Funtsailin koko eilisen päivän illan mätsäreitä, mennäänkö vai eikö mennä. Olin jo jäämässä kotiin kunnes kysäisin vielä onko kaveri lähdössä ja haluaisiko hän mahdollisesti mennä Neelan kanssa pentukehään. Saatiin myöntävä vastaus ja niinpä lähdettiin! Junnu- ja pentukehä meni kuitenkin juuri päällekkäin, joten loppujen lopuksi löysin itseni Neelan kanssa kehästä. Ei siinä muuten mitään, mutta kehään meno tuli todella yllättäin enkä kerennyt yhtään valmistautua. Tilanteeseen ja harjoittelemattomuuteen nähden Nepsu meni todella hyvin (itse kun olin aivan kujalla tai siltä ainakin tuntui koko mätsärin ajan. :D)! Kakara kuunteli ja otti ihmeen hyvin kontaktia häiriöistä huolimatta ja tuomariakin oli kiva pusuttaa pöydällä eikä se hampaiden kurkkauskaan ollut niin kamalaa. Meitä "vastaan" oli pienen pieni chihuahua ja tuomarin mukaan todella tasavertainen pari. Viimeisillä sekunneilla Neela kuitenkin päätti näyttää kuinka hienosti hän osaa istua ja punainen nauha lähti chihulle.
Sinisten kehään ehdittiin jo hieman paremmin valmistautua, mutta kuumuus alkoi videä jo molempien voimia sekä namit/hajut maassa vei osan Neelan keskittymisestä. Yllätyin jo siinä vaiheessa kun päästiin neljän parhaan jatkoon, mutta vielä enemmän siinä vaiheessa kun tuomari oli jo sijoittanut neljänne ja kolmannen. Lopuksi sijoituttiin pentujen SIN2 enkä voisi olla kakarasta ylpeämpi. Nyt on meidän mätsäritaival avattu ja kalenteriin merkattu jo parit seuraavat. Niitä odotellessa.
Riehumishetki, kuvassa kaveri ja Nepsu.
















