Jo Melliä mietittäessä olisin halunut shetlanninlammaskoiran tai jonkun spanielin, joka soveltuisi agilityyn, mutta äiti halusi labradorin, eikä innostukseni agilityyn ollut silloin niin vahva kuin tällä hetkellä. Sitäpaitsi koira jäisi äitille minun muutettaessa pois kotoa, piti äitinkin mieltä kuunnella. Nyt tilanne on eri ja etsinnässä on minulle oma harrastuskoira, ollut jo noin puolen vuoden ajan. Kyseessä on sheltti eli shetlanninlammaskoira.
Kun aloin puhua äitille vakavasti omasta koirasta, ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, mutta mistä saisimme rahat. Kasvattajien katselut hieman lopahtivat, mutta ajatus pysyi vahvana mielessäni. Eräänä päivänä, matkalla kotiin, sain mummolta soiton. Hän lupautui maksamaan koiran. Olin aivan innoissani ja siitä lähti aktiivinen koiran etsintä. Pian laitoin kasvattajille viestiä ja sitten odoteltiin pentujen syntymistä. Tapasin yhden kasvattajista ja hänen koiransa, jonka kanssa olin ollut yhteyksissä sähköpotsiste aktiivisesti. Sen jälkeen halusin odottaa kyseisen kasvattajan tulevia pentuja ja sivutin muutaman, myös ihan lupaavan pennun. Vihdoin, pitkän odottelun jälkeen pennut syntyivät, mutta narttuja syntyi vain yksi, jonka kasvattaja aikoi pitää itsellään. Aloin miettiä uroksen ottamista, mutta olin liian hidas päätöksen tekemisessä ja pennut menivät. Etsintä jatkui suuren pettymyksen jälkeen.
Laitoin muutamille kasvattajille sähköpostia, joille olisi tulossa kesällä pentuja, mutta pentukyselyitä oli kuitenkin tullut jo runsaasti kaikille, jotkut lupasivat ilmoitella pentujen synnyttyä, jos tulisi vaikka peruutuksia. Olin jo luovuttaa, kunnes sain tiedon mahdollisesta peruutuksesta. Soitettiin kasvattajalle, ja kyllä, vielä oli viiden pennun pentueesta yksi narttu vailla kotia peruutuksen takia. Innostuksesta soikeina, emme osanneet kysyä oikeita kysymyksiä, mutta sovittiin päivä jolloin mennään katsomaan pentua ja sitten selviäisi kaikki. Jos pentu olisi mieleinen ja kasvattaja sen meille luovuttaisi voisi pentu lähteä jo heti matkaamme. Jännittävää!
21.4.2014
Tänään lähdettiin puolenpäivän jälkeen kohti Joutsenoa, katsomaan pentua. Perille päästyämme meidät otti vastaan kaksi reipasta pentua ja kaksi aikuista shelttiä. Istuin pian lattialle ja kyseinen pentu jota menimme katsomaan kiipesi syliini, antoi märkiä pusuja ja sulatti heti sydämeni! Värityskin oli aivan täydellinen. Vaikka ihastuin pentuun heti, oli juteltava sukujuuret, terveysasiat ym. tärkeät, sillä emme tietäneet pennusta taikka sen suvusta etukäteen juurikaan mitään. Kaikki oli kunnossa ja parin tunnin päästä nimet oli paperissa ja sanoimme heipat kasvattajalle sekä kennelin koirille. En vieläkään voi uskoa tätä todeksi♥
Kaikki järjestyy kun niiden on tarkoitus järjestyä. Suurin kiitos pennusta rakkaalle mummolle♥
Lisää Neelasta!
Onpa Pörrillä söpö siskopuoli. :) Olen kuullut Neelan ja Pörrin isästä paljon hyvää, mutta vielä en ole Bobbya tavannut.
VastaaPoistaHehe :-) Itekkää en oo Bobbya nähnyt, mutta hyvää kans kuullut paljon!
Poista