Viikkokatsaus #8

Viikon kohokohdat olivat ehdottomasti Neelan yksivuotissynttärit sekä hiihtolomalle lähtö. En vieläkään osaa käsittää kuinka nopeasti vuosi on mennyt saatikka sitä, että muutaman kuukauden päästä Melli täyttää jo neljä vuotta ja Pepe seitsemän, herranjestas. Virallisesti koulun hiihtoloma olisi alkanut perjantaina, mutta otettiin Neelan kanssa varaslähtö ja äiti tulikin hakemaan meitä jo keskiviikkoiltana. Kotona Neelaa odotti pari synttärilahjalelua ja perjantaina tekaisin koirille pienet kakut Hertan, Kertun ja Martan blogin innoittamana. Meillä on aina ollut tapana muistaa eläimiä niin synttäreinä kuin joulunakin, yleensä juuri lelulla ja herkkuannoksella.

Kakkuresepti oli kivan yksinkertainen ja terveellinen. Herkkävatsaiselle raakaruokailijalle en mitään vehnäjauhomössö-kakkuja tai muita vastaavia halunut edes ajatella. Mellille nyt sopii ja maistuu mikä vaan. Tein yhden ison kakkun sijaan pari pienempää annoskakkua ja lisäsin reseptiin pari pikkujuttua. Hyvin maistui ja Neelankin maha pysyi hyvänä. Tämä kakkuresepti saa ehdottomasti jäädä odoittamaan seuraavia synttäreitä!

Koiran synttärikakku meidän tapaan:

250g (naudan) jauhelihaa

1 kananmuna

 ½ dl korppujauhoja

puolikas porkkana raastettuna

pieni pala omenaa raastettuna

ripaus valkosipulirouhetta 

koristeluun: juustoa

Ainekset sekaisin kulhossa ja kakut pellille. Itse käytin muotoiluun apuna pientä kuppia.

 Uuni lämpenemään 175 astetta ja pikkukkuja paistetaan noin 15 minuuttia.
Ennen tajoilua annetaan jäähtyä ja halutessa koristellaan.

Loppuviikko on mennyt aika surkeissa fiiliksissä. Itse olen sairastellut torstai-illasta lähtien ja loppua ei näy. Ensimmäiset päivät Neela oli todella tylsistyneen oloinen ja tulikin vähän väliä vetämään peittoa ja villasukkia pois päältä. Nyt se on kuitenkin tajunnut, ettei minusta ole leikkikaveriksi ja osaa ottaa rennosti aina kun Mellikään ei suostu leikkeihin tai vaihtoehtoisesti vinguttaa uusia lelujaan. Parhaimmassa tapauksessa se on makoillut mun kanssa peiton alla. Pahinta tässä taitaa olla se, että sohvalla pötköttäessä on hyvää aikaa selailla kasvattajien nettisivuja, nettikauppoja ja vaikka mitä kiellettyä.

Loppuun on kyllä ihan pakko hehkuttaa Neelan uusia leluja. Bongasin jo joululahjaostoksia tehdessäni Mustissa ja Mirrissä pehmopallon, joka olisi varmasti Neelan mieleen. Joulunalla se jäi kuitenkin ostamatta, mutta muutama viikko sitten se osui taas silmään ja päätin ostaa sen Neelalle synttärilahjaksi. Pallo on osoittautunut oletettua kestävämmäksi ja todellakin Neelalle mieluisaksi. Vinku löytyy ja valkoiset karvaosatkin pysyneet paikoillaan siitä huolimatta, että Neela yrittää repiä niitä vähän väliä. 

Pinkin otuksen äiti oli ostanut Neelalle lahjaksi. Yleensä tälläisiä leluja ei viitsi jättää Mellin käsittelyyn sillä vingut ja saumat hajoaa vikkelää. Tämä on kuitenkin lojunut lattialla useamman päivän ja kestänyt koirien yhteiset vetoleikit ja riepottelut. En tiedä onko Mellin otteet hellittyneet vai ovatko nämä erityisen kestävää sorttia. Mikä parasta, lelu sisältää neljä vinkua eli ei ihmekkään, että Neela tykkää!