sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Viikkokatsaus #7

Tiistai aamuna olikin aikainen herätys, sillä matka kohti opistoa alkoi 07:30 Kotkan juna-asemalta. Matkustaminen Neelan kanssa sujuu nykyään mahtavasti, ei mitään ongelmia. Parasta ton kanssa on kulkea julkisilla paikoilla, jossa on paljon ihmisiä. Neela ei juurikaan välitä muista vaan painattaa iloisesti eteenpäin välillä pysähtyen ja katsoen kysyvällä ilmeellä "ootko sä vielä mukana, mennään mennään" tästä pitäisi ehdttomasti saada joskus napattua videota!


Kouluviikko sujui ihan normaalisti. Tiistai-iltana doboiltiin niin, että mulla on paikat vieläkin kipeinä. Torstaina saatiin projektikoira hoitoon, joka majailee meidän solussa tiistaihin saakka. Normaalisti Maisa on vain koulupäivät kennelluokassa ja käydään taukojen aikana treenailemassa sen kanssa. Nyt on ollut aikaa treenailla paremmin ja vilinää riittää, kun solussa pyörii täysenergikko. Lelu suussa ja häntä heiluen se ramppaa ympäri kämppää, osaa se nyt jo rauhoittuakin, välillä.

Alussa tuntui, ettei Maisan kanssa treenaamisesta tule mitään eikä sille saisi opetettua mitään, niin paljon sillä on energiaa. Nyt on kuitenkin löydetty oikeat tavat treenata ja huomattu kuinka nopeasti Maisa oppiikaan uutta, treenit sujuu ja edistystä näkyy koko ajan enemmän ja enemmän. En muistanutkaan millainen treenikaveri labbis parhammillaan on. Tää kaveri on syventänyt mun ajatuksia taas omasta labbiksesta. Kohta ollaan varmaan tilanteessa, jossa mietin onko seuraava koira sheltti vaiko labbis. Voihan piru sentään, eihän mun näistä pitänyt koskaan alkaa tykkäämään, niin vannoin kun Melli tuli meille. Labbiksen luonne on vaan jotain korvaamatonta! Ja katsokaa nyt tota kuvaakin, kuinka nappiin meneviä yhdessä, vaikka Neelan ilme empiikin hieman mustasukkaisuutta, kun ei päässytkään yksin kuvaan. Noista on parin päivän aikana tullut kuin paita ja peppu.



Neelan kanssa ollaan treenailtu viime aikoina eniten noutoa ja kaukokäskyjä. Noutokapulan palautuksessa ollaan työstetty tassun nousemista maasta, silloin kun ojennan käteni ottamaan kapulaa Neela antaa automaattisesti tassua. Kaukokäskyissä ollaan edetty omasta mielestä huimasti! Vielä pitäisi kuitenkin malttaa treenailla käskysanoja ja saada ne selkeiksi. Myös Neelan ennakoimista pitäisi saada ruotuun. En malta odoittaa kesää, että päästäisiin tokoilemaan jossakin ryhmässä ja saataisiin kommentteja ja vinkkejä osaavalta ihmiseltä. Uskaltaisikohan sitä alkaa haaveilemaan tokokisoista Neelan kanssa. Ei tietenkään vielä lähiaikoina, mutta josksu tulevaisuudessa. Olisi aika hienoa kokea ne just Neelan kanssa. Eiköhän tässä ollut tämän viikon keskeisimmät asiat ja mietiskelyt. Ensi viikolla alkaakin hiihtoloma ja arvontakin saadaan päätökseen. Jos et ole vielä osallistunut arvontaan niin kipin kapin TÄNNE.


1 kommentti :

  1. Neela on ihan super persoonallisen näköinen. Ihana! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!

#Text1{ text-align: justify; }