Korvat kurttuun

Tästä aiheesta olen yrittänyt löytää kaiken mahdollisen tiedon googlettamalla ja jonkin verran sheltti-ihmisiltä kysellen, mutta tietoa olen saanut loppu peleissä aika niukasti. Kyseessä on siis sheltin korvat, joiden tulisi rotumääritelmän mukaan taipua 1/3 verran alaspäin, mutta valitettavasti joillakin ne pyrkivät kovastikkin pystyyn varsinkin hampaiden vaihtuessa sekä koiran tullessa sukukypsäksi. Tällöin korvia voidaan auttaa asettumaan oiken eri keinoin. Nyt haluan siis jakaa kaiken vähäisen tietoni ja kokemukseni seuraaville korvien kanssa taistelijoille.

Luovutusikäisenä kasvattaja sanoi Neelalla olevan hyvät korvat, mutta antoi vinkkejä painojen laittoon, jos ne pyrkivät myöhemmin pystyyn. Pian kotiutumisen jälkeen päästiinkin sinitarraostoksille. Sinitarran avulla sain korjattua korvien asennon, mutta muiden kokemuksia lueskellen puhuttiin, että painojen liikkuessa (esim. kun koira juoksee) korvan rusto vain vahvistuu ja voi pyrkiä entistäkin kovemmin pystyyn, varsinkin jos painoa on liikaa. Painon tulee siis olla mahdollisimman kevyt ja se tulisi painaa korvan kärkeen kiinni korvakarvoja hyödyntäen. Painoina voidaan käyttää mm. sinitarraa, purkkaa tai painosalvaa.

Muita korvien taitto konsteja ovat ainakin liimaus, teippaus ja glyseroli. Liimauksesta olen kuullut paljon hyvää ja sillä ollaan saatu usein aikaan hyviä lopputuloksia, mutta väärin liimattuna myös huonoja. Glyseroli taas on apteekista saatavaa nestettä, joka pehmentää korvan rustoa ja näin ollen auttaa oikean asennon saavuttamisessa. Sitä voidaan käyttää yksittäin tai laittaa ennen liimausta. Glyserolia laitetaan siihen kohtaan, josta halutaan korvat taittuvan. Korvien teippaamiseen en ole tutustunut yhtään.

Vas. luovutusikäisenä korvat ilman painoja. Oik. ~10vk korvat alkoivat nousemaan.

Vas. korvissa sinitarrapainot Oik. juhannuksena sinitarrat tippuneena.

Liimauksissa mua pelotti, että liimaan korvat aivan väärin ja on oli epäselvyyksiä mitä liimaa kannattaisi käyttää. Päätin ostaa vielä ennen liimauiluja glyserolia, mutta apteekissa meitä sattui palvelemaan shelttejä omistava nainen, joka kannusti myös liimaukseen ja vinkkasi meille maitoliimasta, jota käytetään yleensä näissä jutuissa. Seuraavaksi lähdettiin metsästämään kyseistä maitoliimaa, mitä hiton maitoliimaa, häh? Loppujen lopuksi löydettiin liima K-raudasta. Vieläkään en tiedä mitä se maito siinä liima-sanan edessä merkitsee, mutta tietääkseni tämä liima on ainakin turvallista ja pitävää, mikä on tärkeintä. Korvat voidaan liimata ainakin kahdella eri tavalla 1) laittamalla liimaa korvan kärkeen ja painamalla suoraan alas 2) liimataan korvan sisäreuna kiinni taittaen halutusta kohdasta. Jos korvat lähtevät "leviämään" ulospäin, voidaan ne liimata pään päältä yhteen ns. sipuliliimauksella. Koska olin vielä youtube videoiden ja ohjekuvien jälkeen epävarma miten liimaus käytännössä tapahtuu, en uskaltanut alkaa sörkkimään sen enempää. Onneksi kaverini tuttu osaa homman, joten lähdettiin heillä pyörähtämään. Sain hyvät ohjeet kädestä pitäen ja nyt on Nepsulla hienot liimakorvat ja mulla homma hallussa! Liimaukset näyttää kestävän eikä häiritse yhtään menoa, tosin kuin sinitarrat irtoili vähän väliä ja näytti silloin tällöin ärsyttävän. Suosittelen siis itsekkin ehdottomasti liimausta, mutta ensikertalaisena kannattaa kääntyä osaavan ihmisen puoleen. Neelan korvat liimattiin 2) esimerkin tapaan. Liimaa laitettiin ihan hitusen korvan sisäreunaan josta korva taitetaan ja taitettin vain alaspäin. Neelan korvat ovat hyvin asettuneet, joten niitä ei tarvinnut liimata ylhäältä yhteen. Maitoliima on aika vetistä, joten kannattaa olla varovainen, sitä voi turahtaa yhtäkkiä kamala määrä. Ihan pieni määrä riittää! Paina korvaa kevyesti n. 30-60 sekuntia.

Vas. Liimauskohdan hahmotusta Oik. Neelan korvat liimattuna (anteeksi kännykkäkuva)

Mielestäni koko korvien liimailu on turhaa ja hieman vastenmielistä, mutta pakko kait se on yrittää, jos näyttelyissä aijotaan tulevaisuudessa pyöriä. Itseasiassa mielestäni Nepsu olisi ehkä jopa söpömpi pystykorvaisena tai varsinkin jos toinen koira olisi pystyssä ja toinen rotumääritelmän mukaisessa asennossa, mutta tälläistä kun ei hyväksytä. Mielestäni on hölmöä, että näyttelyistä saadaan hylätty korvien väärästä asennosta, sillä korvien asento ei todellakaan ole nykypäivänä shelteillä itsestäänselvyys (onko koskaan edes ollut)? Noh, en oikeastaan ymmärrä näyttelyjä muutenkaan, mutta en haluaisi pilata agilityvalio mahdollisuutta pelkästään korvien takia ja eihän sitä tiedä jos se näyttelykäpränen vielä joskus puraisisi.

Loppuun tiivistelmä:

• Sheltin rotumääritelmän mukaisten korvien saavuttamiseksi joillain yksilöillä joudutaan auttamaan korvien oikean asennon saamista.
• Korvat pyrkivät yleensä pystyyn erityisesti maitohampaiden vaihtuessa ja koiran tullessa sukukypsäksi. Apuja joudutaan pitämään yleensä vuoden ikään asti tai jopa pidempään.
• Keinoja oikean asennon saavuttamiseen ovat mm. painot, teippaus, liimaus tai glyseroli. 
• Painoina käytetään yleensä sinitarraa, purkkaa tai koirille tarkoitettua painosalvaa.
• Liimoina käytetään yleensä maitoliimaa mm. Casco tekstiililiimaa, jota saa ainakin rautakaupoista.
• Ensimmäistä kertaa korvia liimatessa suosittelen pyytämään osaavalta ihmiseltä apua.
• Liimaa tulisi laittaa vain koiran korvakarvoihin, ei korvan ihoon.
• Tarvittaessa korvat voidaan liimata vielä pään päältä yhteen, jolloin muodostuu ns. sipuliliimaus.
• Netistä löytyy ohjeita korvien liimaamiseen mm. videona  täältä ja kuvana täältä.
• Glyseroli on apteekista saatavaa nestettä, jota sivellään koiran korvaan haluttuun taittokohtaan, oikean asennon saavuttamiseksi. Kyseistä nestettä voidaan käyttää myös saippuakuplien vahvistamiseksi, hah!

Neelan korvat liimattu 24.6.2014.

23.6.2014 Agitreenit

Kolmas ja neljäs treenikerta uudessa ryhmässä.

Viimeviikon treeneistä en postaillut ollenkaan, sillä niistä jäi niin huono maku, että piti ihan sulatella viikko. Melli olisi mennyt hyvin, mutta mun ymmärrys ei mennyt perille persjätöillä ja valsseilla. Vasta kotona parin päivän jälkeen rataa muistellessa tajusin miten yksinkertainen se lopulta olisi ollut, ei vain menneet silloin tämän blondin aivoihin.. Tässä uudessa ryhmässä tehdään meille vielä aika vaikeita juttuja, mutta toisaaltaan kivempi oppia uutta kuin jankata aina sitä yhtä ja samaa asiaa, vaikkakin se ehkä joissain jutuissa tulisi meille enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi kaikki muutkaan ei ole vielä mitään PROagikiitäjiä (vaikkakin niitäkin löytyy) tässä ryhmässä. Laitan postauksen loppuun viime viikon radan muisteltavaksi, mutta en jää sitä sen enempää jahkaamaan.

Sitten eilisiin treeneihin, jotka menivät paremmin kuin viime viikkoiset. Tällä kertaa jätin Mellin odoittamaan autoon ja kävin rauhassa tutustumassa rataa, ilman että piti koko ajan stressata kun koira huutaa kentän laidalla kaikilta korvat puhki. Tämä oli superhyvä veto, sillä sain keskittyä vain ja ainoastaan rataa, joka sisälsi uusia juttuja eikä Melli ollut radalle mentäessä niin "kiihtynyt". Mellin kanssa tehtiin rataa osittain, sillä uusia juttuja oli niin paljon ja välissä palkkaaminen pitää muutenkin Mellin kiinnostuksen paremmin yllä. Edettiin rata pätkissä 1-6, 7-8, 9 eli kepit erikseen, 10-11 ja loppuun 13-16. Puomia ei lähdetty treenaamaan tälläkään kertaa, koska aika oli rajallinen eikä siinä saa kiirehtiä. Treeni meni siis mielestäni onnistuneesti ja Melli meni ensimmäistä kertaa kepit ekalla yrityksellä täydellisesti, jes! Mitään noita harjoitusten nimiä en muista mikä vähän ärsyttää, sillä nekin olisi kiva oppia. Joten jos joku enemmän agiatreenaava osaa tuosta 1. ratakuvasta päätellä miten ne mentiin niin saa heitellä harjoitusten nimiä, veikkauksetkin ovat tervetulleita! Näillä siis viittaan estettä 6, 7-8 putkelle ohjaus, 10-11. Jos epäselvyyttä miten me ne tehtiin, niin sitäkin voi kysellä, jos noita voi tehdä monella eri tapaa.. :D

 Alla 16.6.2014 Agitreenit

Mätsäröintiä meidän silmin

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa jo ikuisuuden, joten se meinasi päästä jo unohtumaan. Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja kirjoitettua postauksen loppuun eli tässä vähän meidän mätsäröinnistä. Mitkä ovat tavoitteemme mätsäreiden suhteen ja miksi ylipäätä käymme niissä?

Koiranäyttelyt eivät ole oikeastaan koskaan sytyttäneet mussa intoa, sillä pidän enemmän toiminnasta ja vauhdista. Näyttelyt ovat hieman liian pitkäveteistä ja "hienoa" toimintaa mulle. Monissa roduissa tykkään myös hieman rotumääritelmästä poikkeavista koirista, joten en tykkää niitä oikein katsoakkaan. Shelttiä miettiessä aloin kuitenkin tutustumaan enemmän nykypäiväiseen näyttelytoimintaan, sillä eihän sitä tiedä, vaikka siitä pennusta kasvaisi kuinka hieno näyttelykoira ja jos meinaa agilityvalioksi asti päästä niin täytyy saada pohjalle näyttelytulos. Noh, eivätpä näyttelyt minua vieläkään sytytä, mutta mätsäreihin olen jo alkanut lämpeämään, tosin onhan se ihan erilaista kuin kunnon näyttelyt, mutta kuitenkin pientä edistystä. Neelan kanssa kuitenkin tullaan joskus pyörähtämään kunnon näyttelyissä, joten hyvähän sitä "näyttelyinhoa" on alkaa pikkuhiljaa jollain tapaa selättämään.

Tässä seisotuskuvassa Melli on tyypillisen labbiksen näköinen ja seisoo ihmeen hyvin.

Tässä se on taas hieman sporttisemmassa kunnossa, minun silmään paremmassa, sekä seisomistyyli on perinteinen Melli style.

Neelan kanssa tullaan varmasti tulevaisuudessa mätsäröimään ahkerammin kuin Mellin kanssa, sillä tarkoituskin on molempien koirien kanssa hieman eri. Neelan kanssa tullaan harjoittelemaan näyttelyitä varten, kun taas Mellin kanssa ajatus on toinen. Tietysti yksi syy miksi lähdin Mellin kanssa mätsäröimään oli voittaa oma jännitys kehään menemisestä ja saada itselle hieman kokemusta ennen kuin pennun kanssa lähtee poikkoilemaan kehään. 

Toinen syy Mellin kanssa mätsäröimiseen oli sen epävarmuus sekä erilaisissa tilanteissa rauhoittuminen ja keskittyminen. Yleensä Melli ottaa aikuiset ihmiset innolla vastaan, mutta jos aletaan tehdä enemmän tuttavuutta ja katsomaan vaikka hampaita se alkaa epäilemään mitä tapahtuu. Ehkä pentuna ei vaan tullut tarpeeksi totutettua käsittelyyn. Paikoissa joissa on paljon koiria tai ihmisiä Melli on yleensä malttamaton, innoikas ja keskittyminen hipoo lähes nollaa. Näitä lähdettiin harjoittelemaan mätsäreihin ja hankkimaan positiivisia kokemuksia. En siis tavoittele Mellin kanssa mätsäreissä täydellistä seisomista tai liikettä, vaan iloista ja rauhallista mieltä!

Loppuun vielä Mellin täydellinen näyttelyseisonta, rento, oma itsensä..

Katsotaan vuoden päästä miten ajatus mätsäreistä on muuttunut jos Neelan kanssa lähdetään kehiin pyörimään. Tämä nyt painottui aikalailla Melliin, sillä eihän Neelan tulevaisuudesta osata sanoa vielä juuta eikä jaata.

Ruusaröökynä 4kk

Nyt on neljä kuukautta ikää purkissa ja rokotukset kunnossa! Yleensä sanotaan, että koiranpentua ei saisi/kannattaisi viedä ennen 4kk rokotuksia kotipihasta kauemmaksi, vaikka pentu sopeutuu juurikin 10-12 viikkoisena kaikista parhaiten uusiin tilanteisiin ja ympäröivään maailmaan. Tämän takia Neelan kanssa lähdettiin heti kotiutumisen jälkeen katsomaan agikisoja, mätsäreitä, tutustumaan koirakavereihin, käymään eläinkaupoissa ja monissa muissa erilaisissa paikoissa. Meille 4kk ikä määrää enemmänkin pentuhössötyksen loppumista ja nyt saadaan osallistua mm. koirakouluun ja mätsäreihin. Pentuhössötyksen loppumisella tarkoitan sitä, että aletaan pikku hiljaa opettelemaan hihnassa kävelyä, yksinolemista yms. Tietysti näitä voisi alkaa opettelemaan jo melkein heti kotiutumisen jälkeen, varsinkin yksinolemista, mutta mun mielestä pentu saa olla pentu ainakin vielä ne ensimmäiset kaksi kuukautta kotiutumisesta eikä Neelan kanssa ole tähän mennessä ilmennyt hössötystä kummempia ongelmia. Meillä on nykyään aina joku kotona, joten yksinolotilanteita ei ole hirveästi tullut, mutta hyvä sekin on oppia, viimeistään nyt. Sisäsiisteyden kanssa ollaan edetty, mutta vielä näyttää olevan matkaa täydelliseen sisäsiisteyteen. Ruokinta aletaan pikkuhiljaa jättämään kahteen kertaan päivässä, sillä koulutuksen oheella palkkaa tulee aika paljon pitkin päivää. Kovasti kakara kasvaa, toivotaan vain, että pysyisi medirajoissa. Eiköhän!

4kk / 4,7kg / 32cm

Neelan kasvuseuranta

Kotkan Ruusu 2014

Ainakin vielä tämä vuosi meni täysin turistoiden Kotkan Ruusussa, mutta saa nähdä löytääkö meidät ensi vuonna jo kehästä. Aamupäivä meni ihastellessa upeita koiria ja hieman suunnitelmien vastaisesti myös kojuja tuli kierrettyä. Leluja ei ainakaan pitänyt lähteä mukaan, mutta lopulta niitä löytyi kassista kolme kappaletta. Lisäksi ostin Nepsulle harjan ja puristeluita, jotka kyllä tulevat tarpeeseen. Shelttikehästä löytyi kivana yllätyksenä myös Neelan isä Bobby, joka oli livenä vielä upeampi kuin kuvissa! Belgejä ja nahkiksia tuli myös ihailtua, tosin niitä ei passaa liikaa ihailla vielä muutamaan vuoteen.. Labbiksia ei tule yleensä näyttelyissä katseltua sen kummemmin, sillä suurin osa ovat niitä töppöjalkoisia tankkeja, jotka eivät niinkään mun silmää miellytä. Äiti olisi ehkä halunut ne nähdä, mutta alkoi tulla jo niin kylmä sekä koirien päiväruoka-aika lähestyi uhkaavasti, joten päätettiin lähteä kotiin ihastelemaan omaa tankkia, hah. :)

Neelan isä Lizmark Marchand D'or