Maisemat vaihtuivat

Helloou täältä Vääksystä! 

Meillä vaihtui maisemat viikonlopun aikana ja nyt ollaan ehditty jo vähän kotiutua. Muuttolaatikoista päästy eroon, tavarat ainakin jonkinlaisessa järjestyksessä ja ulkonakin pystyy jo liikkumaan ilman jatkuvaa "missä hitossa mä olen" -ajatusta. Me, siis minä ja pieni eläinlauma muutettiin alkavien opiskelujeni takia koti Kotkasta tänne Vääksyyn. Aika hurjaa ajatella, että sitä asuu nyt omineen ja vastuun eläimistäkin hahmottaa aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, vaikka olenkin aina hoitanut omat eläimeni itse. Jos ei liikaa ajattele niin yksin asuminen ei ole yhtään hullumpaa, ainakaa vielä. Päinvastoin. Ilman tätä eläinlaumaa en kyllä voisi kuvitella asuvani missään muualla kuin äidin katon alla. Kuolisin tylsyyteen enkä usko, että olo olisi yhtään näin turvallinen. Huh, onneksi onkin nämä karvakasat seurana, vaikka osaavat ne tietysti välillä hermojakin riistää.

Kauhistelin etukäteen miten Neela tulee suhtautumaan muuttoon. Kennelkympillä muutto asuntolaan, yksinolot uudessa paikassa ja kaikki se muutos toi mukanaan stressiperäisen vatsakalvontulehduksen ja tietysti samankaltaisessa tilanteessa pelko uusiutumisesta palaili mieleen. Kaikki on kuitenkin sujunut todella hyvin! Boco ja Neela tulevat mahtavasti juttuun ja niistä onkin tässä parin päivän aikana tullut kuin paita ja peppu mikä tietysti helpottaa myös Neelan yksinoloja. Kaneillekin iso muutos siirtyä piharakennuksesta sisälle minkä takia meillä onkin ollut aika väsynyttä porukkaa, mutta pikku hiljaa nekin kotiutuvat ja tottuvat muutoksiin.

Loppuviikosta olisi vielä tarkoitus lähteä Neelan kanssa julkisilla Kotkaan checkaamaan Meripäivät, mutta tässä taas huomaa vastuun eläimistä, kun ei voi enää hihkasta äitiä ruokkimaan kissan ja kanit, jotta voisi jäädä koko viikonlopuksi rellestämään vaan on palattava pikavisiitin jälkeen jo takaisin kotiin. Onneksi tänne palaa ihan mielellään. :)

Kesäkuun agilityt

Neela tuli mulle harrastuskoiraksi, tai ehkä näin jälkeen päin on parempi sanoa, että ensimmäiseksi koiraksi, jonka kanssa olisi tarkoitus päästä kokeilemaan eri lajeja ja löytämään niitä omia juttuja. Agility on aina ollut mulla ykkösenä mielessä ja reilu vuosi sitten sainkin Mellin kanssa pientä tuntumaa lajista alkeiskurssin merkeissä. Siitä asti olenkin odottanut, että pääsen oman koiran kanssa agin pariin ja se olikin tämän kesän suurin toive. Päästä ohjattuihin treeneihin Neelan kanssa.

Toive toteutui ja meillä on nyt kesäkuulta neljät mahtavat treenit takana! Tiesin, että Neela tykkää lajista ja sillä on potentiaalia, mutta en olisi ikinä osannut odottaa näin paljon, mitä tuo koira näytti näiden neljän kerran aikana. Ihan uutta intoa, onnellisuutta, nopeaa oppimista ja hauskaa yhdessätekemistä. Välillä saatiin ohjaajan kanssa pysähtyä tuijottamaan tuota koiraa silmät suurina ja suut ammollamme ja treeneistä sai kyllä aina lähteä suupielet korvissa! 

Ryhmän muut koirakot olivat osa jo tuttuja mun ja Mellin viime kevään alkeiskurssilta eli ryhmäläiset olivat treenailleet meitä paljon enemmän, mutta hyvin sulauduttiin joukkoon. Tehtiin tietysti vähän helpompia ratoja ja sivussa treenailtiin omatoimisesti paljon muun muassa keppejä. Heti ensimmäisellä kerralla saatiin mahtavaa palautetta Neelan hyppytekniikasta ja meidän yhteistyöstä. Neela meni myös kunnollisen renkaan ensimmäistä kertaa elämässään sellaisella varmuudella, ettei ohjaaja kuulemma ollut ennen nähnyt vastaavaa. 

Toisella treenikerralla hallin äänet ja uudet koirat ympärillä häiritsivät keskittymistä ja treeni menikin suurilta osin niitä ihmetellessä. Keskittyessä Neela meni todella hyvin ja saatiin onneksi onnistuneitakin suorituksia ja hyvää kokemusta. Kolmas kerta olikin treeneistä ehdottomasti paras! Neela alkoi selvästi tottumaan hallin ympäristöön ja keskittyi ihan täysillä. Kepeillä ei ollut mitään ongelmia, ihan kun oltaisiin enemmänkin treenattu, tosin vielä pidettiin ohjurit visusti paikoillaan, mutta anyway ihan superhieno neiti! Rataan sisältyi hyppyjä, yksi kontakti ja pari putkea. Pystyttiin treeneissä hyvin suorittamaan ratoja, mutta ohjaukset täytyi olla todella selkeitä ja loppuun asti vietyjä, jotta Neela ymmärsi. Itselleni eniten tuottaa vaikeuksia oikean nopeuden löytäminen. Ajattelen koko ajan, että Neela on niin nopea, että pakko vain viipottaa täysiä, vaikka välillä vauhtia olisi saanut höllätä reilusti, että Neela pysyi vielä tarpeeksi lähellä. Kun oma vauhti ja ohjaus pysyi oikeana meni tietysti koirakin ihan superhyvin, vaikka jutut olikin Neelalle ihan uusia. Viimeisellä kerralla Neela tiesi jo hallille kävellessä, mitä olisi edessä ja intoa puhkui joka tuutista. Halli oli Neelalle jo tuttu ja kiva paikka eikä äänet tai muut koirakot häirinneet enää yhtään. Päinvastoin treenikavereiden kanssa olisi ollut kiva vetää pienet rallit ja jokainen nurkka piti päästä tutkimaan oli sitten luppoaikaa tai oma rata kesken. Hölmö kakara. Huonon keskittymisen takia treenit meni vähän miten meni, mutta en vetänyt missään välissä herneitä nenään, koska Neela oli kerrankin vapautunut ja aivan innoissaan. Saatiin kuitenkin myös onnistuneita suorituksia ja hauskoja tilanteita, joten ei se niin vakavaa! Juuri tälläisiä hauskoja ja hyviä kokemuksia kaivataan.

Valitettavasti treenit tässä ryhmässä jäi meidän osalta vain kesäkuulle. Seura lomailee heinäkuun ajan ja elokuussa meillä onkin jo uudet maisemat tiedossa. Ryhmä oli mahtava ja mielelläni oltaisiin jatkettu treenaamista, mutta toivotaan, että päästäisiin syksyllä jatkamaan treenejä toisessa seurassa. Nyt meillä on varma laji, jota kohti halutaan suunnata.

Boco - ensimmäinen viikko

Bocon tullessa meille aloin heti ensimmäisenä iltana pitämään vähän kirjaa sen voinnista ja puuhista, jotta muutokset suuntaan tai toiseen huomattaisiin mahdollisimman nopeasti. Tässä nyt viikon ajalta muistiinpanoja, yhtään hienostelematta. Nopeasti kirjoiteltu iltaisin päivän tapahtumia, mutta näistä selviääkin se kaikista oleellisin meidän alkutaipaleesta. :)

Keskiviikko 1.7.2015  Kisu löydetty. Maukui pusikossa ja pelkäsi selvästi, sähisi ja yritti karkuun. Antoi kuitenkin ottaa kiltisti kiinni. Kotona tehtiin kanihäkistä turvallinen paikka, annettiin vettä ja ruokaa. Pelkää todella paljon, sähisee ja hyökkäilee pientäkin liikettä. Väsynyt.

Torstai 2.7.2015 Kisu on todella arka, sähisee ja "pörisee". Kanihäkki otettu pois ja käytössä koko huone. Ihmistä kohtaan utelias ja kiinnostunut, liikkuu hieman samassa tilassa, mutta pelko vie vielä voiton. Sähisee pientäkin liikettä ja ääntä. Illalla mennyt sängyn runkoon piiloon ja tehnyt tarpeita sängyn alle. Sänky viety pois huoneesta ja tarpeet siirretty hiekkalaatikkoon. Syö ja juo edelleen hyvin, matolääke annettu iltaruokaan.

Perjantai 3.7.2015 Taas uusi piilopaikka keksitty, työpöydän alla oleva tuoli. Sähisee lähelle mentäessä, mutta ei kiiruhda enää pakoon. Tuli syömään kädestä. Pienetkin liikkeet (sormen liikutus) pelottaa. Ruokinnan yhteydessä antoi jo silittää eikä arastanut kosketusta hetken silittelyn jälkeen. Ensimmäinen pakkosylitys pyyhkeen sisällä; tuijottelee kovasti, suhteellisen rento. Liikkuu jo enemmän huoneessa sekä hakee katsekontaktia, johon vastataan omien silmien räpyttelyllä tai pään pois kääntämisellä. 

Kädestä ruokintaa ja pakkosylityksiä jatkettu pitkin päivää. Toisella pakkosylityskerralla alkoi jo kehräämään ja puskemaan sylissä. Antaa käsitellä hyvin ja sähisee ainoastaan lähestyessä. Ei yritä purra tmv. Pelästyy vielä yllättäviä tai kovia ääniä ja nopeita liikkeitä. Sukupuoli tarkistettu pojaksi, painoa 770g. Todella laiha, luut tuntuvat selvästi, vain vatsa pömpöttää. Silmien väri alkanut vaihtumaan eli ikää ainakin reilusti yli 6vk! Nimi päätetty, Boco. 

Lauantai 4.7.2015 Reipastunut todella paljon. Leikkii aktiivisesti ja hakeutuu seuraan, puskee ja kehrää paljon. Syö edelleen hyvin ja tekee tarpeet hiekkalaatikkoon. Viimeinen matolääke annos annettu iltaruokaan. Vatsa ollut hieman löysällä.

Sunnuntai 5.7.2015 Huoneeseen mentäessä tulee jo pian syömään ja leikkimään, kun heittelee hetken leluja. Saattaa vielä sähähtää alussa. Pelästyessä etääntyy tai jähmettyy paikoilleen, ei säntää välittömästi piiloon tai sähise juurikaan. Syö ja juo hyvin, vatsa alkanut tasoittumaan. Hakeutuu paljon seuraan ja tykkää rapsutuksista. Leikkii, juoksee ja kiipeilee jaloissa.. riiviö kuoriutumassa? Antaa nostaa ja tutkia jo hyvin. 

Maanantai 6.7.2015 Huoneeseen mentäessä tulee jo pyörimään jalkoihin. Leikkii lähettyvillä, ja kiipeilee sylissä. Näkivät Neelan kanssa ensimmäistä kertaa. Neela istui rauhassa, Boco pelkäsi ja sähisi. Sänky siirrettiin takaisin huoneeseen, tosin ilman jalkoja, jottei pääse sängyn ruonkoon. Illalla kiipeili päällä, juoksi ympäri huonetta ja nukahti viereen.

Tiistai 7.7.2015 Ensimmäinen yö samassa huoneessa takana. Nukkui koko yön sängyssä ja aamulla tuli heti kehräämään ja puskemaan. Ei sähise enää ollenkaan. Meno alkaa olemaan jo aika päätöntä. :D Painoa tullut hyvin lisää 950g, ikä lähemmäs 12vk?

Keskiviikko 8.7.2015 Ei arkaile enää juuri ollenkaan ja oven takana oleva elämä alkaa kiinnostamaan. Meni itse haistelemaan Neelaa portin taakse, kunnes yli-innokas labradori tuli säikäyttämään.. Huoneessa kiinnostunut Neelasta, haistelevat nenäkkäin, mutta Boco pelkää vielä. Sähisee, jos Neela menee liian lähelle. Kaverit kävi katsomassa, alkuun pelkäsi, mutta reipastui nopeasti leikkimään.

Torstai 9.7.2015 Painoa 1010g. Alkaa olemaan jo sopusuhtainen ja ruokahalukin tasaantunut. Iltapäivällä eläinlääkärille. Kaikki ok ja ensimmäinen rokotus annettu. Antoi käsitellä kiltisti! Painon ja olemuksen mukaan ikää noin 12vk, tietenkään tarkaa arviota ei osata sanoa. Käyttäytyy jo kuin mikä tahansa kissanpentu, ei arkaile juuri yhtään. Kesyyntynyt kaikkiaan todella hyvin, tosin aikaakin vietetty paljon. Leikki jo hieman Neelan kanssa!

Perjantai 10.7.2015 Nukkuu yöt aivat kiinni ja muutenkin viihtyy paljon lähettyvillä. Keksinyt jalkaa ja selkää pitkin kiipeämisen, kevyen puremisen leikin yhteydessä ja muutenkin riehuu paljon. Leikkii jo Neelan kanssa, lähinnä käy läpsimässä tai repimässä häntää ja juoksee karkuun. Neela vielä varovainen ja lähinnä ihmettelee toisen menoa. :D

Kesäinen video

Videoita pitäisi kuvata ehdottomasi enemmän. Paljon paljon enemmän. Harmi vaan, että tämänkin muistaa aivan liian harvoin ja jotenkin sitä ajattelee sen olevan hirveän suuri työ. Kuvata ja editoida. Onhan se, mutta suuri työ myös usein palkitaan. Videoihin tallentuu paljon enemmän kuin yksittäisiin kuviin, vaikka ne olisivat vain pieniä pätkiä sieltä sun täältä. Pentuvideot, vanhat treeniklipit ja hauskat kommellukset. Jokainen yhdenkään videopätkän kuvannut tietää, että vanhoihin videoihin on ihana palata myöhemmin. Innostuin viikonloppuna -taas ikuisuuksiin- kuvaamaan pieniä pätkiä ja lopulta kasaamaan myös yhtenäistä videota. Katsojille alla oleva video voi olla tylsähkö, mutta itse jaksan katsoa sitä aina vain uudestaan ja uudestaan. Yksi video, paljon fiiliksiä ja muistoja. Kuvatkaa videoita ja katselkaa vanhoja, ehkä paras keino pelastaa huonompikin päivä.♥

 

Kissanpentu

Äiti tuli keskiviikkona iltalenkiltä ja kertoi törmänneensä pusikossa yksinäiseen kissanpentuun. Mulla välähti heti mieleen yhtälö kuumasta kesäpäivästä, metsän eläimäimistä ja pienestä pelokkaasta kissanpennusta. Pian oltiin jo autossa matkalla paikkaan, jossa äiti oli tämän pienen kissanpennun nähnyt melkein tunti sitten. Epäiltiin, ettei kissaa enää löytyisi, mutta siellä se nökötti vieläkin samassa paikkaa, pienen pieni kissa aivan peloissaan. Kaapattiin kissa pahvilaatikkoon ja suunnattiin kaupan kautta kotiin. Tässä vaiheessa fiilikset olivat todella sekavat. Mitä tehdä pennulle? Oliko oikein ottaa se mukaan? Eihän sitä voinut sinnekkään jättää, herranjestas.

Päätettiin pitää pentu kotona ja seurailla sitä ainakin huomiseen. Ensimmäisen illan aikana saatiin ainoastaan selville, että pieni oli todella kauhuissaan, sähisi ja örisi jatkuvasti. Ruoka maistui paremmin kuin hyvin ja silmät painuivat vähän väliä kiinni väsymyksestä. Seuraavana päivänä siirrettiin huoneestani sänky olkkarin puolelle ja laitoin huoneeni kissalle sopivaksi. Pentu osoitti jo hieman kiinnostusta, mutta pelko vei vielä voiton kaikesta tutustumisesta. Ruoka maistui edelleen hyvin ja matolääke annettiin ruuan sekaan. Välillä meinasi epätoivo kolahtaa niskaan ja mietin jatkuvasti mitä tehdä tuon pienen kanssa. Kesyyntyminen tuntui mahdottamalta ainakin tässä vaiheessa, mutta aikaahan näissä tarvitaan. Selasin taas tuttuun tapaan netin jokaisen keskustelupalstan läpi vastaavista tarinoista ja etsin myös kaikkea tietoa ja ohjeita maan ja taivaan väliltä. Ennen kaikkea yritin pysyä toiveikkaana.

Perjantaina olin torstaita viisaampi ja aloitin heti aamusta tekemään tuttavuutta pennun kanssa. Räpsyttelin sille silmiä, käänsin päätäni pois päin ja haukottelin. Tätä olin tehnyt jo edellisenä päivänä ja tulosta alkoi tulla. Hetken päästä pentu söi ruokaa jo kädestäni ja pystyin silittämään sitä rauhallisin liikkein, niin epätodellinen ja onnellinen olo. Päivän aikana edistyttiin paljon, todella paljon. Jo toisella pakkosylitys kerralla pentu rentoutui ja onnenkyyneleet valui siinä vaiheessa kun kissa alkoi kehräämään sylissäni. Taas pieni muistutus itselleni miksi haluan eläintenhoitajaksi. Jatkoin pitkin päivää kädestä ruokkimista ja pakkosylityksiä. Iltapäivällä leikittiin jo leluilla ja juoksenneltiin huoneessa. Nopeat liikkeet ja äänet saavat vielä sähinät päälle, mutta pian taas mennään. Silmien värin, painon ja olemuksen mukaan iäksi on arvioitu noin 8-10 viikkoa ja sukupuoli tarkistettiin pojaksi. Nimeksi pieni sai Boco. Pitkä tie edessä, mutta olen valmis tekemään pienen eteen mitä vain. Tänään ollaan taas oltu jo eilistä rohkeampia. Menokin alkaa olemaan sellaista luokkaa, että halleluja, meillä on taas kissa talossa. Luottamus kasvaa molemmin puolin koko ajan ja tänään pieni taisi tulla jo hieman rapsutuksia kerjäämään. Tästä kaverista tulen  varmasti kirjoittelemaan paljon blogin puolella.♥