Korvat kurttuun

Tästä aiheesta olen yrittänyt löytää kaiken mahdollisen tiedon googlettamalla ja jonkin verran sheltti-ihmisiltä kysellen, mutta tietoa olen saanut loppu peleissä aika niukasti. Kyseessä on siis sheltin korvat, joiden tulisi rotumääritelmän mukaan taipua 1/3 verran alaspäin, mutta valitettavasti joillakin ne pyrkivät kovastikkin pystyyn varsinkin hampaiden vaihtuessa sekä koiran tullessa sukukypsäksi. Tällöin korvia voidaan auttaa asettumaan oiken eri keinoin. Nyt haluan siis jakaa kaiken vähäisen tietoni ja kokemukseni seuraaville korvien kanssa taistelijoille.

Luovutusikäisenä kasvattaja sanoi Neelalla olevan hyvät korvat, mutta antoi vinkkejä painojen laittoon, jos ne pyrkivät myöhemmin pystyyn. Pian kotiutumisen jälkeen päästiinkin sinitarraostoksille. Sinitarran avulla sain korjattua korvien asennon, mutta muiden kokemuksia lueskellen puhuttiin, että painojen liikkuessa (esim. kun koira juoksee) korvan rusto vain vahvistuu ja voi pyrkiä entistäkin kovemmin pystyyn, varsinkin jos painoa on liikaa. Painon tulee siis olla mahdollisimman kevyt ja se tulisi painaa korvan kärkeen kiinni korvakarvoja hyödyntäen. Painoina voidaan käyttää mm. sinitarraa, purkkaa tai painosalvaa.

Muita korvien taitto konsteja ovat ainakin liimaus, teippaus ja glyseroli. Liimauksesta olen kuullut paljon hyvää ja sillä ollaan saatu usein aikaan hyviä lopputuloksia, mutta väärin liimattuna myös huonoja. Glyseroli taas on apteekista saatavaa nestettä, joka pehmentää korvan rustoa ja näin ollen auttaa oikean asennon saavuttamisessa. Sitä voidaan käyttää yksittäin tai laittaa ennen liimausta. Glyserolia laitetaan siihen kohtaan, josta halutaan korvat taittuvan. Korvien teippaamiseen en ole tutustunut yhtään.

Vas. luovutusikäisenä korvat ilman painoja. Oik. ~10vk korvat alkoivat nousemaan.

Vas. korvissa sinitarrapainot Oik. juhannuksena sinitarrat tippuneena.

Liimauksissa mua pelotti, että liimaan korvat aivan väärin ja on oli epäselvyyksiä mitä liimaa kannattaisi käyttää. Päätin ostaa vielä ennen liimauiluja glyserolia, mutta apteekissa meitä sattui palvelemaan shelttejä omistava nainen, joka kannusti myös liimaukseen ja vinkkasi meille maitoliimasta, jota käytetään yleensä näissä jutuissa. Seuraavaksi lähdettiin metsästämään kyseistä maitoliimaa, mitä hiton maitoliimaa, häh? Loppujen lopuksi löydettiin liima K-raudasta. Vieläkään en tiedä mitä se maito siinä liima-sanan edessä merkitsee, mutta tietääkseni tämä liima on ainakin turvallista ja pitävää, mikä on tärkeintä. Korvat voidaan liimata ainakin kahdella eri tavalla 1) laittamalla liimaa korvan kärkeen ja painamalla suoraan alas 2) liimataan korvan sisäreuna kiinni taittaen halutusta kohdasta. Jos korvat lähtevät "leviämään" ulospäin, voidaan ne liimata pään päältä yhteen ns. sipuliliimauksella. Koska olin vielä youtube videoiden ja ohjekuvien jälkeen epävarma miten liimaus käytännössä tapahtuu, en uskaltanut alkaa sörkkimään sen enempää. Onneksi kaverini tuttu osaa homman, joten lähdettiin heillä pyörähtämään. Sain hyvät ohjeet kädestä pitäen ja nyt on Nepsulla hienot liimakorvat ja mulla homma hallussa! Liimaukset näyttää kestävän eikä häiritse yhtään menoa, tosin kuin sinitarrat irtoili vähän väliä ja näytti silloin tällöin ärsyttävän. Suosittelen siis itsekkin ehdottomasti liimausta, mutta ensikertalaisena kannattaa kääntyä osaavan ihmisen puoleen. Neelan korvat liimattiin 2) esimerkin tapaan. Liimaa laitettiin ihan hitusen korvan sisäreunaan josta korva taitetaan ja taitettin vain alaspäin. Neelan korvat ovat hyvin asettuneet, joten niitä ei tarvinnut liimata ylhäältä yhteen. Maitoliima on aika vetistä, joten kannattaa olla varovainen, sitä voi turahtaa yhtäkkiä kamala määrä. Ihan pieni määrä riittää! Paina korvaa kevyesti n. 30-60 sekuntia.

Vas. Liimauskohdan hahmotusta Oik. Neelan korvat liimattuna (anteeksi kännykkäkuva)

Mielestäni koko korvien liimailu on turhaa ja hieman vastenmielistä, mutta pakko kait se on yrittää, jos näyttelyissä aijotaan tulevaisuudessa pyöriä. Itseasiassa mielestäni Nepsu olisi ehkä jopa söpömpi pystykorvaisena tai varsinkin jos toinen koira olisi pystyssä ja toinen rotumääritelmän mukaisessa asennossa, mutta tälläistä kun ei hyväksytä. Mielestäni on hölmöä, että näyttelyistä saadaan hylätty korvien väärästä asennosta, sillä korvien asento ei todellakaan ole nykypäivänä shelteillä itsestäänselvyys (onko koskaan edes ollut)? Noh, en oikeastaan ymmärrä näyttelyjä muutenkaan, mutta en haluaisi pilata agilityvalio mahdollisuutta pelkästään korvien takia ja eihän sitä tiedä jos se näyttelykäpränen vielä joskus puraisisi.

Loppuun tiivistelmä:

• Sheltin rotumääritelmän mukaisten korvien saavuttamiseksi joillain yksilöillä joudutaan auttamaan korvien oikean asennon saamista.
• Korvat pyrkivät yleensä pystyyn erityisesti maitohampaiden vaihtuessa ja koiran tullessa sukukypsäksi. Apuja joudutaan pitämään yleensä vuoden ikään asti tai jopa pidempään.
• Keinoja oikean asennon saavuttamiseen ovat mm. painot, teippaus, liimaus tai glyseroli. 
• Painoina käytetään yleensä sinitarraa, purkkaa tai koirille tarkoitettua painosalvaa.
• Liimoina käytetään yleensä maitoliimaa mm. Casco tekstiililiimaa, jota saa ainakin rautakaupoista.
• Ensimmäistä kertaa korvia liimatessa suosittelen pyytämään osaavalta ihmiseltä apua.
• Liimaa tulisi laittaa vain koiran korvakarvoihin, ei korvan ihoon.
• Tarvittaessa korvat voidaan liimata vielä pään päältä yhteen, jolloin muodostuu ns. sipuliliimaus.
• Netistä löytyy ohjeita korvien liimaamiseen mm. videona  täältä ja kuvana täältä.
• Glyseroli on apteekista saatavaa nestettä, jota sivellään koiran korvaan haluttuun taittokohtaan, oikean asennon saavuttamiseksi. Kyseistä nestettä voidaan käyttää myös saippuakuplien vahvistamiseksi, hah!

Neelan korvat liimattu 24.6.2014.