Kesäkuun agilityt

Neela tuli mulle harrastuskoiraksi, tai ehkä näin jälkeen päin on parempi sanoa, että ensimmäiseksi koiraksi, jonka kanssa olisi tarkoitus päästä kokeilemaan eri lajeja ja löytämään niitä omia juttuja. Agility on aina ollut mulla ykkösenä mielessä ja reilu vuosi sitten sainkin Mellin kanssa pientä tuntumaa lajista alkeiskurssin merkeissä. Siitä asti olenkin odottanut, että pääsen oman koiran kanssa agin pariin ja se olikin tämän kesän suurin toive. Päästä ohjattuihin treeneihin Neelan kanssa.

Toive toteutui ja meillä on nyt kesäkuulta neljät mahtavat treenit takana! Tiesin, että Neela tykkää lajista ja sillä on potentiaalia, mutta en olisi ikinä osannut odottaa näin paljon, mitä tuo koira näytti näiden neljän kerran aikana. Ihan uutta intoa, onnellisuutta, nopeaa oppimista ja hauskaa yhdessätekemistä. Välillä saatiin ohjaajan kanssa pysähtyä tuijottamaan tuota koiraa silmät suurina ja suut ammollamme ja treeneistä sai kyllä aina lähteä suupielet korvissa! 

Ryhmän muut koirakot olivat osa jo tuttuja mun ja Mellin viime kevään alkeiskurssilta eli ryhmäläiset olivat treenailleet meitä paljon enemmän, mutta hyvin sulauduttiin joukkoon. Tehtiin tietysti vähän helpompia ratoja ja sivussa treenailtiin omatoimisesti paljon muun muassa keppejä. Heti ensimmäisellä kerralla saatiin mahtavaa palautetta Neelan hyppytekniikasta ja meidän yhteistyöstä. Neela meni myös kunnollisen renkaan ensimmäistä kertaa elämässään sellaisella varmuudella, ettei ohjaaja kuulemma ollut ennen nähnyt vastaavaa. 

Toisella treenikerralla hallin äänet ja uudet koirat ympärillä häiritsivät keskittymistä ja treeni menikin suurilta osin niitä ihmetellessä. Keskittyessä Neela meni todella hyvin ja saatiin onneksi onnistuneitakin suorituksia ja hyvää kokemusta. Kolmas kerta olikin treeneistä ehdottomasti paras! Neela alkoi selvästi tottumaan hallin ympäristöön ja keskittyi ihan täysillä. Kepeillä ei ollut mitään ongelmia, ihan kun oltaisiin enemmänkin treenattu, tosin vielä pidettiin ohjurit visusti paikoillaan, mutta anyway ihan superhieno neiti! Rataan sisältyi hyppyjä, yksi kontakti ja pari putkea. Pystyttiin treeneissä hyvin suorittamaan ratoja, mutta ohjaukset täytyi olla todella selkeitä ja loppuun asti vietyjä, jotta Neela ymmärsi. Itselleni eniten tuottaa vaikeuksia oikean nopeuden löytäminen. Ajattelen koko ajan, että Neela on niin nopea, että pakko vain viipottaa täysiä, vaikka välillä vauhtia olisi saanut höllätä reilusti, että Neela pysyi vielä tarpeeksi lähellä. Kun oma vauhti ja ohjaus pysyi oikeana meni tietysti koirakin ihan superhyvin, vaikka jutut olikin Neelalle ihan uusia. Viimeisellä kerralla Neela tiesi jo hallille kävellessä, mitä olisi edessä ja intoa puhkui joka tuutista. Halli oli Neelalle jo tuttu ja kiva paikka eikä äänet tai muut koirakot häirinneet enää yhtään. Päinvastoin treenikavereiden kanssa olisi ollut kiva vetää pienet rallit ja jokainen nurkka piti päästä tutkimaan oli sitten luppoaikaa tai oma rata kesken. Hölmö kakara. Huonon keskittymisen takia treenit meni vähän miten meni, mutta en vetänyt missään välissä herneitä nenään, koska Neela oli kerrankin vapautunut ja aivan innoissaan. Saatiin kuitenkin myös onnistuneita suorituksia ja hauskoja tilanteita, joten ei se niin vakavaa! Juuri tälläisiä hauskoja ja hyviä kokemuksia kaivataan.

Valitettavasti treenit tässä ryhmässä jäi meidän osalta vain kesäkuulle. Seura lomailee heinäkuun ajan ja elokuussa meillä onkin jo uudet maisemat tiedossa. Ryhmä oli mahtava ja mielelläni oltaisiin jatkettu treenaamista, mutta toivotaan, että päästäisiin syksyllä jatkamaan treenejä toisessa seurassa. Nyt meillä on varma laji, jota kohti halutaan suunnata.