Mätsäröintiä meidän silmin

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa jo ikuisuuden, joten se meinasi päästä jo unohtumaan. Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja kirjoitettua postauksen loppuun eli tässä vähän meidän mätsäröinnistä. Mitkä ovat tavoitteemme mätsäreiden suhteen ja miksi ylipäätä käymme niissä?

Koiranäyttelyt eivät ole oikeastaan koskaan sytyttäneet mussa intoa, sillä pidän enemmän toiminnasta ja vauhdista. Näyttelyt ovat hieman liian pitkäveteistä ja "hienoa" toimintaa mulle. Monissa roduissa tykkään myös hieman rotumääritelmästä poikkeavista koirista, joten en tykkää niitä oikein katsoakkaan. Shelttiä miettiessä aloin kuitenkin tutustumaan enemmän nykypäiväiseen näyttelytoimintaan, sillä eihän sitä tiedä, vaikka siitä pennusta kasvaisi kuinka hieno näyttelykoira ja jos meinaa agilityvalioksi asti päästä niin täytyy saada pohjalle näyttelytulos. Noh, eivätpä näyttelyt minua vieläkään sytytä, mutta mätsäreihin olen jo alkanut lämpeämään, tosin onhan se ihan erilaista kuin kunnon näyttelyt, mutta kuitenkin pientä edistystä. Neelan kanssa kuitenkin tullaan joskus pyörähtämään kunnon näyttelyissä, joten hyvähän sitä "näyttelyinhoa" on alkaa pikkuhiljaa jollain tapaa selättämään.

Tässä seisotuskuvassa Melli on tyypillisen labbiksen näköinen ja seisoo ihmeen hyvin.

Tässä se on taas hieman sporttisemmassa kunnossa, minun silmään paremmassa, sekä seisomistyyli on perinteinen Melli style.

Neelan kanssa tullaan varmasti tulevaisuudessa mätsäröimään ahkerammin kuin Mellin kanssa, sillä tarkoituskin on molempien koirien kanssa hieman eri. Neelan kanssa tullaan harjoittelemaan näyttelyitä varten, kun taas Mellin kanssa ajatus on toinen. Tietysti yksi syy miksi lähdin Mellin kanssa mätsäröimään oli voittaa oma jännitys kehään menemisestä ja saada itselle hieman kokemusta ennen kuin pennun kanssa lähtee poikkoilemaan kehään. 

Toinen syy Mellin kanssa mätsäröimiseen oli sen epävarmuus sekä erilaisissa tilanteissa rauhoittuminen ja keskittyminen. Yleensä Melli ottaa aikuiset ihmiset innolla vastaan, mutta jos aletaan tehdä enemmän tuttavuutta ja katsomaan vaikka hampaita se alkaa epäilemään mitä tapahtuu. Ehkä pentuna ei vaan tullut tarpeeksi totutettua käsittelyyn. Paikoissa joissa on paljon koiria tai ihmisiä Melli on yleensä malttamaton, innoikas ja keskittyminen hipoo lähes nollaa. Näitä lähdettiin harjoittelemaan mätsäreihin ja hankkimaan positiivisia kokemuksia. En siis tavoittele Mellin kanssa mätsäreissä täydellistä seisomista tai liikettä, vaan iloista ja rauhallista mieltä!

Loppuun vielä Mellin täydellinen näyttelyseisonta, rento, oma itsensä..

Katsotaan vuoden päästä miten ajatus mätsäreistä on muuttunut jos Neelan kanssa lähdetään kehiin pyörimään. Tämä nyt painottui aikalailla Melliin, sillä eihän Neelan tulevaisuudesta osata sanoa vielä juuta eikä jaata.