tiistai 10. kesäkuuta 2014

9.6.2014 Agitreenit

Musta tuntuu, että nää agitreenipostaukset ei oo niitä lukijoiden suosituimpia, vaikka itse tykkään yleensä muidenkin treenipostauksia lueskella. Näiden avulla voin kuitenkin itse palata muistelemaan edellisiä treenejä tai tulevaisuudessa mistä lähdettiin liikkeelle. Treenien jälkeen on myös kiva muistella rataa ja käydä vielä mielessä läpi plussia ja miinuksia, jotka muistaa sitten seuraavissa treeneissä ottaa huomioon. Blogin tarkoitus onkin pitää oma muisti virkeänä.

Eilen meninkin ensimmäistä kertaa Neelan kanssa hallille ennen Mellin treenejä. Harjoiteltiin ihan pieniä juttuja eli aitojen välistä tarketille menoa sekä lyhyttä putkea. Leikittiin ja ihmeteltiin muiden menoa. Neelan lopputreenien aikaan alkoi jyristä ja sataa kaatamalla vettä, joten päästiin todellakin jäähdyttelemään ulos. Yhtään kakara ei pelännyt ukkosta ja hömpsötteli vain tuttuun tapaan ympäriinsä.

Äiti toi Mellin hallille ja vei Neelan samalla kotiin eli vaihdoin vain koiraa lennosta. Tykkäsin tosi paljon eilisistä treeneistä! Rata oli kiva ja yhteistyö pelasi, mitä nyt alkuun piti vähän karjumalla etsiä sitä labbiksen olematonta keskittymistä kepeillä. Melli hakee koko ajan paremmin ja paremmin esteitä, minkä huomasin varsinkin putkilla. Enää ei tarvitse viedä sitä suuaukolle asti, jolloin mulla tuli ennen helposti pysähdys ja sen johdosta koiralta kielto. Parin kerran jälkeen Melli alkoi väsyä, mutta innokkaalla ja jämäkällä ohjauksella saatiin vielä viimeisetkin pätkät kunnialla läpi! Meidän rata loppui taas ennen puomia, sillä sitä ei olla päästy vielä harjoittelemaan kunnolla. Suurin idea tolla puomilla oli kuitenkin 5 ja 6 esteen väli, sillä ohjaus meni vinoon, mutta koiran piti mennä hypyn kautta, eikä kaartaa putkelta puomin ali ja hyvin se meillä onnistuikin. Alussa ennen rataa, kokeiltiin ensimmäistä kertaa keinua. Olin varma, ettei Melli saisi keinulle kuin etutassut, jonka jälkeen iskisi paniikki, mutta kuinkas ollakkaan se meni ryminällä läpi. Onneksi keinun takana oli varmistaja, ettei kiikahtanut ihan täysillä maahan. Seuraavilla kerroilla Melli kuitenkin tuppasi hyppäämään puolen välin jälkeen alas, jonka jälkeen harjoiteltiin vain alastuloa. Ensi kerralla sitten uudestaan. Tosiaan, treeneistä jäi todella hyvä fiilis ja innostuttiinkin jäähdyttelemään piiitkästä aikaa lyhyen hölkkälenkin parissa, sekä tietysti Melli pääsi pulahtamaan jokeen, kun ukkonenkin kerkesi lähteä muille teille.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!

#Text1{ text-align: justify; }