaampana. Kokeilulla selvisi millaista se raakaruokinta ihan oikeasti on ja miten se sopii Neelan vatsalle. Nyt tiedän nämä tulevaisuudessa. Ei se lihojen sulattelu tai pilkkominen niinkään iso juttu ollut enkä kokenut ruokintaan kuluvan liikaa aikaa tai sen olevan toteutuksellisesti vaikeaa enkä sano, että raakaruokinta ei olisi sopinut meille. 50/50 ruokinta sopii vain paremmin. Jos joku mietiskelee tällä hetkellä raakaruokintaa omalle koiralle tai kissalle niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Se voi olla juuri se teidän juttu tai jos ei, niin ainakin saat sen selville. Ei tarvitse miettiä enää jatkossa.